Vai sitten Vt 6 v.:n sydänverellään piirtämä tämä:
Onnea benrope ja Vt. Just Paras Musta Blogi on toi ja joo, Jäädykepiirikuntahan on maailman paras neuleblogi. Eittämättä palkintonsa ansainnut niin kuin minäkin paras Saara-nimisen ihmisen blogi. Toivottavasti tämä palkinto lähentää meitä kaikkia. Kiitoksia Lehdelle. Ilman Lehteä en olisi koskaan pystynyt saamaan tätä palkintoa. Kiitos.
How to Survive November 2024 – 13
20 tuntia sitten
Tekstit
21 kommenttia:
Minusta tuo jälkimmäinen on parempi. Jätkät, eikö olekin näin? Jätkät? Kyllä se minusta on parempi.
Ei se huono ole. Kyllä se näyttää hyvältä.
On se hyvä.
(Mutta hei, tarkoitukseen sopiva, katsos! Toisaalta "Syö paskaa, koala!"-nimiselle palkinnolle voi olla vaikea löytää tarpeeksi hohdokasta logoa.)
En tiedä. En osaa ottaa kantaa tuohon että kumpi on parempi. Olen taas niin helvetin kade.
Kirsti
Tiedän, Vt. Just se hohdokkuus jotenkin tuosta logostasi heijastuu. Tuo mustalla kirjoitettu syö, se hohtaa. Näetkö sinä sen glamourin? Tunnetko sen? Minä tunnen. Olet oikeassa. Oh, on se hyvä.
***
No mutta Kirsti, ethän sinä millään voisi saada Paras Saara-nimisen ihmisen blogin palkintoa.
En niin ja se on niin väärin taas.
Kirsti
Käyn tässä ihailemassa blogiani vähän väliä. En raaski pistää uutta putkeen ollenkaan.
Minä ihan pikkuvarpaani syylässä asti merkittävää lähentymistä Saaran ja vt:n suuntaan.
Nyt kaivan nenääni ihmetellen kummalta teistä olen sen syylän saanut. Jätkät, kumpi on syyllinen? Jätkät?
Pakko olla vt. Minun ainoa syyläni katosi jopa ehkä vuosikymmeniä sitten erään kiven alle erään punaisen talon edustalla.
Minä tunnen lähentyväni kaikkea ihan noin yleisesti. Tytöt, älkää karatko! Ei setä tee pahaa. Vai täti?
Ei sua kukaan pelkää. Miksi minusta tuntuu, että toistan koko ajan itseäni.
Kuka sen syylän muuten muhun sitten tartutti? Hemmetti.
Hippa!
Vanaha ihimine jaksa hippasille näin myöhään.
Se koalasi on siinä pöntön reunalla liikuttava näky.
Vuonna 1998 vierailin Moggillin koalasairaalassa Brisbanen lähistöllä. Potilaat olivat erittäin huonokuntoisia, retkottivat lavereillaan raajat levällään henkihieverissä. Monilla olivat silmät niin tulehtuneet, etteivät ne nähneet mitään. Oli paiseita, karvanlähtöä. Kirsut hehkuivat kuivaa kuumuutta. Koaloiden viereen oli aseteltu kimpuittain eukalyptuskerppoja, mutta suurin osa potilaista oli niin huonossa kunnossa, ettei jaksanut syödä. Yksi kuoli käsivarsilleni. Silitin tassua hyvästiksi. Sen kämmennahka oli kuin mustaa, unelmanpehmeää samettia.
Pitäisi vähän ajatella minkälaisia sloganeita viljelee, sitä minä vain.
Täti Morbidi
Kaikki sloganithan jotakin rienaavat. Tuo slogani on siinä mielessä sopiva, että koalat todella... No... Syövät paskaa. Poikaset ainakin. Ainakin teknisesti. Luulisin. Ei, kyllä se on niin. Avarassa luonnossa sanottiin.
Ilonpilaaja.
Poikaset tosiaankin elävät äitinsä ulosteella, mutta ei tämä ole mikään syy pilkata viattomia eläimiä!!! Syöväthän ihmisetkin Mäkkärin hampurilaisia!!
Entistä tädimpi Morb *puhisee* :)
Minä myönnän Wilhelmiinalle vuoden paras Wilhelmiina-palkinnon ja Ruulle vuoden paras Ruu palkinnon.
Kirsti
Syö paskaa, koala! aiheuttaa sinänsä ihan oikeantyyppisen reaktion koaloihin. Inhottavia otuksia ne on, näyttää ihanan pehmeiltä ja karvaisilta mutta ovat hirveitä pikkupiruja todellisuudessa. Koalat lisääntyvät vain, koska koalakoiraat RAISKAAVAT koalanaaraat jotka eivät muuten suostuisi pentujentekohommiin. Tyypit vaan oottaa puussa niin pitkään ettei naaras jaksa enää vastustella ja anti mennä. Hyi helvetti mitä elukoita!! (tavallaan aika hyvittava yksityiskohta kun ei tarvii olla koalanaaras)
Siis Australiassakin on kiiskiä. Kiiski eli kirsu on lapsuuteni merkittävin kala. Kala-allergikolle se ei liene yllätys.
Ensiksikin:
koalat eivät raiskaa toisiaan. Ihmiset taas raiskaavat toisiaan päivittäin monin eri tavoin. Häpeä ihmisille!
Kirstille kiitos Ruu-palkinnosta. En olekaan aiemmin saanut sellaista. Oli jo aikakin jonkun huomata, että olen palkinnon tarpeessa. Kun kaikki muu menee perseelleen. Ei tule apurahoja eikä kukaan kustanna mun siirtolaiskuvakirjaa, vaikka se on kuulemma kulttuuriteko ja vaikka kuvat ovat kuulemma suurenmoisia ja vaikka idea on mielenkiintoinen jnejnejnejnejnejne. So what?
Aina on liian kallista (eikö muka ole digipainot keksitty, häh - kuvien painolaatukin hakkaa jo suurimman osan "perinteisen" tyylin painatuksista ja pehmeäkantisia hienoja kuvakirjoja on maailma pullollaan, kyllä sinne vielä vois panna yhen eholle) taikka aina on laarit kustantamoissa täynnä entuudestaan loistavaia kuvallisia kulttuuritekoja. Niin, ja sanottiinhan myöskin, ettei Australia kiinnosta, kun se on niin "kaukainen meille suomalaisille" (sicsicsic!)... Jassoo. Hermot meinaa mennä. Onneksi tuli tuo Ruu-palkinto ilahduttamaan! Ja Saaralle nyt sori vaan Saara, että jäin tähän ketjuun jäkättämään onnetonta oloani. Johtuu mahakivusta.
Sedikselle, että kappas kala vaan, kummas kun ei barramundi.
Kustantajat voivat ottaa yhteyttä seuraavan blogin pitäjään, jos innostuvat harkitsemaan kulttuuriteon tekemistä:
http://kirsi.vuodatus.net/
Terveisin tuohtunut Ruu Morbi (Mrs.)
Mitäs tuosta. Sen kun jäkätät. Tuskin täältä kyllä kukaan kustantaja löytää blogillesi, mutta olisihan semmoinen ihme hauska nähdä.
Lähetä kommentti