Luovaa markkinointia

Nyt kannattaa monen tytön ottaa opikseen tästä 22-vuotiaasta avioliitto- ja perheterapeutin ammatista haaveilevasta Natalie Dylanista, joka on pannut neitsyytensä puhkaisemisen huutokauppatavaraksi.
– Asumme kapitalistisessa yhteiskunnassa, joten miksi en kauppaisi neitsyyttäni?, tyttö huomauttaa (mtv3 viihdeuutiset)
Kyllä tavaraa kannattaa aina säästää parhaiten tarjoavalle, että sori nyt vaan kaikki köyhät kollit.

Luovaa ajattelua osoittaa myös uusiseelantilaisen lentoyhtiön markkinointiväki, joka on aikeissa valjastaa kaikki kaljupäiset mainostajikseen. Väliaikaisesta tatuoinnista lentoyhtiö maksaa 465 euroa, joten kenenkään kalju ei tästedes mene hukkaan. Ideaa voisi hyvin soveltaa vaikka mihin! Paitsi ehkä täishampoota kaljulla ei kande mainostaa, mutta ihoa voisi käyttää muutenkin markkinointitarkoituksiin. Uimareiden jalkapohjiin tatskoja Sponsored by Jalkasilsavoide, rintoihin Professori Nordstömin plastiikkakirurgisen sairaalan logoja ja muuta tällaista... ja ennen kaikkea voisikohan immenkalvoillekin saada pienen kondomimainoksen: Sponsored by Sultan.

Katso mitä syötät

Tämän uutisen kontekstissa uusi Atrian mainos on vähintäänkin naurettava, puhumattakaan siitä, mitä se tekee ennakkoluuloisessa Suomessa maahanmuuttajien ravintolabisneksille. Tuossa mainoksessa äimistynyt Eija Vilpas ilmeisesti jossakin päin ulkomaita (tai jossakin mitasinasanoa-ravintolassa) tiedustelee annoksensa alkuperää saamatta siihen kunnollista vastausta, paitsi tietty lopussa on opetus, että kun ostat Atrian kotimaista lihaa, tiedät mitä syöt.

Ennen vanhaan jauheliha tehtiin lihatiskillä. Kylmiössä roikkui kokonaisia ruhoja, ne paloiteltiin ja lihat eroteltiin muovisiin laatikoihin. Palasia lenteli takahuoneessa joskus niin, että niitä piti väistellä, jottei saanut potkasta päin pläsiä. Laatikoissa olevat lihat säilytettiin sitten kylmähuoneessa. Kuka niitä päivämääriä tiesi, milloin se ruho tulikaan, milloin paloiteltiin ja kuinka kauan ne laatikot siellä seisoivat. Liha kuitenkin nuuskittiin aina etukäteen ja jauhelihamyllyyn survottiin kaikki mikä ei haissut kovin pahalle. Kauppias jopa pesi kätensä ennen lihan jauhamista. Nuori lihamestari kuitenkin kerran tuli kiireellä vessasta ulos eikä kauppias kuullut veden kohisevan. Sen jälkeen miesten vessaan tupsahti lappu, jossa sanottiin: kyrpäjäisin käsin ei pidä sinun koskaan jauhelihaasi jauhaman.

Nämä hyvä arvot on nyt siis heitetty (inhimilliseen erehdykseen vedoten) pois ja tilalle on otettu Ruotsin malli, jossa jauhelihamyllyyn sekoitetaan kaikki päivämääränsä ylittäneet lihat tai liimataan vanhan etiketin päälle uusi lappu paremmalla päivämäärällä. Ja onpa Pirkanmaata myöten jauhelihan seasta löytynyt jopa ulostusperäisiä bakteerejakin.


Suomalaiset ovat pitkään olleet ylpeitä ruokansa puhtaudesta ja sen alkuperästä. Sikavideoitten ja kanalan kurjuuksien jälkeen ne arvot siitä hyvästä ruuasta pitäisi myös sisäistää. Suomi alkaa näyttää vähän joka suhteessa yhtä pahalta kuin mikä muu maa tahansa.

