Vanhempana 2000-luvulla osa 3

Kävin eilen töissä ja palkkasin pari ihastuttavaa extratyöntekijää lisää. Sitten kävin SusuPetalin ja uuden työntekijäni kanssa kahvilla. Aikaa meni noin 5 tuntia. Kun pääsin kotiin, olin niin puhki, että olisin siltä seisomalta voinut kaatua sänkyyn. Nukahdinkin melko aikaisin ja vaivuin kai koomaan. Herkkäunisena ihmisenä minulla on yleensä tapana poukkoilla hereille pienemmästäkin ininästä, joten en tajua, millä helvetin ilveellä esikoisen oli onnistunut karata keskiyöllä ulos tästä talosta.

Aamulla puoli seitsemän menin herättämään esikoistani, joka oli huoneessaan aivan varmasti vielä illalla, mutta jota en siis sieltä nyt löytänyt. Ei sitä ollut sängyssä eikä lattialla vaatteidensa alla. Täysin epäuskoisena laahustin keittiöön, jonka pöydällä oli lappu.

Lähdin kaverille, koska tuli tylsää enkä saanut nukuttua ja se kutsu mut niille parin kaverin kaa. Ei tarvitse huolestua ja kaikki on kunnossa. Meen sit sieltä kouluun. Tyhmä idea, mutta joskus on pakko toteuttaa niitäkin :)

Menin suoraan esikoisen koneelle ja luin kaikki mesekeskustelut ja irc-gallerian jutut myös. Asia näytti olevan juuri niin yksinkertainen kuin se oli. Kaveri oli todella houkutellut sen lähtemään, oli oikein vongannut: Tuu meille. Tuu ny. Et uskalla, mutsis ei päästä... Esikoinen oli vastannut ensin, että tyhmä idea, mutta koska vonkaaminen oli jatkunut, se lopulta suostui ja sanoi, vanhemmat eivät mua kyllä manipuloi. Mä teen mutsille lapun ja lähden tuleen. Keskellä yötä.

Kukahan sitä manipuloi... ihmettelen vain, mikä yksinoikeus kavereilla on manipuloida, mutta minulla ei. Laitoin ensin esikoiselle tekstiviestin: nyt olet pulassa. Se vastasi, että täh? Soitin sitten ja siellä oltiin hereillä, kovaa vauhtia bussilla kouluun menossa. Oletettavasti olivat valvoneet koko yön.Todella ansiokasta toimintaa.

No, tästä puhutaan vielä.

No nyt se tuli

Nääs kutsu. Just sain tietää, että selkäleikkaukseni on ensi maanantaina. Sunnuntaina menen jo Töölöön pötköttämään. No eipä just kiire tullutkaan. Parissa päivässä on laskettava koko porukan tienestit, palkattava pari extratyöntekijää lisää, tehtävä loppukuun työvuorot uusiksi ja ensi kuukin kokonaan, puhumattakaan niistä tekemättömistä käytännön töistä siellä puljun puolella, jotka pitää ajatella kenties kuusikin viikkoa etukäteen.


















Leikkaukseen aihetta?

Niin että päivitystahti sen kun paranee. Ehkä jopa loppuu! Mistä näistä tietää. No eikä lopu. Kaikki menee ihan hyvin. Ihan helvetin hyvin. Morjens.

Ihme touhua

Puckia pisti ampiainen alahuuleen - olipahan muuten näköinen. Harvinaisen hapannaamainen otus. Ja heti kohta lahkeestani pujahti sisään kusiainen, joka puolestaan tietenkin kusaisi jalkoväliini. Pimpan poskea polttaa vietävästi. Jotakin sentään. No, ei siinä mitään. Vaihdoin verkkarit shortseihin ja lähdin koirien kanssa pihalle. Jätkät veti mut oikopäätä nokkospuskaan, niin että jalkojakin polttelee. Mikäs täsä on ollesa. Kesääkin vielä jäljellä.

Saaralle

Kuule sinä vanha luuska, nyt alat kirjoittaa jotakin. Et voi tällä tavalla päivätolkulla vetkuttaa ja vetkuttaa asioita. Koko pääsiäisen makasit ja töllötit televisiota etkä saanut ahteriasi istutettua kirjoitustuolille. Eipä kyllä liikahtanut päässäsi ainutkaan ajatus, ei sen puoleen. Törkeästi tuuppasit pois ainoankin järjen hippusen. Kohta se alkaa olla myöhäistä. Niin että tuskin jaksan odotella kovin montaa päivää enää. Herää, apina!

