Sama alkutalven valo
20 tuntia sitten
keskiviikkona, huhtikuuta 06, 2005
Seksiä
Italialainen 16-vuotias tyttönen Melissa P. kirjoitti pari vuotta sitten päiväkirjan Sata harjanvetoa ennen nukkumaanmenoa seksikokemuksistaan. Kotimaassaan tämä nuori erotiikan etsijä on myynyt kirjaansa vaatimattomat pari miljoonaa kappaletta. Seksikirja on ollut sensaatio. Aina löytyy jokin jännittävä asento tai kuvakulma ja nyt kirja on vihdoin ilmestynyt suomeksi. Tuskin pysyn housuissani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
25 kommenttia:
Tulisikohan minun blogistani sensaatio jos alkaisin kirjoittaa seksielämästäni?
Kirsti
Tulisi. Siinä ei pinserin listan skaalatkaan enää riittäisi. Se olisi blogisensaatio. Kellilä kellisti Suomen. Koko maa Kirstin seksielämästä sekaisin.
Mutta se voi tietty olla että 16 kesäisen paljastukset ovat suurempi sensaatio kuin 46 kesäisen paljastukset.
Vaikka onhan siinä tietty ristiriita, koska 46 kesäisellä saattaisi kuitenkin olla ainakin määrällisesti enemmän paljastettavaa.
kirsti
Ehkä kyse on juuri ajoituksesta, eli kannattaa ehkä sitten säästellä ja kerätä lisää kokemuksia. 100-vuotiaan seksipaljastukset eivät ehkä enää sytytyä sankkoja kansanjoukkoja, joten jotakin siltä väliltä. Mutta kyllä tämä selvästi sellainen aihe on, joka saa ihmiset lukemaan kirjoja. Blogeista nyt puhumattakaan.
Melissaa haastatellaan uusimassa Voima-lehdessä. Kirjassa harrastettu seksi on pervoseksiä ja enimmäkseen naista alistavaa. Melissalla on side silmillä ja 5 poitsua vetää ristipistoa ja napsuttelee sormiaan. Väkivaltaisia poikaystäviä myös riittää.
Melissa on haastattelun mukaaan kokenut kirjan tapahtumat itse. Äiti ymmärsi Melissaa täysin.
Aika hyvin kuustoista kesäiseltä.
Siis mitä hyvää tuossa oli?
Se, että äiti ymmärsi.
Äiti ja isä kylläkin vastustivat jyrkästi, mutta Melissa uhkasi murrosikäisen raivolla nostaa oikeusjutun, jos ei saisi paljastuksiaan julki.
Melissalla on myös blogi. Kun vaan ymmärtäisi jotain.
"Bellissima giornata scandita dai libri."
?
Saara, ihan eri mieltä.
Aion satavuotispäiväni aattona julkaista täydellisen seksipaljastussarjani.
Tähtään koko ajan siihen, että kyllä kohahduttaa. Kunhan sydän kestäisi siihen asti...
Mikä olikaan nimeltään se tamperelainen (?) runoilija, joka takavuosikymmeninä kohahdutti maata runoteoksellaan? Jokinen?
Muistatteko? Neitseellisen puhtaita sivuja jokalukijan sormeiltavaksi kokonaisen teoksen mitta.
Kiihdyttävää.
Ja kukaan ei pääsisi syyttämään plagioinnistakaan, koska en ole lukenut Jok(a)isen Eväitä, en edes nähnyt Teosta.
En oikein näe, mitä haittaa seksimelissana elämisessä on. Etenkin kun miljoona lepää tilillä ja voi haistattaa piutpaut kaikelle ja keskittyä kirjoittamiseen, tai mihin vaan huvittaa.
Melissan toinen kirja on muuten tulossa kauppoihin.
Kaiken lisäksi Melissa on jumalaisen kaunis tyttö, jonka pelkillä kasvoilla voisi tulla muutenkin miljonääriksi.
Eipä voine olla se ainakaan tylsempi kuin se vanhemman intellektuelli M:n tarina.
Mitä tuo kirja nyt muuta oli kuin prostituutiota? Onko sen ammatin harjoittaminen kirjallisesti ylevämpää kuin muuten?
Samaa mieltä Syrinxin kanssa. Ehkä vähän tuottoisampaa kuin perinteinen prostituutio, mutta ilman muuta sitä itteään. Ja juuri siksi en missään tapauksessa aio sitä lukea, sillä en halua olla mukana prostituutiossa, mutta veikkaan että suomen nuoriso ostaa kirjaa innokkaasti, varsinkin kun hesari julkaisi siitä niin näyttävän mainoksen kulttuurisivuillaan.
Kaiken lisäksi arvostelukin oli muistaakseni ihan liirumlaarumia, ei kehuttu eikä haukuttu.
Minä en kyllä ymmärrä, että jonkun seksipaljastukset ylipäätään kiinnostavat yhtään ketään. En minä kyllä jaksa lukea ruokakirjojakaan, joissa mässäillään ja selvitetään tarkalleen miten päin se ruoka menee suuhun ja miltä se maistuu. Minusta ihmisten pitäisi yrittää enemmän olla kiinnostuneita omista kokemuksistaan. Vähän niinku malliin että hankkikaa elämä.
