Siunattu mielipiteeni

Olen takuuvarmasti kertonut aiemminkin tästä ongelmastani, mutta en löytänyt sitä kirjoitustani mistään, vaikka käytin Google Blog Search -hakupalvelussa kaikkia mahdollisia avainsanoja: tulen hulluksi niiden kanssa (johon kone ehdotti paremmaksi vaihtoehdoksi; tulen haluski siis ei haluksi niiden kanssa, mikä eittämättä on tarkoituskin) , suoramarkkinointi, puhelinmyyjä, soittelevat jatkuvasti, kyselevät koko ajan, gallup, mielipidetutkimus... En ymmärrä miten olen voinut tehdä postauksen aiheesta, jossa en ole käyttänyt ainuttakaan siihen liittyvää sanaa.

Joka tapauksessa olen suoramarkkinoijien ja gallupkyselijöiden lempilapsi. Vihdoin kävin täyttämässä sen lomakkeen, jonka pitäisi lopettaa tämä piinaava ahdistelu. Valehtelematta olen saanut olla mielipideautomaatti pitkän aikaa, mikä siis olenkin, mutta on eri asia olla mielipideautomaatti vapaasta tahdostaan tässä kuin pakotettuna puhelimessa tai lomakkeita täyttämällä. Olen antanut joidenkin mielestä ilmeisen siunatun mielipiteeni joka toisesta Suomessa myynnissä olevasta terveysvaikutteisesta tuotteesta, omasta terveydestäni, lasteni terveyksistä, joukkoliikenteestä, kunnanpalveluista ja ties mistä. Puhelimeni voi soida parikin kertaa päivässä ihan vain siksi, että joku kysyy kantaani johonkin tai myy jotakin.

Perjantaina mittani sitten täyttyi lopullisesti, kun ensin kesken kassalla olemisen soi jälleen kännykkäni, johon minun pitäisi kolmen lapsen äitinä luonnollisesti vastata, sillä siellä voi olla pappi, poliisi tai palokunta tai kuka tahansa lääkäri, opettaja yms., jonka numeroa en tunnista. Ja kun siellä toisessa päässä ties monennenko kerran joku elääksensä pestin puhelinmyynnistä ottanut ihmisparka yrittää provikkaansa päiväsaikaan tienata, meikäläinen raivostuu tällä kertaa silminnähden, eikä se siinä kassalla oikein kävisi. Minä tiedän, etteivät ne tiedä missä minä olen, ei tartte siitä huomauttaa, mutta en vain enää jaksa. Pohja se on minunkin säkissäni. Iltapäivällä sitten kotimatkalla soittaa jo toinenkin puhelinmyyjä ja tarjoaa jotakin lehteä ihan ilmaiseksi:
- Sinun ei tarvitse maksaa mitään. Lehti laitetaan tulemaan ihan lahjaksi. Sinulle jää suoritettavaksi vain pieni postimaksu ja käsittelykulut sekä...
- Nyt riittää. Ei enää yhtään soittoa, kiitos, sanoin niin pahalla äänellä, että ihmiset samassa vaunussa kääntyivät katsomaan.
Luultavasti jos olisin kuunnellut vähän pidempään, sieltä olisi pyydetty pientä muodollista suoritusta myös lehden tekokustannuksista aina paperista palkkoihin.

En tiedä auttaako tuon suoramyyntikiellon tekeminen enää mitään, kun olen jo niin monessa rekisterissä. Toivottavasti tarkastavat tietonsa Väestörekisterikeskuksesta aika ajoin. Nimittäin nyt täältä alkaa tulla todella julmaa tekstiä. Vaikka ne lehtimyyjät, liittymämyyjät, kirjamyyjät!, erilaisten hyväntekeväisyysjärjestöjen edustajat (mm. Irti huumeista, Mediheli, Invaliidiliitto yms...) ja mielipidekyselijät ovat aivan syyttömiä, eivätkä tiedä, että minulle soittaa sata muutakin puhelintyöläistä kesken työpäivän, kesken päivällisen, kesken päiväunien, kesken yöunienkin on soitettu, kesken suihkun, ylipäätään kesken kaiken... olen itsekin aivan syytön siihen, että minulle jatkuvasti soitetaan. Se loppuu nyt. En ole ostanut, enkä osta enää mitään. En tilaa mitään, enkä auta enää ketään, enkä myöskään vastaa kyseleyihin.