torstaina, huhtikuuta 14, 2005

Turha harakka

Harakat ovat yksiavioisia. Mitäs siihen sanotte. Niin. Sanokaapas nyt jotakin sitten. Minusta se on aika järkytys. Myytit saa kyytiä. Niin se voi rosvokin olla uskollinen. Oletteko muuten huomanneet, miten harakka laskeutuu. Se pompahtaa pari kertaa ylös niin kuin sillä olisi vieteri ja asettuu sitten vasta maan kamaralle. Metka otus, täytyy sanoa. Joskus sitä ajattelee, että kun aloittaa vaikka kirjoittamalla harakasta, niin kyllä sitä juttua sitten alkaa tulla. Mutta ei sitä tule. Mieli karkaa muille blogeille ja sitten ihka oikeitten kirjailijoitten kirjoittamaan novelliantologiaan (Verkon silmässä), jonka kertomukset jotenkin liippaavat Internettiä. (Yksi mies hoki minulle pari vuotta, että Internet kirjoitetaan isolla. Se on nimi. Nyt minä osaan kirjoittaa sen isolla, mutta se näyttää ihan toopelta.) Ja se antologia sitten etupäässä pureutuu netin pahaan puoleen. Niinhän ne aina. Se on sitä nykykirjallisuutta, kun ei ole olemassa kuin sitä pahaa vain. Ei näy hyvvää missään, ei missään. Vaikeita aikoja kirjailijoille nämä, kun uskottavuuskin pitää pyrkiä säilyttämään valehtelemalla. Mutta palaamme aiheeseen sitten, kun antologia on pureksittu. Voi mennä tovi jos toinenkin.

*

Asiasta toiseen, ne ovat sitten jenkeissä kehittäneet muonan, joka käy sekä koirille että ihmisille. Koirathan eivät saa syödä kaikkia ihmisen herkkuja, niin kuin suklaata esimerkiksi tai muita maksaa rasittavia aineksia. Mutta vihdoin se ongelma on poistettu. Nyt ihmiset voivat nauttia päivällisensä koiran kanss samassa pöydässä tai jopa samalta ruokakupilta! Minua harmitti, etten saanut sitä einestä tähän hätään. Meidän koira täytti tänään maagiset kolme vuotta. Olisimme voineet koko perhe nauttia vaikka syntymäpäiväkahvit, kun siihen ruokasarjaan kuuluu myös herkulliset suklaakeksit.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä se Internet minunkin kustannustoimittajani mukaan kirjoitetaan isolla. Mutta Hesarin jutussa se kirjoitettiin pienellä, joten minäkin sitten kirjoitin sen jutussani pienellä ja luontevammalta se niin tuntuikin.

Harakka on hauska lintu, meillä oli niitä Punkalaitumella nurkissa paljon. Oli kesällä mukava aamulla herätä niiden räksytykseen, siis ihan oikeesti. Enpä ollut tullut ajatelleeksi tätä vieteriasiaa lainkaan.

Minä jotenkin tykkään näistä sun jutuista. Toi edellinen mummujuttu ja nyt tämä. Tuntuu että olet asioiden ytimessä.

Kirsti

Saara kirjoitti...

Ai siksikö kun en ole yhtään missään? Mää arvasin.

Ai niin. Tuli taas lisää harakoista mieleen, miten ne siellä maalla kiusasivat meidän kissoja! Se oli kyllä törkeää jos mikä. Jengi lensi matalalla ja jokunen siitä porukasta sitten syöksyi vuorollaan nokkaisemaan kissaa korvasta. Kassuhan oli aivan kauhusta jäykkänä ja matalana. Sissiä eivät kovin paljon pidempään enää olisi hätyytelleet. Sitten ne harakat aikansa rähistyään lensivät kuusikon latvuksiin ja nauroivat niin perkeleesti. Tosi sikamaisia.

Anonyymi kirjoitti...

Meidän kissoilla ja harakoilla oli sopuisa symbioosi. Kissat pyydystivät hiiriä ja rottia ja harakat söivät. Oi niitä aikoja.

Se oikeastaan on ihan taolainen ajatus, että kun ei ole missään on asioiden ytimessä.

Seinfeldkin oli ehdoton lempparisarjani ja sehän ei myöskään kerro mistään ja kuitenkin kaikesta.

Kirsti

Saara kirjoitti...

Taidan olla vähän tyhjiin pumpattu. Blogiressiä. Liikaa töitä. Taotao.

Sitä paitsi musta tuntuu, että pirkka-ukot käyvät syömässä mun kommenttejani. Minua kai sensuroidaan.

Kuinka onneton olenkaan. Kukaan ei halua kuulla, ettei metwurstissa ole käytetty hevosta aikapäiviin. Miksi se valehtelee.

hanhensulka kirjoitti...

Harakat ovat yksiavioisia, se on kansansuussa tunnettu totuus, myös Englannissa. Siellä täytyy aina sanoa kun näkee harakan, että:
Good Morning, Mr Magpie, where is Mrs Magpie.
Muuten tulee huonoa onnea. Ja minä kun olen niin hiton herkästi vaikuttuva sanon sen mielessäni, ja jopa usein ääneen, nykyisin aina kun näen niitä pirun lintuja. Muut bongarit vähän taitavat ihmetellä!

Karpalo kirjoitti...

Enpä ole tuota yksiavioisuuttakaan tiennyt, saati sitten ajatellut. Joutsenethan ovat yksiavioisia ja nyt siis harakatkin. Hanhensulka voisi varmaan valistaa, että kuinka paljon noita yksiavioisia lintulajeja oikein onkaan.

Harakka on lempilintuni, olen joskus samaistunut siihen niin voimakkaasti että kirjoitin siitä runon.

Olen harakka
jos lintuihin verrataan:
Mustavalkea luonteeltani
epävarma lennossani
ja äänikin raakkuu kun availen suuta.
Mutta omasta mielestä tietenkin
olen ilmojensankari ilman muuta.

Syrinx kirjoitti...

Kuka väittää harakkaa varkaaksi? Minusta varas on se joka tietää ottavansa toisten omaa. Kuka on tehnyt harakoistakin kapitalisteja?

Saara kirjoitti...

Kiva runo, Karpalo.

Ja Syrinx se on taas tehnyt kohteliaisuusvisiitin.

Syrinx kirjoitti...

Minkäs sitä luonnolleen mahtaa, kotikasvatus ja kaikki....