Onhan näitä paljastuksia ollut aivan tajuton määrä jo, on Catherine M:ää (aivan tautisen tylsä kirja) ja Neiti N:ää ja Melissa P:tä ja Marika F:n nettisivut muutamia vain mainitakseni. Mutta ei, kansa se jaksaa kuhista.
Äh, olkoot. Omapahan on asiansa. Hyvää yötä.
Kuolleella ei ole näitäkään ongelmia...
http://dead-man.vuodatus.net/
Olen myös vähän sitä mieltä että jos kirjassa ei ole muuta ideaa kuin seksipaljastelu se ei voi olla yhtään kiinnostavaa. Vaikka olen kyllä aina ihmetellyt että mistä noihin sessioihin löytyvät nuo viisi nuorta poikaa pistämään niitä ristipistoja. Vaikka etelän pojat ovat tietysti karkeita ja apinamaisia, luulisi silti hävettävän kun kalut kolisevat naapurinpojan kanssa. Kypsemmällä iällä sitä varmaan oppii keskittymään vaan naiseen eikä häiriinnyt ympäristön trafiikista.
Joka tapauksessa siis... tehokkaampi tapa seksi paljastuksiin on ihan videotallenne tai valokuvasarjat. Maailmassa on varmaan miljoonia tällaisia harrastavia naisia ja kymmeniä miljoonia akteja narulla. Eli ei ole kovin uutta ja ihmeellistä.
Ehkä tässä kirjassa sittenkin on kysymys jostakin muusta?
SeksiMelissana eläminen... ehkä suomalaisessa todellisuudessa vieraampia jopa säälittävä ajatus, mutta italaialaisessa, ranskalaisessa ja varsinkin venäläisessä todellisuudessa mitä arkisin ja tavallisin. Venäjällä on varmaan 10% naisista sitä rotua, että heidän on turha edes haikailla tulevansa elämässä miksikään muuksi kuin rakastajattareksi, seksiruhtinattareksi, sodoman ruusuksi... sellainen kohtalo on aivan tavallinen ja seksi ammatit aivan luontevia, silloin kun kyvyt ja hengenlahjat ovat todella otolliset.
Kuitenkin, aivan samoin kuin mihen loistavat henkiset lahjat, naisen ulkoinen kauneus, eivät ole ihan kokonaan yksilön omaisuutta, eivätkä paljonkaan hänen ansiotaan, vaan jotakin sellaista mikä on saatu, peritty. Siksi niiden tuhlaamisen ja väärinkäyttämiseen liittyy tietty vastuu. On selvä, ettei mitään kaunottaria ole tarkoitettu tähän maailman viiden apinan nussittavaksi, enempää kuin Wagneria C-ohjelmoijaksi.
Mutta tässäkin jos ottaa taas venäjän esimerkiksi voi sanoa, että välinpitämätön tuhlaus, törsäys, kullutus, pilaantuminen, sakasalaisen säästäväisyyden anarkistisena vastakohtana on kammottavuudessaan täydellisyyttä hiopovaa.
Niin, mehän voimme antaa Wagnerin nussia sitä kaunotarta ja 5 apinaa voivat ryhtyä C-ohjelmoijiksi, eikä totta?
- Prospero
Olisihan se onnellista, että nainen voisi tosiaankin olla jotakin ilman, että olisi vain jotakin suhteessa mieheen. Mitähän kaikki maksulliset naiset olisivat, jos miehiä ei olisi.
Yksinkertaisesti paljastelussa ei ole mitään erityistä. Kaikilla on seksikokemuksia. Toivokaamme siis, että kirjassa on muitakin avuja, kuten Melissalla myös. Johan sitä kirjaa käytiin meiltäkin kilvan kyselemässä.
Kiitos kaikille kommentaattoreille. Olen varmaan taas vähän viisaampi. Tuo viimeinen kyllä vähän puistatti. Terveisiä Prosperolle.
Kyseinen kirja oli kerrassaan huono - minäkin luin sen vain, jotta voin hyvällä omallatunnolla sanoa sitä huonoksi. Sehän on ihan eri asia, vai mitä? Siskot?
Televisiosta minä seuraan mm. Diiliä ja American Idolia. Ne vain ovat niin huonoja.
Jaa, ovat sitten niin huonoja että ovat jo hyviä?
Ihan kerkesit tuon kirjankin jo lukea? Minä en kyllä lue, vaikka olisi kuinka huono. Het vaikka olisi niin huono, niin en perkele lue.
Ehkä ohjelmointiheittoni oli harkitsematon. Sellaisessa työssähän (useinmiten vielä erityisiä kykyjä vaativassa... Ilkka Kokkarisen kirjat aiheesta ovat mitä loistavimpia esityksiä!) ei ole mitään muuta vikaa kuin sama mikä melkein kaikissa töissä: yksipuolisuus. Wagner on monipuolisuuden ja tasapainon miehiä, siksi hän luultavasti taitaisi myös ohjelmointikieliä kattavasti.
Sitten tuo kuva subliimista kaunottaresta viiden prätkäjengiläisen käsittelyssä on kyllä ehdottomasti luonteeltaan herjaava: enemmän se on kiroava viesti ex-poikaystävälle tai maailmalle kuin nautinnonhalua, väittäisin.
Lähetä kommentti