T. Saara

Risuja ja ruusuja

Parnassossa oli tässä joku päivä sitten juttua itävaltalaisen kirjailijan Peter Handken närkästyneestä tokaisusta, ettei hän ole koskaan tavannut kirjakauppiasta, joka olisi lukenut hänen kirjojaan. Tämä on Handken mielestä suuri ongelma, koska kirjakauppiaiden pitäisi osata suositella asiakkailleen kirjoja. Parnasson kommenteissa muutama pasuuna siellä julisti samaa asiaa: Niin, jos haluaa keskustella kirjakaupassa myyjän kanssa kirjallisuudesta, on mentävä anktikvaariseen kirjakauppaan (Tapsa P).

Ei sitä voi nauramatta tuollaista lukea. Tervetuloa vaan. Lisäksi muistuttaisin vielä niistä nimikemääristä, jotka voi tarkistaa tilastokeskuksen erikoistutkijan Rauli Kohvakan tutkimuksesta. Onhan se pöyristyttävää, etteivät kirjakauppiaat lue niitä 2000 kaunokirjaa vuodessa, joita kirjailijat liukuhihnalta syytävät. Ei millään pahalla herra Handke, mutta maailmassa tosiaan on muitakin kirjailijoita.

Handken jäännöskirjoja on muuten ollut pitkään kahdella eurolla myynnissä eräässäkin kirjakaupassa, mutta eivätpä ole kovin monelle kelvanneet. Nyt sitten kipin kapin vain hakemaan Handken Jukeboksista tai Riisuttu epäonni ja lukemaan siitä sitten.

***

Ruusuna säväytti ihanasti J-P Koskisen alulle panema adressi Blogisanomien henkiin herättämiseksi. Lämmöllä ajattelen itsekin sitä lärpykkää yhä. Tosin - miten tämän nyt sanoisi - adressin osanotto ei ehkä ole ylittänyt kaikkia odotuksiani, mutta ajatus oli kaunis. Siitä kiitos myös kaikille peesaajille ja niille yhdeksälle allekirjoittaneelle.

Blogisanomien viimeisen numeron perään on kertynyt nyt liki 700 kommenttia, joista suurin osa on spämmejä. Ongelma on kuulkaa siinä, että olemme Kirstin kanssa unohtaneet salasanan.

Sama laki kaikille?

Maailma menee koko ajan kummallisemmaksi. Makedonialainen karhu on haastettu oikeuteen jatkuvasta hunajan rosmoilusta ja mikä parasta, myös tuomittu rikoksistaan korvauksiin. Tämä on järkyttävä takaisku kontioille ja koko eläinkunnalle. Lukuisa joukko metsänelävistä on huolissaan siitä, pitääkö heidänkin nyt lähteä ansiotyöhön.
- Karhuilla ei mene nyt hyvin. Ne ovat leimautuneet muutenkin roskasakiksi tonkiessaan tunkioita ihmisten pihoilla. Pitäisi vähän miettiä mitä tekee. Hankkikoot töitä vaikka sirkuksesta. Sen sijaan peurat kyllä tuntevat vastuunsa ja pyrkivät välttämään yhteenottoja ihmisten kanssa, sillä usein se on meikäläinen, kun heittää siinä törmäyksessä henkensä, totesi haastattelemani peura pikaisesti ylitettyään juuri suojatien kahden ystävänsä kanssa.

Myös ketut ovat tuohtuneita otson saamasta tuomiosta. Enää ei kanavarkaissakaan uskalla tuomion pelossa käydä. Toisaalta ketut pitävät hyvänä asiana sitä, että asiat hoidetaan sivistyneesti eikä aseilla, kuten tähän asti on tehty. Repolaiset aikovatkin nyt yhteistuumin haastaa oikeuteen kaikki kettuja aseilla uhkailleet ihmiset. Etenkin kettukoiraat tuntevat olonsa jatkuvasti turvattomaksi, sillä niitä saa lain mukaan paukutella pois päiviltä ympäri vuoden. Ainoastaan emokettu poikasineen saa jahtaajilta lyhyen kesäloman. Ei tämä jatkuva lymyily kovin kivalta tunnu, puuskahti eräs anonyyminä pysyttelevä kettu.

Back to basics

Tuolla bokserilla on jokin fetissi. Kohta sitä pitää varmaan sensuroida. Tänään se on vienyt makuuhuoneen sängylle aamuiset kahvinporot, pullollisen ruokaöljyä ja rintaliivit. Ja sitten sekoittanut.


Onneksi aamulla mustarastas lauloi jo ihan ujosti.

Lomalle

Moi, ajattelin vain keskeyttää tämän mitäänsanomattomuuden sanomalla, etten vieläkään aio sanoa mitään. Lähden nimittäin ihan Jyväskylään asti pariksi päiväksi lomamatkalle. Junalla komiasti tyttären kanssa matkustetaan. Nyt kattokaas repäisen oikein kunnolla.

Voi herranjumala.

Toivotaan nyt, että päästään perille.

