tiistaina, huhtikuuta 19, 2005

Kun minä en riitä

Tytär yskii taukoamatta oven suussa englannin kirja kainalossa. Kissa puskee pohjetta ja maukuu käheästi ruokaa. Koira makaa jaloissa ja näkee unta toisista koirista. Poikien vaatteet lojuvat lattioilla. Koirankarvat hiipivät nurkkiin. Isäntä makaa sohvalla. Minun tekisi mieli kirjoittaa jotakin. Pikainen pyrähdys kaikissa Suomen blogeissa tekee kateelliseksi. Kaikilla on aikaa miettiä ja kirjoittaa. Muut ovat niin timmiaivoisia ja tehokkaita. Toiset toki kirjoittavat enemmän alapäällään, mutta hyvin se teksti niinkin lirisee. Itse olen alkanut hiipua. Näinä välivuoroviikkoina käy aina näin. Tuntuu, etten riitä mihinkään. Jostakin pitää taas tinkiä. Tästä. Tähän piste.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tähän on tultu. Hyvin ei mene täälläkään. Vastasin äsken lankapuhelimeen. Siellä mies esitteli itsensä ja sanoi olevansa Suomen Gallup Oy:stä. Sanoin, että voi sentään että soitittekin minulle, kun en ole enää minkään gallupin arvoinen. Mies sanoi no ei sitten ja lausui hyvästit.
Lankapuhelimeen ei soita enää kuin lehtien myyjät ja gallupistit.
Mummeliini

Saara kirjoitti...

Täysin totta! Sama ilmiö. Tosin meillä voivat soitella myös muksujen kaverit. "Moi, täällä Oiva, onks Arska?"

Mutta mulle ei ole soitellut kukaan lankaan ainakaan vuoteen edes gallupmielessä. Lehtiä on kyllä tuputettu.

Adoptiomatka kirjoitti...

Minusta tämä hengästyttävä merkintä kuulosti varsin ihastuttavalta ja melkein kadehtittavalta - se on totta ja arkea ja sellaista.

Wilhelmiina kirjoitti...

Tiedän tunteen. Enpä olisi uskonut, innokkaana blogiharrastusta aloitellessani, että jonain päivinä tuntisin oikein syyllisyyttä siitä, etten ehdi/ jaksa/ keksi oikein mitään blogattavaa. :D

Muuten, minulle soittelevat aina puhelinmyyjät toisesta päästä Suomineitoa, mahdan olla oikein suosikki. Ja tietty heti aamusta, että varmasti herään kesken unien. Mutta jostakin syystä ne aina uskovat, kun sanon ystävällisesti, että tällä kertaa ei tule kauppoja.

Gallupistit eivät soita koskaan minulle. Ehkä minä en ole tilastollisesti kiinnostava - tai olen sitä väärällä tavalla. ;)

Saara kirjoitti...

Voi kiitos, mutta ja muut. Ihmiset ovat joskus suloisen armollisia; välillä vähempikin riittää.

Anonyymi kirjoitti...

Saarahan elää tyypillisessä parisuhteessa : = )

Hei, onko kukaan k a t e e l l i n e n : Mulla soivat kaikki puhelimet eilen niin, että puhelimet punastuivat. Minä en.

Yksikään soittaja ei ollut myyjä eikä gallupintekijä. Mistä ne tietävät, että en katsele Vieriviä kiviä enkä Salattuja elimiä enkä missään nimessä kilpailuta sähkön hintaa tuntemattoman finniltä kuulostavan äänen kanssa puhelimessa.

Saara kirjoitti...

Niin, kyse olikin lankapuhelimesta. Mutta hienoa, että jollekin vielä osataan kotiin soittaa.

Liisa kirjoitti...

Saara, rauhaa
Tuo edellinen anonyymi olin minä. Mutta eikö tyyli - hehheh - paljasta?

Sukulaisiahan ne. Oli vähän tiukka tilanne.