Jostakin blogista tarttui mieleen ajatus, että kaupungilla voi kävellä vastaan joku toinen bloggari. Friikki. Koko illan töissä katselin ihmisiä sillä silmällä, kuka niistä voisi olla potentiaalinen bloggaaja. Pitäisikö olla rintanappi? I'm a hell of a blogger.
Siinä kassan takana seisoskellessa jaottelin ihmisiä; tuo bloggaa, tuo ei, tuo ei varmana bloggaa. Tuo voisi blogata. Tuo ei ole tietokonetta nähnytkään jne. Ja koska tuota rintanappia ei ole vielä kukaan keksinyt alkaa myydä, helpotan teitä kertomalla miltä bloggarit näyttävät.
En tiedä mistä syystä kaikki paksusankaiset silmälasipäiset miehet mielestäni bloggaavat. Niillä on päällään ruskea, tiukka samettibleiseri, jossa on liian lyhyet hihat, joiden alta paistaa vielä kahdet muut hihat. Puserot pannaan siis päälle siinä järjestyksessä, että ensin kaikista pitkähihaisin, sitten seuraavaksi hihaisin ja viimeiseksi lyhythihaisin. Miehellä on jalassa farkut, jonka lahkeet on muodikkaasti kääritty. Kaiken kruunaa laukku. Olkalaukku, joka pujotettu pään yli. Ja tämä ilmestys kulkee pää pystyssä ja kädet taskussa.
Naisbloggareita olivat sitten kaikki kauniit ja isorintaiset naiset. Ainakin sellaisen käsityksen näitä blogeja lukiessa jotenkin saa.
How to Survive November 2024 – 21
20 tuntia sitten
Tekstit
13 kommenttia:
Voi hyvänen aika. Olen taas mykistynyt tämän typologian syväluotaavuudesta.
Kirsti
Mä istun kyllä tuohon bloggarin naiskuvaan, ku nakutettu. Ostin tänäänkin uuden yöasun, jonka rintamuksessa lukee: "I am more than just a pretty face!"
Mrs. Morbidi
Saara, sää kuvasit minut. Miesosiossa. Ihan tosi. Mutta yhtä et nähnyt: minun pokieni aisat ovat tiikeriraitaiset. Ihan tosi.
Ja kesällä naamallani on peilipintaiset laskettelijanlasit.
Silleen.
(Mikä on yöasu?)
Joo, osu ja uppos. Ja toi mieshenkilo kuvaus vastaa loistavasti mielikuviani Prosperosta ja Hanhensulasta. :)
Karpalo, hyvänen aika: ei sitten vastaakaan mielikuvaa minusta?!?
Autch, ja hetken jo luulin, että olisi päässyt siihen kauniiden ja isorintaisten naisten sakkiin (päiväunet tuppaavat välillä vaivaamaan). Muuten en käytä muita kuin lukulaseja, enkä ole kuullutkaan yöasusta. Täytyy kai ruveta kiinnittämään huomiota niiden hihojen järjestykseen, jos vaikka sattuu Saara tulemaan Rue de la Loi'lla vastaan. Vaapaa-ajan 32/34 501:sistä en kyllä luovu vaikka haukuttaisiin bloggariksi, ja lahkeita ei voi kääriä, melkeempä päin vastoin. Samettihousuja ja -takkeja ei ole enää lupa käyttää kuin omissa sisätiloissa, menivät kuulemma pois muodista kun Tuomiojasta tuli yksityisjetillä lentelevä ministeri. Prosperolle minäkin olen niitä vielä kuvitellut:)
Huvittavinta on se, että meikäläinen osti tänä vuonna elämänsä ensimmäisen samettitakin, ruskean; ja oli se minulla telkkarissakin päällä.
Ja nyt kuulen, että olen epämuodikkaista epämuodikkain. Mutta eipä haittaa, koska kaikki mitä teen perustuu epämuodikkuuteen. Heti kun huomaan muodikkuuden kolkuttelevan ovelle, vaihdan maisemaa.
- Prospero
Hahhaha... kiitos näistä. Makeimmat naurut pitkään aikaan.
Hei jätkät, se oli silkka arvaus.
Liisalle
"Yöasu" on tietysti jokaisen kauniin ja isorintaisen bloggarin unelmaasu. Ettäs tiijät.
Ruu
Ihan tosi kuulkaa. Tämä on päivän tärkein asia.
Minä ostin yli kymmenen vuotta sitten ruskean samettitakin Lontoosta (sic!). Sen sisäpuolella lukee Designed & Made by MARIBOU London.
Kauluksessa on vasta hiljan lahjoituksena saatu oranssi Iästä huolimatta IN. Aiemmin luki Vieläkö tunnet minut? - Se viesti oli liian ... tuli liikaa jees-kanssakulkijoita
Että jos vastaan tulette, niin tässä tuntomerkki. Kävin eilen taas tuulettamassa takkia Mannerheimintiellä...
Eli vanha tunnistustapa pätee vieläkin: Palttoosta tuntee (yhden sun toisen).
Kiitos, sain ilmeisesti synninpäästön ruskean samettibleiserini liian lyhyille hihoille.
Niiden vaan kuuluu olla liian lyhyet.
Käteni ovat taskussa ja leukani pystyssä, mutta farkunlahkeissa ei ole käärintävaraa.
Täälläkö saa ilmoittautua? Minulla on "I read banned books." -nappi, josta minut tunnistaa etenkin vappuna.
Lähetä kommentti