Haiseva juttu

Joudun miettimään taktiikkaani Puckin suhteen uudestaan. Kiinni ommeltu petauspatjan vetoketju oli ehkä virhe, koska petari on nyt revitty auki siltä reunalta, jossa vetoketjua ei edes ole. Koko sauma on vedetty päärmeineen päivineen auki ja superlonit jälleen ympäriinsä.

Aamulla kuuden aikaan Puck pinkaisi kiireesti ylös kesken uniensa, ja herkkäunisena tietty ponnahdin perässä päästämään sen ulos, jottei pissaisi sisälle. Kunpa asia olisikin ollut niin yksinkertainen. Aloin katsella ympärilleni ja huomasin, että olin astunut löysään paskaan, koska sitä oli joka puolella lattiaa. En siis ollut tarpeeksi herkkäuninen. Puck oli käynyt yön aikana useamman kerran asioillaan, eikä ollut tohtinut herättää. Ressukalla on vatsa sekaisin. Lieneekö superloni vai eilinen lettu, joka siellä vatsassa kaihertaa.

Joka tapauksessa kävi niin, että minulla meni tunti siinä, kun puunasin hengittämättä kurakakkoja lattioilta ja matoltakin. Käärin kunkin jätöksen vuorollaan vessapaperiin (varmaan mukava lukea tämmöistä) ja kiikutin pönttöön. Vedin vessan ja hain taas uuden satsin. Hommassa tuli ihan hiki.

No se perkeleen vessa meni tukkoon. Suihkutin sitten tulikuumaa vettä pönttöön, lorautin mäntysuopaa perään ja odottelin kärsivällisesti. Eipä tuntunut auttavan. Luin lehden ja odottelin tunnin jos toisenkin. Lopulta ei auttanut kuin työntää pulloharja ja käsi vartta myöten siihen paskaveteen. No nyt se pönttö taas vetää. Monta kertaa siinä touhutessa tuli mieleen Katilin löytämä mainospätkä.

Missä kohtaa piti nauraa?

En tiedä meninköhän kovinkin pahaan halpaan nyt, mutta hyvät ihmiset, kertokaa voiko tämä olla totta? Linkkejä kartteleville lainaus Kauppalehden (12.2.08) sivulta:

Nuorisojengien piinaamat brittiläiset kauppakeskukset ovat turvautuneet teknologiaan ei-toivottujen nuorten häätämiseksi tiloistaan. ”Mosquito”- eli hyttynen-niminen laatikko tuottaa korkeaa, sykkivää ääntä, jonka vain alle 25-vuotiaat voivat havaita.

Ääni aiheuttaa pitkäkestoista päänsärkyä ja pahoinvointia, ja sen kuulevat kaikki jotka eivät ole täyttäneet 25 vuotta. Siis myös vauvat ja pikkulapset.

Tänään olen kyllä haukkonut henkeäni muutenkin. Netti on ihmemaa. Seksinpuute aiheuttaa mielisairautta, diabeetikkojen syömät hiilihydraatit pilaavat kilonsa karistaneiden ihmisten mielenrauhan ja Hesarin kolumnisti on aiheuttanut lopullisesti miesten ja naisten välille ammottavan kuilun. Idylli on särkymässä.

Oi miksi päivitin tänään?

Ihme touhua meikäläiseltä. Jo parikymmentä päivän blogia luettuna ja kommenttilaatikko edessä avattuna, että sanonpa sanasen tuohonkin. Ja sitten yhtäkkiä, paskat mää mitään sano. Joka kerta. Jokin ihme... mikä se on... no... hmph... kommenttikanuunaa pukkaa jo etukäteen, eikä vasta jälkikäteen niin kuin yleensä. Sairasta.

Joka tapauksessa tänään oli valoisaa, kun kömmin silmiäni siristellen maan alta ylös rautatieasemalle. Tai oli siis niin valoisaa kun nyt voi pilvisenä päivänä olla. Oi. Sadepisaratkin tuoksuivat keväälle. Lienee tosin pohjoistuulesta ja napajäätikön vinhasta sulamisesta johtuva harha-aistimus, sillä eihän täällä ole mitään sulatettavaakaan, eikä täällä oikeastaan voi muu haista kuin vettynyt maa, homeiset talot, maahan mädäntyneet lehdet ja koiran paska. Meillä täällä maalla haisee myös hevosen lanta ja peuran papanat. Keväisiä tuoksuja ovat ja tietävät kesän tuloa siinä missä lepän siitepölykin.

Oi miksi tänne tulin. Oi miksi päivitin.

Voit sä olla?

Näin sitä tuli oltua viikko bloggaamatta. Sinä aikana näppäimistön g-pis..., äh, g-kirjain on veltostunut siinä määrin, että sitä pitää näpyttää oikein kunnolla, ennen kuin tulosta alkaa tapahtua.

