lauantaina, huhtikuuta 16, 2005

Olen mitä olen

Iltalehden viikonvaihdenumeron mukaan naisista lähes puolet haluaisi kauneusleikkauksen, mikäli se olisi taloudellisesti mahdollista. Vikaa on enimmäkseen roikkuvissa silmäluomissa, rinnoissa, vatsassa ja persuuksissa. Ruotsissahan on jo pitkään käyty myös häpyhuulien pienennysleikkauksissa, että on sitten mukavampi levitellä näytille nättiä pimpsaa. Miehistä kauneusleikkauksen tarpeessa omasta mielestään on joka viides. Heidän ongelmansa koskee lähinnä kaljuuntumista.

Jos puolet naisista on ulkonäköönsä tyytymättömiä, niin ovatko puolet sitten jo valmiiksi täydellisiä? Erään miehen kommentti ”luonnollinen on kaunista” jäi tuossa artikkelissa ihmetyttämään. Miten voi erottaa luonnollisen kauneuden tekaistusta? Eikö se ole sama millä tavalla kauneus on saavutettu, pääasia näyttäisi kuitenkin olevan kauneus itsessään. Vai voiko olla mahdollista, että jonkun mielestä luonnollisen ruma voisi olla kaunis pelkästään siksi, että se on luonnollista.

Minullakin olisi kirurgille hommia. Rinnat roikkuu, vatsa on liian iso ja pylly liian pieni. Voisi pistää vyötäröltä letkun suoraan pakaroihin ja alkaa pumpata. Lurpslurps. Kaksoisleuan voisi imaista samalla helvettiin. Pikkuhiljaa alkaa posketkin roikkua. Muutaman vuoden päästä sitä muistuttaa varmaan bulldogia. Luomet lupsuttaa niin, ettei silmiä tahdo aamuisin löytää. Lisäksi jalkojani voisi hieman pidentää, jotain parillakymmenellä sentillä. Ja käsivarretkin ovat rasvaimua vailla. Näillä pääsisin sirkukseen. Yksi leikkausarpikin pitäisi saada katoamaan, kun ei voi oikein pitää napapaitaa ja lantiofarkkuja. Se on ollut minulle suurin ongelma, kun niitä muunlaisia vaatteita on niin vaikea löytää. Toivelistalla olisi myös päästä eroon häiritsevistä ihokarvoista, tämä parran nyppiminen alkaa nyppiä. Hiukset voisi myös vaihtaa pidempiin ja sileisiin, että pääsisi heilauttelemaan niitä. Tätä en kyllä tiedä miksi. Myös kynnet pitäisi rakentaa oikein vietteleviksi ja hampaat valkaista. Pieni annos vaaraa ei ole ollenkaan pahitteeksi.

No ja mitä minä sitten tekisin, kun kaikki olisi korjattu? Katselisin itseäni peilistä syvästi onnellisena, hiplailisin varovasti pitkäkyntisillä käsilläni ryhdikkäitä rintojani ja hymyilisin päivät läpensä kaikilla hampailla. Tepastelisin ohuessa mekossa ilman alusvaatteita kaupungilla ja olisin niin onnellinen, kun miehet keskustelisivat rintojeni kanssa ja mittailisivat sääriäni. Kenties vilauttelisin oivan paikan tullen täydellistä pimppiäni ja laskeskelisin illat pitkät valloitusteni lukumäärää.

Tiedättekö, minä juuri tajusin, etten edes haluaisi olla yhtään erinäköinen. Mitä ihmeen saavuttamista on miehen nälkäisessä katseessa? Tai kateellisten naisten katseessa? Onko mukavaa ärsyttää jotakuta ohuttukkaista naista liehuttamalla paksua kuontaloa hänen nenän edessään? Tai työntää uhkeaa povea pienenmpirintaisen silmille. Siinäkö sitä mitataan, kumpi on parempi? Kumpi määrää? Sekö jolla on isommat tissit? Onko elämä pelkkää kilpailua? Kenellä on isoimmat tissit ja pisin penis? Niin? So?

Mitä meistä on tullut? Älytöntä porukkaa.

Jos maailmasta löytyy yksi ihminen, joka sinua rakastaa sellaisena kuin olet, se riittää. Ja vaikka ei rakastaisikaan kovin pitkään, niin olisi tottunut sinuun ja voisi myöntää jollakin tapaa olevansa hieman kiintynyt. Ja jos ei kenellekään kelpaa, yksinoleminen on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin kelvata jollekin ainoastaan kauneusleikkauskierteen kautta. Enhän minä voisi sietää sellaista ihmistä ollenkaan, jolle ulkonäkö olisi merkittävin kriteeri. Yksin jääminenkin olisi parempi vaihtoehto kuin loputon miellyttämisen kierre. Eikö nainen oikein tajua mitä se haluaa, kun tekee ulkonäöstään vankilan. Minkä helvetin takia kaikkia pitäisi miellyttää jonkin kauneuskoodin mukaisella tavalla? Onko joku ihminen sitten tässä maailmassa miellyttämisen arvoinen? Tässä maailmassa? Miettikää.

10 kommenttia:

Sylvi kirjoitti...

