Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaalilupaukset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaalilupaukset. Näytä kaikki tekstit

perjantaina, lokakuuta 24, 2008

Ajattelen, siis ajattelen

Pelkkää päiväkirjaa taas tulossa. Virtuaalikeskustelu ajankohtaisista aiheista juuri nyt yököttää. Ihmiset lukevat muutenkin kommentteja miten tahtovat ja takertuvat ihan eri aiheisiin mistä puhutaan. Kai täällä pitää vähitellen alkaa ilahtua niistä hetkistä, että joku ihan oikeasti ajattelee syvemmältäkin, eikä pelkästään huljauta sitä tekstiä läpi pään. Ajattelee sitten mitä ajattelee, kunhan ajattelee.

Siksi kävin illalla tenttaamassa myös Kokoomuksen ehdokkaita paikallisen Super-Marketin pihassa. Lukaisin ensin esitteet läpi ja kysyin sitten niistä aiheista, joista esitteessä ei mainittu. Esimerkiksi julkinen liikenne ei kuulunut yhdenkään ehdokkaan tärppeihin. Eräs vanhempi rouva meni suorasta kysymyksestä aivan tönköksi. Ikään kuin kysymys mitäs mieltä olette tämänhetkisestä julkisesta liikenteestä? olisi ollut jotenkin vaikea. Toinen nainen sentään yritti sanoa jotakin siihen suuntaan, että kyllähän se on hyvä olla olemassa. Voi helvetti sentään. No se kolmas, nuorehko diplomi-insinööri ja nainen hänkin, antoi tulla aivan asiallisen ja harkitun vastauksen, vieläpä fiksunkin. Mutta koska nämä kaksi olivat niin tolloja, on vaikea kuvitella, että Kokoomuksen ryhmä olisi yhtä mieltä julkisen liikenteen kehittämisestä. Niillä on kaikilla kyllä esitteensä mukaan huoli kantatie 51:n liikenteen sujuvuudesta. Että omilla autoilla pääsee porvari täältä hulppeasti hurauttamaan Helsinkiin, mutta rahvas saa jotenkin koettaa sen julkisen liikenteen kanssa pärjätä, jos ei kerta ole varaa autolla ajaa.

Tässä meidän kylällähän on ihan älytön tilanne. Lähijuna pysähtyy tuohon vielä toistaiseksi kerran tunnissa, ja pari kertaa tunnissa se ajaa tästä ohi. Ratahallintokeskus on päättänyt, ettei se enää aio kunnostaa seisaketta ja sitten kun se on tarpeeksi rapistunut, se lopetetaan. Tämmöisenä aikana! Sanookohan niille ilmastonmuutos yhtään mitään. Noh, täällä ei myöskään ole bussiliikennettä lainkaan. Pohjolan Liikenteeltä sen perään on kyselty, mutta ei niillä ole mitään suunnitelmia uusien ajoreittien suhteen. Kolmen kilometrin päässä tästä on lähin bussipysäkki, ja siinä lähellä on myös suurempi juna-asema. Että kun se seisake lopetetaan, on pakko ostaa toinen auto, jotta ehtii aamulla junaan.

Ja sitä yhtä Kokoomuksen kotkaa asia ei millään tavalla kiinnostanut.

Ja sitten muihin aiheisiin:

No eilen kävin sitten leikkauksen lopputarkastuksessa, eikä siinä tullut esiin mitään, mitä en olisi jo kipuilujen perusteella arvannutkin. On siis mahdollista, ettei selkäni koskaan tästä tämän kummemmaksi tulekaan. Se on kipeämpi kuin ennen leikkausta, että siinä mielessä ottaa aika perkeleesti pattiin. Öisin on ollut aika vaikeaa saada unta. Makaaminen ja hiljentyminen onkin tuskaisinta. Kun on liikkeessä, selkä kyllä väsyy, koska lihakset ovat varmaan jo aivan surkastuneet, mutta liikkuessa unohtaa sen varsinaisen kivun paremmin. Siksi kieltäydyin ottamasta enempää sairaslomaa ja pyysin vain lisää lääkkeitä. Sainkin niitä paljon. Menin siis tänään kipulääkkeillä ja tukiliivin kanssa töihin. Hyvin pian tuntui ihan siltä, kuin en olisi koskaan poissa ollutkaan.