Oikeastaan koko viikolla ei ole tapahtunut mitään merkittävää. Opiskeluhommat etenivät vain vähän, mutta koti-, työ- ja terveysasiat ovat pitkästä aikaa ajan tasalla. Ulkoistin neidin syntymäpäivät hohtokeilaukseen läheiselle liikunta-areenalle, sain palkat laskettua ja kävin hermoratakokeessa, joka oli sietämätön ja kivulias kokemus, mutta nyt siitä on sentään tutkittua tietoa siitä, etteivät hermoni ole lopullisesti menneet. Vielä yksi lääkärikeikka ensi viikolla ja sitten on edessä fysikaalisen hoidon kierre.

Mutta menneellä viikolla olen kyllä hävennyt pari kertaa oikein kunnolla. Meillä on sen verran pitkulainen huusholli, että toisessa päässä taloa ei aina tiedä mitä toisessa päässä tapahtuu. Olin lukemassa sähköpostistani haastattelemani henkilön mielenkiintoisia vastauksia, kun kuulin ulkoa Macin haukuntaa. Koirien piti kyllä olla sisällä, mutta ovet ovat niille pelkkiä hidasteita, varsinkin silloin kun väliovesta unohtuu hetkittäin ottaa kahva pois (joku päivä ne vielä oppivat laittamaan sen kahvankin takaisin oveen...). No, juoksen sitten sukkasillani pihalle valmiina spurttaamaan tielle asti koirien perässä, kun naapurin herra avaa oven ja taluttaa Mäkkäriä ulos. Puck tapansa mukaan tuhisee ja pomppii innostuneena vierellä, koska kaikki äksön on siitä niin pirun mukavaa. Se on luultavasti pomppinut yhtä innoissaan mennessä kuin tullessakin. Kunhan jotakin tapahtuu ja tuhina käy.

Siinä sitten kävi ilmi, että Mac oli mennyt naapurin ovelle, avannut sen omatoimisesti ja rynnännyt sisälle. Niillä kun on se tyttökoira siellä. Oli kuulemma kysynyt neitokaiselta vain, että voitsäolla, mutta ankarat vanhemmat olivat sitä mieltä, ettei meidän sekarotuinen piskimme ole soveliasta seuraa tuolle rotunsa huippuedustajalle. Juoksuaikaa ei heidän tietääkseen myöskään ole meneillään, mutta Mac on ainakin viime aikoina harjoitellut nylkyttämistä tiuhaan Puckin kanssa. Ihme homoja. Nuusku ja Nylykky.

Minä sitten nolona ja anteeksi pyydellen raijaan koirani kotiin ja nuhtelen niitä ankarasti. Missään tapauksessa ei ole suotavaa, että naapuriin mennään omia aikojaan. Joo ei mennä, pojat lupaavat päät painuksissa ja korvat roikkuen ja minä vielä patistan ne jäähylle makuuhuoneeseen oven taakse, jossa ne pysyvät sen viisi sekuntia. Lupauksiin ei liene voida luottaa, koska jo seuraavana päivänä sama toistuu ja koirat löytyvät jälleen naapurista.

Puun takaa tulleet

Saareloille ero tuli Ollin mukaan puun takaa ja se tuli yllätyksenä meille kaikille. Varokaa siis kaikki viattomat avioparit. Ero voi tulla käymään koska tahansa aviopareista riippumatta, halusivat he eroa tai eivät.

Myös SanomaWSOY tuli puun takaa ja osti mokoma Blogilistan. Joidenkin mielestä olemme nyt tuhoon tuomittuja tai vähintään orjia. Vaihtoehtokulttuuri on tullut näin tiensä päähän. Pahimmissa visioissa tuo mediajätti ulottaa lonkeronsa jokaisen bloggarin mieliin ja aivopesee kirjoittamaan sievää suomea, karsii härskiydet ja sensuroi kirosanat. Jotkut ehkä jopa toivovat sitä. Mutta eihän blogilla ole mitään tekemistä sanomatalon kanssa, jos sillä ei ole. Ei minulla ollut Alex Niemisenkään kanssa mitään tekemistä. Blogilista on lista blogeista. Nimilistoja ostelevat markkinamiehet tämän tästä markkinoidakseen jotakin.

Ei ole ihmisen hommaa, ei

Tänään tuntuu just tältä. Ei ole ihmisen hommaa. Ei mitään lisättävää. Kiitos ja näkemiin.

Puck sikailee

Ensin se kippasi kastikkeet hellalta. Sitten se kaappasi vehnäjauhopussin kaapista. Ja söi.



















Eikä se antanut imuroida.

Päivä sairaalassa

Aamupäivällä














Iltapäivällä