Ei ole oikeastaan lisäämistä tähän hyvään kirjoitukseen. Ihan kuin ei muita ongelmia ihmisillä olisikaan, kai ne on ulkoistettu.

Sun äitis kirjoitti...

Ylemmyydentuntoisesti tuhahdin lööpille ja ajattelin, että minäpä olenkin niin kypsä ihminen, etteivät riippurinnat ja alakuloiseksi laskeutunut pylly saa haavailemaan kauneusleikkauksesta.

Mutta merkintäsi jälkeen on pakko nöyrtyä! Jos hampaiden valkaisu lasketaan, niin sitten minäkin kuulun näihin kauneushaikailijoihin. Olisi se aika mukavaa, jos joskus vielä julkeaisi hymyillä...

Saara kirjoitti...

Hih, luin ensin että "...jos joskus vielä julkeasti hymyillä..."

Kiitos hyvät naiset.

Anonyymi kirjoitti...

Samoilla linjoilla, vaikka haaveilenkin pienemmistä tisseistä.

Kirsti

illuusia kirjoitti...

Minun mieleeni on jäänyt ikuisesti se vanha pieni uutinen, että matkatoimistonjohtaja (?) Tuula Helanto kuoli rasvaimuun. Lisäksi Michael Douglas näyttää niin hirvittävältä verisine arpineen, että en haaveile enää kasvojen kohotuksesta. Samoin kuningatar Silvia on täysin jäykkänä botoxien jälkeen.

Liisa kirjoitti...

Jotenkin kliseistä todeta, että pitäisi kelvata - itselle. Mutta miksi me emme kelpaa? Minkä takia meidät saadaan ylettömästi koristautumaan? Miksi korvien lävistys ei riitä, vaan pitää lävistää nenä ja kieli ja...

Minulta on siististi ja näkymättömästi leikattu roikkuvat silmäluomet. Verhot painuivat eteen, kun piti lukea. Silmäluomet, lähinnä oikea, jäi yhden onnettomuuden jälkeen vinks vonks.

Illuusia, Helannon jälkeen kuoli oikein hyvä tuttavani, melkein ystävä, poikani hoitaja, samaan toimenpiteeseen. 40-vuotiaana. Oli kuukauden koomassa. Olin viimeinen, joka näki hänet tajuissaan. Taina on myöhemmin vaikuttanut moniin teksteihini, samoin kantaani kauneusleikkauksiin.

Karpalo kirjoitti...

Saaran kirjoitus on täyttä asiaa. Tosin on todennäköistä että silmäluomileikkaukseen minäkin joudun jossain vaiheessa, mutta siihen on vielä aikaa eikä sitä voi laskea kauneusleikkaukseksi.

minh kirjoitti...

Minä haluan näyttää itseni ikäiseltä. Jos silmäluomet tulee silmille, niin sitten voi ehkä kiristää, mutta itsestä huolehtimisen pitäisi riittää.
Telkusta tuli justiin BBC:ltä joku kasvo-ohjelma. Siinä oli 21-vuotias nainen, jolla oli valtava, siis giganttinen leuka. Joku geneettinen juttu, se oli alkanut kasvaa lapsena. Tyttö ei halunnut plastiikkakirurgille, koska hän oli ylpeä erilaisuudestaan. Siinä näytettiin, kun ihmiset tuijottivat kadulla inhoten, oikein irvistellen, kun näkivät hänet.
Sitten oli sellainen kivannäköinen nuori meksikolaisnainen L.A:ssa, joka halusi näyttää "kaukaasialaiselta", eli kaventaa nenäänsä(joka oli ihan tavallinen nenä) ja tehdä silmistä pyöreämmät.
Siinä meni kasvoista sellainen kiva ilme, pieni nyrpistys hymyillessä ja eroa muuten vanhaan nenään ei huomaa kukaan muu kuin nainen itse.
Sairaimpia on nämä "kaukaasialaisen" ulkonäön haluavat lattarit, aasialaiset, afrikkalaiset jne. Rodun vaihto, ikäänkuin.

Olishan ne valkoisemmat hampaat kivat, mutta keksin kyllä rahoilleni muutakin käyttöä, kuin naamani leikkely.
Ja jos perslaaki on valahtanut ja se häiritsee, niin eiku jumpalle! Rasvaimut mitään hyödytä, kohta se on taas valahtanut. Ei pysty ymmärtämään...niin, ja näistä pimppariksen leikkelijöistä en ollutkaan vielä tietoinen. Aina oppii uutta...huh huh!
-minh-

Syrinx kirjoitti...

Miettikäähän tätä maailmaa. On arkea että naiset pullistelevat toisilleen ja miehille mahdollisimman isoilla rinnoillaan. Mitä sanoisitte jos miehet pullistelisivat aivan jokapäiväisissä arkitilaisuuksissa mahdollisimman pitkällä värkillään? Tasa-arvoa? Käyttäytyykö joku julkeasti ja jos niin kuka?

Sanna kirjoitti...

Liian valkoiset hampaat ovat todella luonnottoman näköiset meillä Pohjoismaalaisilla. Maissa, jossa valkoiset hampaat saadaan jo luonnostaan ovat kauniit.