lauantaina, huhtikuuta 02, 2005

Limenvihreä toukka

Kevät on kovasti epäsuosiossa nykyään. Aurinko kirvelee silmiä, koiranpaska haisee ja kodittomat mönkivät koloistaan. Hiekka takertuu kurkkuun ja kotonakin huomaa asustaneensa paksun pölyn keskellä koko talven. Aamulla palelee ja iltapäivästä on kuuma. Ostoksilla meinaa tukehtua talvivaatteittensa kanssa. Kun vielä joutuu tunkemaan itsensä ja hikiset läskinsä sovituskoppiin, tuntee tehneensä vuoden urotyön kun saa ostettua itselleen uudet rintaliivit. Kun sen lisäksi ostaa pennuille pukimia joka lähtöön, tuntuu, että sitä pitäisi juhlia.

Mikähän hitto siinäkin on, että nykyään ei saa pentujen lahkeita edes lyhentää. Nämä meidän nuoren uroon farkkujen lahkeet tulee jossakin puoli metriä sen perässä ja eikä saa lyhentää; et tasan lyhennä. Se johtuu siitä, että, lasten ja nuorten vaatteet on niin kireitä, että jos mielii saada housut kiinni, on pakko ostaa liian pitkät. En ymmärrä, miksi kukaan ei kapinoi. Tuokin julli on ihan normaalivartaloinen, mutta kun nuorisonkin pitäisi muodinluojien mielestä olla kukkakeppejä. Kukkakuositkin ovat nyt sitäpaitsi muotia.

Muoti on kyllä kivan väristä, mutta limen vihreää paitaa en päälleni laita. Näissä läskeissä sitä olisin kuin pystyyn nostettu toukka, on sen verran piukeita pukimia tarjolla. Sitä pitää vaan tyytyä vanhoihin vaatteisiin, jos meinaa kulkea julkisella paikalla säällisissä vetimissä.

Tähän on varmaan oltava joku syy, että muodinluojien terrorikäyttäytyminen tavallisia ihmisiä kohtaan saa jatkua. Sehän johtuu tietenkin siitä, että muoti toistaa itseään. Muodin ammattilaiset suunnittelevat nyt samanlaisia vaatteita kuin mitä pitivät silloin 80-luvulla. Mielikuvituksetonta touhua. Luulisi, että mukavuus olisi tärkeintä. Paskat. Tärkeintä on ikiseksi.Tämä on tätä kolmen- ja neljänkympin kriiseistä kärsivien ihmisten tyypillistä käyttäytymistä. Tahdotaan sitä samaa kuin nuorena. Ihmeperheen isä halusi alkaa taas tehdä ihmetekoja. Meidän isäntä osti moottoripyörän. Eppu normaali teki comebackin. Kymmenet jo eläköityneet rockbändit ovat tulleet takaisin. Tämä maailma on oikeastaan meidän sukupolvemme syytä. Olemme lapsellisimpia kuin omat lapsemme. Itsekkäitä pikkupaskiaisia, jotka vähät välittävät muiden ongelmista. Kunhan saa olla nuori taas.

21 kommenttia:

Karpalo kirjoitti...

Niin se on että normaalivartaloiselle tytölle on melkein mahdoton löytää sopivia housuja. Miten sellainen kapina pistetään pystyyn. Onhan se nyt ihan sairasta että kymmenvuotiaan pitäisi olla mallivartaloinen vaatehenkari. Prkl.

Tuli tosta itsekkäästä nuoruuden tarpeesta mieleen, että olen koko päivän ajatellut että voi kun joku pyytäisi mut rokkibändin laulajaksi. Jotenkin sopii aiheeseen, sillä eipä paljon itsekäämpää toivetta voi perheenäidillä olla. :)

Saara kirjoitti...

Sitä kapinaa pitäisi nyt miettiä että miten se järjestetään. Kun nyt saisi hyviä ideoita jostakin.

Anonyymi kirjoitti...

