tiistaina, huhtikuuta 12, 2005

Tästä on kuulkaa laadukkuus kaukana

Biorytmit ovat taas päin persettä. Että voi olla elämä tahmeaa. Silmät roikkuu ja suu se vaan haukottelee. Puheesta ei ota kukaan tolkkua, eikä kirjoituksestakaan saa mitään selvää. Että jos joku lupaa täältä jotakin laadukasta, niin se voisi kyllä tarjota minulle nikotiinipurukumin henkisistä kärsimyksistä.

Tänään eräs huoliteltu ja meikattu mummeli sanoi minulle, että vanheneminen on inhottavaa. ”Se on aivan hirveää. Siinä ei ole mitään hauskaa. Vai keksitkö sinä siitä mitään hyvää sanottavaa?” Sitten hän kertoi afrikkalaisen sananlaskun: vanheneminen on pahempaa kuin nälänhätä. Nälänhätä loppuu joskus, mutta vanheneminen ei koskaan, mummo vielä tarkensi. Minusta se on kyllä toisinpäin, mutta enhän minä sitä voinut sanoa. Jos totta puhutaan, niin minä menin sanattomaksi. Harvoin näkee niin hyväkuntoista ja laitettua mummelia.

Sunnuntaina toinen mummo kävi kimppuuni ja kysyi, onko minulla lapsia. Typeränä tunnustin. Siitähän se riemu nousi. Mummo alkoi tivata, että kuka niitä hoitaa kun minä olen töissä. Sanoin, että kyllä ne pärjäävät kun ovat niin isoja jo ja että isäkin niillä on, mutta mummo kyräili minua vinosti hymyillen. ”Uskoisikohan tuota?”, se mutisi ja kyttäsi vielä ovelta mennessään. Lieneekö soittanut sosiaaliviranomaisille. Ihme mummoja, jumaleisson.

Blogilistan myymisestä en ymmärrä hevon helvettiä. Kaikkialla käy kamala kuhina ja yritän kovasti ponnistella, jotta ymmärtäisin miten se voisi millään tavalla liikuttaa minua. Villi unelma tietenkin on, että VR:n patsasmiehet ottavat minuun yhteyttä ja ostavat tästä mainosaikaa. Ajatella, kun ne tuossa viuhahtaisivat ja patsastelisivat. Vähänkö olisin polleana kuin Jari Tervo taksin takapenkillä. Minä olen maailman kuningas.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tiukoille joudut siellä työssä. Se sunnuntainen kuulustelija kannatti tätä muotia, että äidit ovat niin itsekkäitä ja hylkäävät lapsensa. Uraansa vain ajattelevat, kuten Sinäkin aamusta ehtooseen. Ja Merja Vanhanen.

Anonyymi kirjoitti...

Kiinnostava asia tuo mummous ja yleensäkin vanha nainen. Tuossa artikkelissa sanottiin, että mummot määritellään ulkopuolelta, ja että niin tapahtuu myös tässä kirjassa. Mutta niinhän on naisen elämässä alusta asti. Häntä määritellään koko ajan ulkopuolelta ja hän oppii määrittelemään itseään ulkopuolelta. Jo pienet tytöt tietävät millaisia heidän pitää olla, jos haluavat olla viehättäviä.

Kirsti

Anonyymi kirjoitti...

Tämä vain kommenttina kommenttiin.

Miten nuo naisten nimet eroavat mistä tahansa nimestä? Nimi määritellään aina ulkoa. Vai kysyivätkö vanhempasi ennen ristiäisiäsi kuka mahdollisesti haluaisit olla lopun ikäsi?

Itse valittu nimi ei ole nimi jos muut eivät suostu sitä käyttämään.

Sama pätee näihin yleisempiin nimiin. Voi väittää olevansa kuningas tai prinsessa mutta pillereitä sillä väitteellä vain saa, ei hyväksyntää.

Anonyymi kirjoitti...

Mummous on nykyään vaativaa. Siis lähinnä isoäitiys. Uutta pitää oppia koko ajan. Ensi sunnuntaina olen luvannut lähteä mukaan vauvauinnille uimahalliin. Poikani esikoinen, 9 kk ikäinen tyttö on käynyt jo monta kertaa vauvauinnilla. Joudun nyt minäkin viimein toiseksi pääavustajaksi altaaseen ja mm. heivauttamaan vauvan veteen ja uppeluksiin ja vielä heittämän sen veden alla toiselle avustajalle. Vauvalle annetaan ennen sukellusta veden päällä laajoilla heilautuksilla merkkejä että hän osaa sulkea hengityskanavansa juuri ennen veden alle menoa. Jännittää.-
Ikääntyminen on harmittavaa, varsinkin kun ei enää jaksa tehdä kaikkea kuten nuorempana. Tarve puuttua muiden ihmisten asioihin hupenee miltei olemattomiin,mikä on pelkästään positiivista. Kumma että joku vielä jaksaa huolehtia esimerkiksi Saaran lapsista jossain kirjakaupan oven raossa.
Mummo

Anonyymi kirjoitti...

Täytyi oikein fundeerata tuota Syrinxin kommenttia. Onhan se tietenkin totta, että ulkopuolelta lasta ryhdytään määrittelemään, sukupuolesta riippumatta. Nimistä en tiedä millä tavalla ne ihmistä määrittävät, mutta neuvolassa poikavauvoista sanotaan, että siinäpä oikein isäntämies, tuleva formulakuski, kapellimestari jne. Ja tytöistä, että siinäpä sydäntenmurskaaja, varsinainen prinsessa. Niin että poikia siis määritellään tavalla joka sysii heitä olemaan oman elämänsä sankareita. Tyttöjä kannustetaan olemaan suloisia. Ja mitä väärää tässä sitten on, kysyvät miehet jotka nauttivat suloisten naisten seurasta. Itse muistan omasta lapsuudestani miten olin ikään kuin vankina suloisuuden sisällä. Vankina suloisen tyttöyden sisällä. Mutta miesten on varmaan tätä ihan mahdoton käsittää. Ja monen naisenkin.

Kirsti

Kirsti

Saara kirjoitti...

Jaaha, mummo hyvä muistaa nyt sitten miten sitä jumppavälinettä siellä uimaaltaassa heitellään. Varovasti! Ja täti lähettää vielä Aino-vauvalle pusulliset terveiset.

***

minh, miksi et tee sitä kirjaa?

***

Minä muuten olisin halunnut myös, että minua olisi sysätty johonkin suuntaan. Mutta ei kyllä sysätty velipoikaakaan. Itse asiassa nyt me ei kumpikaan tiedetä, mitä meistä tulee isona. Kun pienenä saa itse määrätä mitä itsestä tulee, niin siitä ei kyllä tule mitään. Paitsi helevetin suloisia tietenkin.

Anonyymi kirjoitti...

No, yhdenlainen mummokirja on jo tehty ihan vähän aika asitten. Muistaakseni sen nimi on Mummokirja.
http://www.soneraplaza.fi/ellit/artikkeli/0,2705,h-1994_a-249439,00.html

Ruu