Kulahtanut kondomimainos ja seksivalistuksen alkeita sorron aikakaudella

Olisipa ollut Sultanilta raikas veto laittaa mainokseensa naisen tilalle nuori mies. Minusta se olisi sopinut paljon paremmin, kun kerran easy-fit condoms -mallista on kyse. En tiedä mihin tämä nainen sitä yksikseen niin helposti sovittaa. Päähänsäkö.

Meille tuli muuten huikeaan tarjousmyyntiin erään ex-morsiamen kohukirja. Laitoin sen näyteikkunaan aiheeseen sopivien kirjojen kanssa, kuten Hyvä parisuhde ja Tuoksuva puutarha.


Kuopus 10 v. otti perjantaina puheeksi seksin.

- Äiti, mä näin kirjastoautolla sellasen kirjan, sexpackin. Siis mitä siinä niinku tapahtuu?
- Hmm... hmm...
- Onks teil sitä myynnissä?
- Ei ole enää. On kyllä ollu. On meillä täällä kotona seksikirjoja. Voi olla sekin.
- Ai missä?
- No H:n huoneessa. Olen ostanut montakin. Se heittää ne aina nurkkaan ja sanoo, ettei se lue kirjoja. Kyl se ne sulle varmaan antaa.
- Oon mä lukenu kirjastoautolla semmosenkin kirjan, miten vauvoja tehdään. Mitä ne oikein teki? Se näytti kuvottavalta.
- No ei se nyt niin kovin kuvottavaa voi olla, kun niitä lapsia aina tulee.
- No näytti se.
- Sä et vaan vielä ymmärrä.
- No mähän oon vasta lapsi!
___________________________________________________________________

Jaaha, sivupalkissa siis kysyttiin Sorretaanko miehiä? Kysymyksen inspiroijina toimivat Arno Kotro ja sen kaverit, Jyrki Lehtola: "Uik. Uik. Uuuuiiiiiiikk. Kuuletteko tuon äänen? Tuon vaimean, valittavan äänen?Uik. Uik. Uuuuiiiiiiikk. Ei ole vesilintu. On mies.", ja Matti-Esko Hytönen: "Kotro, minä pitäisin mieskirjaasi tsoukkina, jos yhä olisit juoppo..." (IL 22.9.2007) .

Joka tapauksessa vastaajien enemmistö oli sitä mieltä, että sorretaan vaan, mutta liki yhtä monta oli samaa mieltä näiden em. toimittajien kanssa siitä, että kyllä se nyt on Kotron ja keskivertokavereidensa ongelma tuo miesten sortaminen. Pari vastaajaa tosin oli sitäkin mieltä, että kaikkia miehiä sorretaan, paitsi tietenkin noita sortamattomiksi julistautuneita äijätoimittajia. Lisäksi yksi vastaajista ei tiennyt yhtään mistä puhutaan.

Ökyporvarin porsastelu boikottiin

Tiedän parikin ihmistä, joihin SAK:n mainoskampanjan luoma kuva pätee vallan mainiosti. On vielä olemassa työnantajia, joiden käsitys työntekijöistään on juuri sellainen "juokoot kahvia, mutta omalla ajallaan, lomailkoot, jos siihen on varaa...". Siksi nuo mainokset lähinnä naurattavat.

Nyt mainokset kuitenkin vedetään pois, koska ne ovat hyvän tavan vastaisia ja loukkaavat yrittäjiä. Onhan työn ja pääoman liitto se, millä Suomi menee eteenpäin. Tiedän kuitenkin monia muita mainoksia, jotka ovat hyvän tavan vastaisia, mutta niiden loukkausten kohderyhmä ei ole se, joka tätä maapalloa pyörittää. Siksi niitä ei tarvitse poistaa muistuttamasta ikävistä asioista.

Sinänsä on hyvä, että mainosten nostama kohu tulee kantautumaan myös niiden yrittäjien korviin, joille työntekijät ovat juuri yhtä vähäpätöistä porukkaa. Mainosten kieltäminen irvokkaina kuvauksina yrittäjistä pistää varmasti miettimään omia ajattelutapoja ja käytäntöjä, ehkä jopa muokkaamaan niitä hieman inhimillisemmiksi.