Ehkä oma, vain tähän yhteen asiaan keskittynyt blogi? Hei, minähän sen taas keksin, hehheh.

Minä olin joskus nuoruudessa gospelbändin solisti ja joskus edelleenkin haaveilen laulamisesta ja esiintymisestä, vaikka en ole tehnyt sitä, hetkinen, kolmeenkymmeneen vuoteen.

Kirsti

Saara kirjoitti...

Hehheh, Kirsti. Miten musta tuntuu, että tämä on jo yhden asian blogi. Kaikki asiat kiertyvät aina saman ongelman ympärille.

No niin, mulla ei ole mitään mukavaa kiinnekohtaa nuoruudessa. Ei kerta kaikkiaan mitään, minkä haluaisin takaisin.

Yritän nyt kuitenkin ymmärtää kaikkia ja olla jatkossa armollisempi.

Karpalo kirjoitti...

Minähän olen tänä vuonna saanut laulaa yleisölle noin 30 kertaa ja se on ihan hauskaa vaikka ymmärrän kyllä omat rajoitteeni niin laulajana kuin muunakin esiintyjänä. Lapsuudesta ja nuoruudesta minulla on vain nöyryyttäviä laulu ja musiikkikokemuksia joten sieltä tämä esiintymishalu ei ainakaan kimpoa.

Jos asuisimme Kirstin kanssa lähekkäin voisimme perustaa oman bändin mulla on nimiehdotuskin bändille valmiina. "Vanha lehmä" Tosin minä en osaa soittaa ja musikaalisuus on niin ja näin että ehkä mä nyt kuitenkin unohdan sen haaveen, mutta minusta olis aika hauska sellanen bändi jossa olisi vain keski-ikäisiä rokkimimmejä. kauankohan sellasella porukalla jaksaisi kiertää. Toinen hyvä bändin nimi olisi "Meidän äiti". Meidän äiti esiintyy rytmikatissa lauantaina. :)

Kelasin tänään omaa nuorutta kirjeessä ystävälle eikä sielläkään ole mitään kiinnekohtia joihin haluaisin palata. Tosin laskuvarjolla haluaisin vielä joskus hypätä, koska se on niin hauskaa ja siinä on jotain samaa kuin Saaran miehen uudessa moottoripyörässä, eli se ikuinen nuoruus, mutta en ole varma toteutanko sitä enää koskaan, kyllä minä senkin harrastuksen aika hyvin elin silloin nuorena.

Anonyymi kirjoitti...

Karpalon bändi-idea kuulostaa hyvältä. Minä kyllä osaan vähän kitaraa rämpyttää, mutta en tiedä miten pitkälle siitä riittäisi iloa. Harmi että asutaan niin kaukana.

Kirsti

Syrinx kirjoitti...

Olet mummoutunut kun puhut vaatteiden käytännöllisyydestä.

Nuori tietää miksi muoti on sen näköistä kuin se kulloinkin on.

minh kirjoitti...

Vaatteiden ostaminen on ahdistavaa. Minä en sovituskoppeihin mielelläni mene ja yleensä ostan sovittamatta ja joskus harvoin palautan. Sitä pyrkii nykyään olemaan ostamatta vaatteita, kun se on niin raivostuttavaa. Minulla on aina ollut vanha kunnon kirjastotäti-look: hame, matalat kengät, villatakki.Mustaa, harmaata, ruskeaa. Kun kaikki vaatekaapissa alkaa olla 5 vuotta sitten pois muodista mennyttä, voi taas laitta kirjastotäti-vaihteen päälle ja kiristää nutturan oikein tiukalle.
-minh-

Saara kirjoitti...

Syrinx, nythän sinä puhut ihan höpöjä. Muoti on sama nyt kuin silloin kun minä olin nuori, enkä silloinkaan tiennyt miksi se on sellaista kuin on.


Aika varakas pitää olla, että uskaltaa ostaa vaatteet kokeilematta. Kaikki vaatekoot ovat nykyään päin persettä ja eri kaupoissa erilaiset.

