torstaina, maaliskuuta 31, 2005

Toivo herää

Olisipa Toivo niminen ihminen meillä joskus yötä. Mutta en tunne ketään Toivoa.

Meillä on isäntä ollut tänään vähän väliä kadoksissa. Oli jo pakko kysyä lapsilta, että missä se oikein luuhaa. Siellä se on, tekemässä kevätpuroja ja läträämässä lammikoissa. Mikähän hitto sitäkin vaivaa, minä ajattelin, ennen kuin poika sen sitten sanoi. Meille tulee huomenna uusi moottoripyörä. Sitten tästä pitikin joutua autotallin raivaukseen. Sehän on kummasti täyttynyt sen jälkeen, kun Ladani lähti Tampereelle. Siellä oli jopa sohva. Ei siinä paljoa eroa Ladaan olekaan, paitsi että Lada piti pahempaa ääntä. Kummassakaan ei ole lämmityslaitetta eikä Ladakaan juuri liikkunut. Viimeisessä katsastuksessa katsastusmies nauroi jarrupaloille. Niissä oli hämähäkinseittejä.


Selailin noita linkkejäni ja kävin kaikki lokit läpi. Kyllä ihmiset oikeasti ovat välkkyjä. Jotenkin siitä tuli toiveikas olo. Jatkoin sitten matkaa ja tapasin tällaisen: "Verkossa kohdatut olennot ovat kuin enkeleitä. He ovat ruumiittomia ja liikkuvat vapaasti taivaalla, ja välittävät ilmestyksen omaisia kuvia itsestään. Joskus ne ovat harhoja, joskus ne paljastavat syvemmän ja todellisemman olemisen kuin arkena koskaan." (Risto Niemi-Pynttäri)

Kaunista.

6 kommenttia:

Syrinx kirjoitti...

Onnea vaan pikaiselle leskeydellesi. Minunkin edeltäjäni nykyisessä työssäni sai synttärilahjakseen moottoripyörän ja jo kahden kuukauden kuluttua vietettiin hautajaisia, keski-ikäinen mies.

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin pidin tuota pätkää kauniina ja ajattelin kuitenkin että pitää ehkä olla mies että voi kirjoittaa enkeleistä kuulostamatta imelältä. Enkeli on niin puhkikulunut aihe, minäkin olen kirjoittanut SinäMinään varmaan sata enkelinovellia, joten en ikimaailmassa olisi tohtinut verrata virtuaalikohtaamisia enkeleihin.

Kirsti

Anonyymi kirjoitti...

Huhhuh, Syrix se osaa.

Saara kirjoitti...

Voi hyvänen nähköön. Tässä oli nyt vähän taukoa tuon prätkän kanssa, ettei se mikään uusi asia ole. Elämä on niin kuin se on. Lähtö tulee jokaiselle joskus.

***

Joo, miehen sormista enkeli kuulostaa enkeliltä. Naisen sormista ei. Ikävä juttu.

Anonyymi kirjoitti...

Runoraadissa Hannu Mäkelä esitti viini-rakkausrunonsa. Hellyttävää, miten ihana uusi nuori vaimo saa miehen sydämen pursuamaan tunnetta ja runoilemaan ilman tarvetta suurempaan itsekritiikkiin. Puhkikulunutta sielläkin.
Eräs kade

Saara kirjoitti...

Kyllä kai vanhempikin uusi vaimo voisi herättää kuluneita tunteita? Eh. Mutta sehän kyllä kuulostaisi tuoreelta ajatukselta!

Kunpa joku kirjoittaisi oodin keski-ikäsielle naiselle. Antaisin kympin lukematta.