Taidan profiloitua iltapäivälehtien markkinointiblogiksi, mutta hällä väliä. Tästä perhekeskeisestä idyllistä katsottuna kaikki muu tuntuu välillä niin päätä huimaavalta. Nämä blogit ja virtuaalipersoonat eritoten, mutta niitten lisäksi on vielä mediamaailmakin, joka osaa tehdä suuren luokan shown mistä tahansa, kuten pääministerin avioerosta. ”Vaimo halusi erota, sivut 2,3,4,7,8,9. Erikoishaastattelu. Eroon ei liity toista naista. Nurmijärveläiset tyrmistyivät! Lasten kohtalo surettaa.” Lisäksi oli haastateltu monia politiikkoja ja kirjattu heidän kantansa pääministerin avioeroon. Myös nurmijärveläisiä oli haastateltu. Kun päällisin puolin kaikki näytti olevan hyvin, ja nyt tällainen uutinen, että ihan tässä lasten puolesta surettaa. Pääministerin avioero vei palstatilaa tsunamin verran.
Että tämmöistä tässä maassa vuonna 2005. Olemmekohan nyt paavin kuoltua tulleet jotenkin katolisimmiksi.
Ja jos niitä iltapäivälehtiä vielä sinne kahvikoppiin ilmestyy, niin ehkä minun olisi korkea aika olla tarttumatta niihin, vaikka vaikeaahan se on. Turha edes yrittää selittää, että seuraan niitä, jotta voisin arvioida suomalaisen iltapäivälehdistön journalismin alennustilaa ja sitä kautta pohtia Suomen nuorison oivallista kasvuilmapiiriä.
Turha varmaan moralisoida. Nämä lehdet käyvät kaupaksi. Pelkästään Iltasanomien keskilevikki vuonna 2004 oli 201.281 kappaletta*. Koulujen sanomalehtiviikolla Ilta-Sanomia oli tilattu luokkiin 142.000 kappaletta opetuksen tueksi. ”Opettajilta saadun tyytyväisen palautteen mukaan opiskelijat kykenevät erottamaan päivälehtien ja iltapäivälehtien uutisoinnin toisistaan ja suhtautumaan niihin eri tavalla. Iltapäivälehdet koetaan enemmän viihteeksi…”*
Mikä tarkoittaa, että avioero on huippuviihdettä. Luojan kiitos lapsikin sen jo tajuaa.
* Ilta-Sanomat MyyntipisteXtra 31.3.2005
How to Survive November 2024 – 13
20 tuntia sitten
Tekstit
25 kommenttia:
Minun järkeni ei ymmärrä, miksi pitää erota, jos ei ole mitään erityistä syytä eroon, kuten lehdissä kerrottiin. Luulisi, että erosta ja sen kaikista jälkiseurauksista on paljon enemmän harmia kuin siitä, että muutaman vuoden aikana perheenisä on paljon poissa työn vuoksi. Vaimon työssäolokaan ei olisi vaikeaa, sillä heillä olisi varaa palkata vaikka taloudenhoitaja. Avioliittoneuvoloitakin on. Vaikuttaa minusta mielikuvituksen puutteelta - jollei sittenkin kulissien takana piile se kolmas henkilö.
"Katson ulos, uunin tuli on ikkunalasissa, palaa
sadetta, savua, vihreitä leppiä vasten.
Mietin, miten monen sodan takana on jo maailmani:
oviaukko takana on se kehys jossa sinä näet minut
tulossa,
menossa, ennen kuin käännyn ja menen,
ja että talo, talo, rakkaus ja iloiset ajat
eivät aina niin vain satu yhteen."
- Paavo Haavikko
Pirkko, kuka on sanonut, ettei ole syytä erota. Eivätkö ole osapuolet antaneet ymmärtää, että syyt ovat heidän kahden asia? Se on myös käynyt ilmi, että Merja Vanhanen on aloitteellinen eronhakija.
Minulla on iltapäivälehtien kohdalla täysi pimento, koska on ollut niin intensiivinen ja pitkä työpäivä.
Iltapäivälehden tai vastaavien ostaminen tai ostamatta jättäminen on kannanotto. Mihinkö, esimerkiksi siihen, minkä tasoisesta journalistiikasta kannattaa maksaa. - Niin, ja mikä itse asiassa maailmaa liikuttaa, sen näkee myös Saaran eilisen jutun kommenttien määrästä. - Great!