Syrinx kirjoitti...

Ainakin minun nuoruudessani muoti oli sen näköistä kuin oli että samanhenkiset nuoret tunnistaisivat toisensa.

Saara kirjoitti...

Niin, ja nyt sitten pitäisi tunnistaa samanhenkiset aikuisetkin.

Syrinx kirjoitti...

Ei naamioituminen muodikkaaksi saa nuoria hyväksymään vanhoja joukkoonsa. Enemmän arvostavat vanhempaa joka on oma itsensä ja antaa nuorten rauhassa erottautua heimoihinsa. Tuntuu heistä turvallisemmalta.

Saara kirjoitti...

Ei taida mennä perille?

No, jos tuon alustuksen lisäksi vielä lisäisi, että kaupassa myydään vain muotivaatteita, nmiin eiköhän tämä juttu sillä jo pitäisi aueta.

Syrinx kirjoitti...

No, nyt oletkin luopumassa arvostamastasi funktionaalisuudesta muodin hyväksi. Mihin heimoon siis itse haluat kuulua?

Esimerkiksi tyttäreni on hiphoppari, tiedän tasan mitä hän muodilla tarkoittaa (eikä häntä kiinnosta muu muoti, vaikka on kysyttykin mallikuvauksiin). Itse olin aikoinaan ihan tietyn näköinen erään selvästi tunnistettavan heimon jäsen, toisin kuin suurin osa sen ajan nuorista ja ennen kaikkea vanhemmista. Nykyolemuksenikin viestii väistämättä jonkin verran niistä viiteryhmistä joihin tunnen henkistä vetoa, vaikka kuinka olen olevinani funktionaalinen ja kustannustietoinen asujani valitessani.

Ainakin aikaisemmin oli rinnan monia eri nuorisokulttuureja eikä se ole nytkään siitä mihinkään muuttunut. Ne muotinarikat antavat siihen täydet mahdollisuudet.
Eräs heimo, eikä edes kovin pieni, kyllä hakee mieluummin vaatteensa kirppiksiltä tai tekee ne itse.

Saara kirjoitti...

Syrinx, sinä et tosiaankaan ole nainen. Minä valitan sitä, kun vaatteet eivät mahdu päälle, vaikka koko olisi XLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLL, kun muoti on niin piukkaa. On ihan sama mitä kaupasta yrittää ostaa, se ei käy normaalin ihmisen päälle. Kyse ei ole siitä mitä sinä haluat viestittää, vaan siitä, että jos ostaa kaupasta vaatteeensa, on väistämättä saman näköinen makkara kuin kaikki muutkin. Minä vaan ihmettelen hirveästi, miksi kukaan ei nosta meteliä, kun ne vaateet ovat oikeasti epämiellyttäviä, mutta muitakaan ei ole saatavilla.

Saara kirjoitti...

Siis minusta ei ole oikein, että normaalin ihmisen pitäisi valmistaa vaatteensa itse. Minusta normaaleille ihmisille pitäisi olla normaaleja vaatteita tarjolla.

Syrinx kirjoitti...

No ainakaan hiphopparit eivät kulje liian ahtaissa asuissa, tytär ainakaan :-))))

Syrinx kirjoitti...

Tunnen monia jotka tekevät itse vaatteensa, en tiennytkään että he ovat jotenkin epänormaaleja. Luulin että ennen se oli se tavallisin tapa hankkia vaatteita.

Saara kirjoitti...

Hohhoijaa. Teetkö sinä itse vaatteesi?

Syrinx kirjoitti...

Enpä tee kun olen niin tavallisen kokoinen että kaupasta löytyy aina sopivaa. Mutta äitini oli vielä sellainen muinaisjäänne että teki, vaikka hänellekin olisi kaupasta kokoja löytynyt. Siihen aikaan valittaminen ei ollut vielä muotia.

Saara kirjoitti...

Täytyypä pistää korvan taakse.