Saturday Classics – 13042024
5 päivää sitten
tiistaina, huhtikuuta 19, 2005
Kun minä en riitä
Tytär yskii taukoamatta oven suussa englannin kirja kainalossa. Kissa puskee pohjetta ja maukuu käheästi ruokaa. Koira makaa jaloissa ja näkee unta toisista koirista. Poikien vaatteet lojuvat lattioilla. Koirankarvat hiipivät nurkkiin. Isäntä makaa sohvalla. Minun tekisi mieli kirjoittaa jotakin. Pikainen pyrähdys kaikissa Suomen blogeissa tekee kateelliseksi. Kaikilla on aikaa miettiä ja kirjoittaa. Muut ovat niin timmiaivoisia ja tehokkaita. Toiset toki kirjoittavat enemmän alapäällään, mutta hyvin se teksti niinkin lirisee. Itse olen alkanut hiipua. Näinä välivuoroviikkoina käy aina näin. Tuntuu, etten riitä mihinkään. Jostakin pitää taas tinkiä. Tästä. Tähän piste.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
8 kommenttia:
Tähän on tultu. Hyvin ei mene täälläkään. Vastasin äsken lankapuhelimeen. Siellä mies esitteli itsensä ja sanoi olevansa Suomen Gallup Oy:stä. Sanoin, että voi sentään että soitittekin minulle, kun en ole enää minkään gallupin arvoinen. Mies sanoi no ei sitten ja lausui hyvästit.
Lankapuhelimeen ei soita enää kuin lehtien myyjät ja gallupistit.
Mummeliini
Täysin totta! Sama ilmiö. Tosin meillä voivat soitella myös muksujen kaverit. "Moi, täällä Oiva, onks Arska?"
Mutta mulle ei ole soitellut kukaan lankaan ainakaan vuoteen edes gallupmielessä. Lehtiä on kyllä tuputettu.
Minusta tämä hengästyttävä merkintä kuulosti varsin ihastuttavalta ja melkein kadehtittavalta - se on totta ja arkea ja sellaista.
Tiedän tunteen. Enpä olisi uskonut, innokkaana blogiharrastusta aloitellessani, että jonain päivinä tuntisin oikein syyllisyyttä siitä, etten ehdi/ jaksa/ keksi oikein mitään blogattavaa. :D
Muuten, minulle soittelevat aina puhelinmyyjät toisesta päästä Suomineitoa, mahdan olla oikein suosikki. Ja tietty heti aamusta, että varmasti herään kesken unien. Mutta jostakin syystä ne aina uskovat, kun sanon ystävällisesti, että tällä kertaa ei tule kauppoja.
Gallupistit eivät soita koskaan minulle. Ehkä minä en ole tilastollisesti kiinnostava - tai olen sitä väärällä tavalla. ;)
Voi kiitos, mutta ja muut. Ihmiset ovat joskus suloisen armollisia; välillä vähempikin riittää.
Saarahan elää tyypillisessä parisuhteessa : = )
Hei, onko kukaan k a t e e l l i n e n : Mulla soivat kaikki puhelimet eilen niin, että puhelimet punastuivat. Minä en.
Yksikään soittaja ei ollut myyjä eikä gallupintekijä. Mistä ne tietävät, että en katsele Vieriviä kiviä enkä Salattuja elimiä enkä missään nimessä kilpailuta sähkön hintaa tuntemattoman finniltä kuulostavan äänen kanssa puhelimessa.
Niin, kyse olikin lankapuhelimesta. Mutta hienoa, että jollekin vielä osataan kotiin soittaa.
Saara, rauhaa
Tuo edellinen anonyymi olin minä. Mutta eikö tyyli - hehheh - paljasta?
Sukulaisiahan ne. Oli vähän tiukka tilanne.
Lähetä kommentti