Se on vähän hankala nyt elvistellä ostamatta jättämisellä kun ne ilmestyvät työn puolesta siihen kahvipöydälle. Lukematta jättäminen näkyisi kyllä varmasti positiivisena muutoksena tällä blogilla.
Seksi se maailmaa liikuttaa. Taitaa olla liikeellepanovoimaisin asia. Mietin tässä eräänä päivänä, miten ihanaa olisi jos ihmiset sittenkin olisivat kovin pidättyväisiä eivätkä sumeilematta kertoisi jalkovälinsä kosteustasapainoista ja muista ominaisuuksista niin avoimesti. En tiedä onko ihmiskunta lopulta voittanut mitään alkamalla puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
Minä olen tiedon saannissa hesarin varassa koska olen parempi ihminen ja boikotoin iltapäivälehtiä.
Miehellä on seksuaalisia ongelmia, liikaa kiireitä ja työpaineita, seksi ja läheisyys ovat lakanneet kiinnostamasta, elämä on tasaista ja yllätyksetöntä ja vaimon mielestä harmaata. Vaimo on nuorempi ja viriilimpi eikä jaksa enää asua samassa talossa sen puisevan mököttäjän kanssa, kun ei siltä edes koskaan saakaan. Vaimo päättää muuttaa omaan asuntoon, eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka joku teinipoika stuertti tulisi iltakahveille.
Tällaisen tulkinnan minä tein seuraavasta rouvan lausunnosta "Tiedättähen te millaista se on kun avioliitto muuttuu harmaaksi, eikä puoliso enää ole mikään teinipoika."
Okei minä liiottelen, mutta olisi rouvakin voinut olla huolellisempi siinä ettei vihjaa eron syyhyn millään tavalla, nyt vihjasi, eikä se olisi ollut tarpeellista.
Murhat, raiskaukset ja muu väkivalta, lasten kuolemat ja katoamiset, pedofilia ja kotien tuhoutumiset ovat myös sitä iltalehtien huippuviihdettä. Minun moraalini ei kestäisi olla toimittajana ko lehdissä, ei sitten millään.
Joo, just tämä toimittajien moraali minua vähän tässä häikkää. Tykkäsin kyllä siitä Arto Salmisen Paskateoriasta, joka aika hemmetin hyvin piirsi kuvan iltapäivälehden toimituksesta. Tai siis luulen, että piirsi. Kyllähän se satiiri menee aina yli, mutta pointti tuli helvetin kirkkaaksi. Mitään moraalia ei enää ole.
Siitä pitäisikin ryhtyä filosofisiin pohdiskeluihin moraalin syntyperästä ja onko se valmiina vai tuleeko se myöhemmin ja kuolee pois ja onko sillä järjestyksellä edes mitään pirun väliä, jos sitä ei kuitenkaan lopulta ole.
Upee toi Haavikon runo. U-p-e-e!
t. Ruu Morbidi
Minä kuvittelin, että Vanhasen rouva on kotona sanonut miehelle, että jos sinä haet siihen presidentin virkaan niin minä lähden. Ja Vanhanen on sanonut, että älä nyt kulta viitsi kiukutella kun tämä olisi minulle niin hieno tilaisuus. Ja olisihan se sinullekin hauskaa kun saisit aamusta iltaan minun puolisonani ja maan äitinä edustaa. Joten kun puhe ei tehonnut, rouva Vanhanen otti käyttöön järeämmät aseet tehdäkseen selväksi ettei hän ole kiinnostunut toimimaan julkisena marionettina.
Kirsti
Sitä minunkin piti sanoa että tuo runo on hieno. Mistä kokoelmasta se on ja milloin se on kirjoitettu.
Jaa, enpäs taida tietääkään mistä kokoelmasta se on. Olen vain kirjannut sen muistiin joskus, jostakin.
Jos veikkaamaan pitäisi ruveta, niin veikkaisin: Puut, kaikki heidän vihreytensä (1966), mutta se siis vain arvaus.
Jos miehen isä on valtakunnan ykkösrasisti, luulen että erolle löytyy kyllä syitä kun kaapin ovet joskus aukeavat, tuskin lie pojasta niin paljon polvi parantunut....
