torstaina, huhtikuuta 24, 2008

Ehkä kukaan ei edes huomaa

Mutta nyt mun läppärini delasi.

sunnuntaina, huhtikuuta 20, 2008

Viisi päivää myöhemmin

No ei tätä kyllä bloggaamiseksi oikein kehtaa enää sanoa.

tiistaina, huhtikuuta 15, 2008

Minä bloggaan

Minäkin muotibloggaan. Lue lumpuist ja lurekseist mitä.

Lisäksi bloggaan tositarkoituksella.









Suurkiitos Hirliille, että sen huomasi ja pränikällä muisti. Oletan, että kaikki muut ovat tuon jo saaneet. Mutta jos joku siellä tuntee bloggaavansa tositarkoituksella, eikä ole nappia saanut, saat sen tästä, vähän käytettynä.

maanantaina, huhtikuuta 14, 2008

Ja hän kurottautuu jälleen kohti päivän puheenaiheita

On tapahtunut suuri vääryys. Ennen tuo oman kertomuksensa mukaan lukuisten miesten mielestä niin puristeltavan hot Vappu Pimiä menetti nyt jostain kumman syystä yleisön ääniä Tanssii tähtien kanssa ohjelmassa ja putosi kisasta, kun toiset kyvyttömämmät vain jatkavat tanssahteluaan. Jaa-a. Miksiköhän?

En ole seurannut kilpailua, joten on vaikea mennä sanomaan mitään tanssitaidosta. Mainoksesta olen kyllä nähnyt, miten Pimiä vetkuttaa itseään jotenkin häpeämättömän nolosti, kuin kirkkaanvihreä legopalikoista rakennettu pirtsakka perhosentoukka. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö Vappu Pimiä olisi hyvännäköinen ja etteikö hän osaisi tanssia.

En tiedä onko näinä tekstiviestien ja seksuaalisen häirinnän kulta-aikoina kuitenkaan eduksi juontajankaan retostella "imartelevilla" voisin vähän puristella -sähköposteilla, jos naisvaltaisen kansan ääniä halajaa. Tekopyhyydelläkin on kai rajansa. Viikkokausia toimittajat ovat ammentaneet jutunjuurta seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuneista naisparoista ja kikattaneet radioaalloilla seksiviestien takia. Seksuaalinen häirintä onkin ilmeisesti häirintää vasta, jos se osuu jonkun toisen kohdalle. Ehkäpä näin vain vähennetäänkin toisten naisten saamia tumputuskirjeitä. Sen sijaan itse saadut puristelusähkärit näyttävät vain jäykistävän hotteja nännejä ja imartelevan alapäätä. Ne naiset. Ottaa niistä sitten selvää.

Katsoin äsken telkkarista ohjelman, jossa viisikymppinen nainen laitettiin uuteen kuosiin. Ikänsä läheistensä vähättelystä ja ulkomuotoonsa liittyvistä aiheettomista nimittelyistä kärsinyt nainen leikeltiin palasiksi, meikattiin ja kammattiin kauniiksi. Tie seksipommiksi oli rankka. Nännit leikattiin irti ja siirrettiin muutaman sentin ylemmäksi, napakin siirrettiin ja vatsasta nirhattiin rasvaimun jäljiltä ylimääräinen nahka pois. Kasvoista leikeltiin ylimääräisiä ryppyjä, kaulasta vedettiin kirurgin veitsellä melkoinen pala nahkaa hiiteen ja lopuksi botoxia tungettiin ihon alle silottelemaan kasvojen juonteita. Sen jälkeen nainen pantiin vähäksi aikaa pakettiin kärsimään tuskissaan. Mutta se kannatti. Siteiden alta paljastui hurmaava kaunotar, joka tunsi itsensä seksikkääksi ja itsevarmaksi, ja joka lopulta kelpasi ihastuksesta huokaileville läheisilleen. Nyt nainen oli vihdoinkin onnellinen. Ne läheiset. Mitäpä emme heidän eteen tekisi. Kehtasivat kuitenkin tv-ohjelmaan sillä luonteellaan tulla. Minusta ne olisivat olleet leikkauksen tarpeessa. Ehkäpä lobotomian tai jotain. Siinä leikellyssä naisessa ei ollut nimittäin alunperinkään mitään vikaa.

Se siitä. Tein kahden viikon putken ympäripyöreitä päiviä töissä. Aloin olla erittäin huonoa seuraa, koska en jaksa enää niin kuin ennen. Aikaa ei riittänyt enää mihinkään muuhun kuin työssä käymiseen, pakollisiin kotitöihin ja vähäiseen nukkumiseen. Jostakin oli pakko karsia, joten vieroittauduin netistä. Siitä huolimatta koti ajautui kaaokseen, jota olen nyt viikonlopun ajan yrittänyt paikkailla. Itku pääsi, kun ympärillä oli pelkkää rumuutta ja epäjärjestystä, eikä voimia sen setvimiseen.




















