Puskasta ampuja

Nythän minä innostuin mummoista. Ymmärrän hyvin, että mummoista tulee ilkeitä. Voi olla että minustakin tulee. Ja miksi ei tulisi?

Meillä asuu tuossa naapuritalossa mummo, joka edellisten asukkaiden aikaan (siis hyvänen aika, ikuisuuksia sitten) veti pultit siitä, kun tenavat juoksivat hänen kesantopellollaan. Eukko oli kulkaas ottanut haulikon ja päsäyttänyt ilmaan pari varoituslaukausta.

Silloin kun me muutettiin tähän, niin se kävi merkkaamassa nuo reviirinsä rajat. Kulki tuossa pari iltaa pitkin puskia. Kun en tiennyt mistä on kyse, niin oletin vain uteliaaksi ja fiksuna en ollut huomaavinanikaan. Nyt se ei enää näitä tontin rajoja vahtaa, mutta kun ne asuvat toisen tien varressa ja se on yksityistie, niin tämä mummo on kyllä silloin tällöin hypännyt puskasta mustikkaan menossa olevien lasten eteen ja säikäytellyt niitä pahan päiväisesti huutelemalla hävyttömyyksiä. Lapset tietenkin siinä silmät tapillaan ovat pälyilleet ensin mummoa ja sitten toisiaan ja pinkaisseet pakoon, mutta palanneet pian takaisin, ja ei kun mummoa taas pukkaa puskasta perkele.

On siinä mummossa särmää kyllä. Täytyy vissiin elää sellainen elämä, mistä tulee mummoksi.