Entä jos tilanne olisi toisinpäin: aviomies olisi jättänyt naispoliitikon, jolla on vaikea ja kriittinen aika työssään? Olisimmeko yhtä ymmärtäväisiä?
Yleensähän ystäviä ei jätetä, silloin kun heillä on vaikeaa.
En myöskään sanoisi pääministerin puolison elämää "harmaaksi". Tänäänkin hän olisi voinut olla mukana eräässä maailmanhistorian kiinnostavimmista tilanteista Roomassa ja tavata myös eri puolilta maailmaa tulleita valtioiden johtajia.
Pirkko
P. S. Ohimennen kadulla nähtynä päämisteri vaikutti hienostuneelta ja tyylikkäältä mieheltä.
Miten musta tuntuu, että kovin moni ei tajunnut mun pointtia...
Olipa syy mikä tahansa, niin KUULUU EHKÄ MUILLE?
No sieltä se tuli.
No mutta asiahan on ongelma, vaikka toisin väitettäisiinkin. Ja on luonnollista, että siitä kirjoitetaan avoimessa yhteiskunnassa.
Mitä sanoisivat Suomen naiset, jos aviomies jättäisi presidenttiehdokas- tai pääministerivaimonsa juuri silloin, kun vaimon poliittinen ura on kriittisessä vaiheessa ja sanoisi syyksi sen, että vaimo ei näytä enää teinitytöltä ja elämä on muutenkin "harmaata"?
Syyt paljastunevat aikanaan, meillä on sitä varten alan lehdistöä riittävästi.
Pääministeri ja pressa täällä ovat vähän kuin tuolla lounaammassa kuninkaalliset, joiden yksityisasioita perataan joka puolella maailmaa. Erityisesti kun henkilön ja viiteryhmänsä imagonrakennus perustuu ns. perusarvoihin, tapahtumalla on yleisempääkin merkitystä.
Joten vaikka olenkin puhdasoppisista puhdasoppisin (ei lue iltapäivälehtiä, ei lue edes päivälehtiä ja viikkolehdistäkin vain linjalta TM - Tähdet ja Avaruus - Tiede jne) enkä takuulla vilkaise huomisia häitäkään, ymmärrän että niilläkin on yleisönsä, hyvä niin.
Hyvä tavaton, en siis lue yhtään viikkolehteäkään, nuo kaikki ilmestyvät harvemmin (!)
Avioliitossa on aina kaksi osapuolta. Vaikka toisen imago perustuu perhearvoihin, toisen silti ei.
Ketjun alkuperäisestä aiheesta, poliitikkojen yksityiselämän käsittelemisestä lehdissä, kirjoittaa Helsingin Sanomien politiikan toimittaja Pekka Vuoristo:
"on tärkeämpikin näkökohta: ministeri ei ole tavallinen yksityishenkilö.
Kansalaisen on voitava varmistua, että ministerillä ei ole viranhoitoa tai sen uskottavuutta vaarantavia kytkentöjä.
--Jos Matti Vanhanen aikoo presidenttiehdokkaaksi, julkisuuden hallintataitojen osaamisella on nyt kovasti väliä."
(HS A6, 9.4.2005)
Jotenkin epäilen, ettei Vanhanen pysty kontrolloimaan iltapäivälehdistön kirjoituksia eikä voi siltä osin hallita omaa osuuttaan julkisuudessa. Helsingin Sanomien sivuilla asiaa voidaan tarkastella siitä näkökulmasta, millä tavoin avioero vaikuttaa Vanhasen poliittisiin tekoihin. Toivottavasti Keskusta ottaakin seuraavaksi vaaliteemakseen yksinhuoltajien ongelmat. Eli miten sovittaa ura ja lapset samaan elämään. Helpoiten se varmasti onnistuu, jos jokaiselle yksinhuoltajalle voisi saada oman helikopterikentän. Näin voitaisiin minimoida työmatkoihin käytetty aika.
Niin, maan mielipidejohtajaksi haikailee henkilö joka ei pysty mielipidejohtajuuteen edes omassa perheessään.
Vanhanen ei ole minun mielipidejohtajani, joten en siksi ehkä osaa ottaa tätä hänen avioeroaan sen vaatimalla vakavuudella. Itse asiassa minulla ei ole mielipidejohtajia lainkaan.
Lähetä kommentti