Tänään kuusivuotissyntymäpäiviään viettää Mac. Puck änkesi kuvaan väkisin. Se tekee sen aina.

torstaina, huhtikuuta 10, 2008

Lennä, uneksi




















Valokuvatorstain haasteena
kolme kirjaa. Tässä niistä Erica Jongin Lennä, uneksi. Minullahan oli aamusta asti kyllä nappi housun taskussa kaiken varalta, että jos saisi junassa kuvan penkille pudonneesta napista. No en saanut. Olisi pitänyt ihmisen viereen se nappi laittaa. Ja mitä siitä olisi tullut.
- Saanko panna tämän napin tähän viereesi ja ottaa teistä kuvan?
Joo, ei.
No sitten ajattelin, ettei se kuvitus kuitenkaan avvauvu sillä tavalla kellekään, jos ei ole kirjaa lukenut.

sunnuntaina, huhtikuuta 06, 2008

Avaa porttis puutarhaasi...















Missä on sopivuuden raja ja kuka sen määrittelee, kyselee Matti Vanhanen. Minäkin olen sitä miettinyt, mutta toisesta päästä. Mitä on enää sopivaa olla tekemättä?

Vanhanen on näyttänyt maailmalle esimerkkiä kännykän tehokkaasta käytöstä ja niin on tehnyt myös Kanerva. Meidän kuopuskin (10 v.) käy läpi jo toista tekstiviestiseukkaamistaan. Ensimmäinen suhde päättyi tekstiviestillä, kuten se alkoikin. Tekstiviestielämä on osa kännykkäkulttuuria, luonnollinen asia, joka on pääministeritasollakin läpikäyty.

Ilkka Kanervan skandaalin puolustelijat sanovat, ettei Kanerva syyllistynyt mihinkään epätavalliseen. Jokainen tavis tekee sitä - siis lähettelee aamuyöntunteina eroottissävytteisiä viestejä kavereilleen; kyselee tietoja puutarhan kunnossapidosta ja muusta. Täysin luonnollista ja ihan normaalia kännyelämää siis. Kukapa ei olisi onanoinut toinen käsi siellä, toinen kännykässä.

Miksi en silti itse osaa irrotella ja kysellä parisuhteissaan eläviltä mieskavereiltani tekstiviestein ovatko muistaneet raivata viidakkonsa ja kiillottaa keihäänsä ja tiedustella minkäväriset kalsarit niillä on jalassaan. Miksi en ole normaali? Miksi kasvoin näin kieroon?

"Irstaan autourheilujohtajan" eteenottamukset keskitysleirilookiin sonnustautuneiden ilotyttölarppaajien kanssa uhkaa sekin päättyä ikävästi, vaikka Max Mosleyn itsensä mukaan hän ei ole tehnyt mitään, mitä ei itse kukin kotonaan tekisi. Se kuuluu jo yleissivistykseen tietää, mitä on kivun ja kiiman hekuma. Se on niin luonnollista. Jokaisen itseään kunnioittavan tytön ja pojan välineisiin kuuluvat ilman muuta kaikki mahdollinen sadomasokismivarustus ruoskineen ja pienine kidutusvälineistöineen. Hei, ilman niitä ei vaan voi tulla toimeen.

Moraalittominta
tässä kaikessa onkin vain naisten outo tapa levitellä ensin tavaraansa ja sitten asioitaan joka hemmetin hyypiölle. Mutta kaikkein sairainta tässä kaikessa on moralistien kapeakatseisuus. Moraali yleensäkin on pyhäinpornonhäväistys. Jokaisen toimenkuvaan katsomatta pitäisi saada elää niin kuin haluaa (lukuun ottamatta tietenkin läskejä ja tupakoitsijoita). Tätä menoa parin vuoden sisällä myös seksuaalisesti pidättyväiset, parisuhteessaan uskolliset, impotentit, frigidit ja ketään seksiviesteillään häiritsemättömät ovat todellisia kummajaisia. Ketään toimillaan loukkaamattomilta kielletään moinen törkeä käytös median johtamaa yhteiskuntaa kohtaan. On epätervettä jättää mies- tai naisystävänsä silmästä silmään. On täysin epänormaalia ja käsittämätöntä, että joku voisi mitenkään tulla toimeen saunanjälkeisillä lauantaipanoilla saman ihmisen kanssa vuodesta toiseen. Epänormaalia on myös olla olematta jatkuvassa seksuaalisessa virityksessä, jota pidetään vaikka tekstiviesteillä yllä, jos partneri tai viisi maksettua sattuvat nukahtamaan kesken orgioiden.