Sain tänään viimeisen opintoyksikön palautuksen ja opettaja onnitteli kiitettävästä suorituksesta. Kaikkein parasta tässä opiskelussa minusta oli se, että se on ohi. Opiskelun pitäisi olla iloinen asia, mutta tästä tuli yksi helvetin riippa. No mutta nyt se on loppu, enkä vähään aikaan taas vilkaisekaan mitään opintoesitteitä. Helsingin Yliopistosta tulee kyllä koko ajan houkutuksia sähköpostiin, mutta olen suhtautunut niihin kuin roskaposteihin - eli ne erektio-ongelmat eivät kyllä mua koske.

keskiviikkona, helmikuuta 21, 2007

Sinkkujen surkeus

Sinkut ovat kovasti huolestuneita siitä, että poliitikot ovat alkaneet lupailla lapsiperheille huojennuksia. Iltalehdessä on tämän viikon teemana lapsiperheiden asema ja se on aiheuttanut sinkuissa närää.

Iltalehden vaaliteemat:

Vko 7: Terveydenhoito

Vko 8: Lapsiperheiden asema

Vko 9: Eläkeläisten asema

Vko 10: Vanhustenhoito

Vko 11: Työllisyys

On se niin väärin. Kyllä sinkkujen ahdingosta pitäisi puhua. Se kun on niin... no ahdinko. Sinkut joutuvat kovasti koville maksaessaan asuntolainaa ihan yksin, samaten ruoka heidän pitää myös ostaa itselleen ihan yksin. Kaikki pitää ostaa ja maksaa itselleen yksin. Kaikki. Ei voi kuin sääliä. Entisenä sinkkuna ja nykyisenä kolmen lapsen äitinä tiedän, että sinkut juuri ovat ne huono-osaisimmat ja heidät tulisi muistaa viimeistään seuraavassa vaalihuumassa ensimmäisenä, koska heitä on jo Helsingissäkin eniten. Siis jo demokratian nimissäkin herranjestas. Kyllä enemmistö pitäisi ottaa ensimmäisenä huomioon. Ihme, etteivät poliitikot ole älynneet ottaa sinkkujen kurjuutta vaaliteemakseen, vaikka ovat olleet sinkkuja itsekin ja kenties ovat vieläkin. Onko aika kullannut kurjimmatkin sinkkuusmuistot?

Mutta sinkkuja lohduttaakseni voin kertoa, että kun vuonna 1992 sain esikoiseni, niin siitä pitäen lapsiperheiltä on kaikista vaalilupauksista huolimatta otettu aina jotakin pois. Luvata aina voi, mutta niitä lupauksia ei tarvitse pitää. Turha siis kadehtia, jos lapsilisiin on luvassa korotuksia. Ei sitä kuitenkaan tapahdu ja sinkut voivat näin entisestään kasvattaa ostovoimaansa ja maailma pelastuu. Nyt kun sinkkuja ei ole vaaliteemoissa muistettu eikä heillä siten ole ketään ehdokasta, joka voisi huijata heitä tyhjillä lupauksilla, äänestysprosentti mahtaa jäädä kovin pieneksi. Ihme sinällään, että lapsiperheiden vanhemmat edes viitsivät enää äänestää. Lapisperheiltä on pienennetty kaikkia tukimuotoja neljäntoistavuoden ajan. Itse asiassa enää ei ole mistä ottaa, ellei sitten viedä lapsilisiäkin. Nimellisesti lapsilisää on kyllä korotettu, mikä nyt näin sinkkujen muistuttamana hävettää, mutta toisaalta onneksi samalla kaikki lapsivähennykset on poistettu, ettei nyt ihan juhlimaan sentään olla päästy.

edit. 28.2. Linkki tuoreimpaan postaukseen, jossa vähän oiotaan Birdyn panettelua.