keskiviikkona, toukokuuta 25, 2005

Sairaskertomus osa 76503 ja mitä minä oikein öisin touhuan

Kurkku on ollut niin kipeä, etten ole voinut oikein puhua. Siksi olen ollut aika hiljaista akkaa. Parinkymmenen buranan jälkeen olo alkaa ihan hivenen parantua. Väliin vihloo vieläkin, enkä oikein kuule vasemmalla korvalla mitään. Päänahkaan ei voi ollenkaan koskea. Työkykyinen en ole vielä mitenkään päin, vaikka saisin sohvan siihen kassan taakse ja koneen siihen syliini, niin ei. Ei onnistuisi. Välillä se tuikkaa niin kuin kahuelokuvissa. Alienien kummisedän toimeksi annosta asentamaan siruun lähetetään kauko-ohjaimella viesti tuottaa kipua, jos avaan suuni, puhun, kuuntelen tai syön jotakin. Toisaalta kivun takana voi olla woodookin. Joku on iskenyt neulan Saara-nuken korvan taakse ja paukuttelee sitä sitten ajankulukseen pöydänreunaan samalla kun kuuntelee Ravelin Boleroa. Samaan aikaan toisaalla minä haukon henkeäni kivun kourissa ja läträän tuskanhikikarpaloillani.


Eilen kun pyöräilin viimeisillä voimillani lääkäriin, huomasin, että meidän kylälle on avattu uusi ravintola Olonkorjaaja. Paikka tarjosi halpaa happy hour-olutta lounasaikaan joka päivä. Tuli mieleen, että tämä kyläpahanen on syrjäytyneitten unelma. Meillä on kaunis luonto täällä, paljon metsää ja kallioita, joilla istuskella kesäiltoina. Täällä tuoksuu tuomi ja poppeli. Meillä on uudet rakennukset, riittävästi tyhjillään olevia kerrostalohuoneistoja kaikille halukkaille. Missään rötteilöissä ei kenenkään tarvitse asua. Meillä on apteekki ja ennen vanhaan oli hamppuviljelmäkin Postia vastapäätä. Meillä on uusi terveysasema ja paljon tyhjillään olevia teollisuusrakennuksia. Meillä on virkavaltavapaa vyöhyke, koska täällä partioiminen on ilmeisesti työn ja tuskan takana. Joka viikonlopun jälkeen raitti lainehtii pullonsirpaleita ja lähikauppojen ikkunat ovat säpäleinä. Renkaiden alla rätisee missä ikinä kuljenkin. Päiväkotien pihoilla käydään pissimässä ja muutenkin elo on täällä ihanan vapaata. Kaikki saavat tehdä mitä lystäävät. Lukiomme on valittu vuosipari takaperin maamme surkeimmaksi. Sinne pääsee kutosen kerskiarvolla kaikki sellaiset, jotka eivät pääse mihinkään muualle.

Kahden kilometrin päässä tästä kaikesta happy houerista asumme me. Muutimme tuosta unelmasta tänne korpeen kolme vuotta sitten. Täällä linnut lentelevät ikkunaan harva se päivä, hirvet tepastelevat takapihoilla ja viime yönä puolen yön aikaan kissat tappelivat viereisellä pellolla henkeen ja vereen. Nujakan lakattua lähdin taskulampun kanssa etsimään omaa kissaani, koska pellolta kuului yhä vaimeaa naukumista eikä Sissiä näkynyt missään. Ajattelin, että jotakin sattui nyt kunnolla ja sadekin oli tulossa. Metsänreunassa taskulampun valo osui kissansilmiin ja meinasin saada halvauksen. Sitä loistoa on vaikea uskoa todeksi. Kissa oli kuitenkin väärä, mutta kunnossa. Keskustelin sen kanssa tovin siitä, millä tavalla öisin tulisi käyttäytyä. Että jos mielii rähistä, niin voipi mennä kylälle. Kissa räpäytti kerran silmiään. Niin kuin valot olisivat sammuneet sekunniksi sen päästä. Silloin alkoi sataa. Vettä ryöppysi taivaan täydeltä ja minä pinkaisin kotiin. Riisuin punkkikammoisena vaatteet jo kuistilla. Samalla oven avauksella tuli omakin kissa. Sitä ei vaivannut mikään. Minulla vihloi päästä tämän tästä enkä ollut kovin hyvää seuraa. Esikoinen kävi vihjaisemassa, että eikö olisi viisainta mennä nukkumaan. Paraskin puhuja.

Pesukoneenkorjaaja kävi eilen. Minun piti auttaa häntä ja suomentaa ohjelmoinnin saksankielisiä sanoja, joita en tiennyt suomeksi olevan olemassakaan. No sen saattaa arvata, että lysti maksoi liki 300 euroa eikä kone nyt sitten toimi vieläkään. Nyt siihen tilattiin vielä venttiilikin, eilen vaihdettiin ohjelmistokortti. Vielä on muutama satanen matkaa koneen ostohintaan. Silti minusta tuntuu, että Erkki-setä oli sittenkin oikeassa. Nyt pitäisi sairaana lähteä nyrkkipyykille. Käyn asian johdosta vielä sisäistä taistelua jonkin aikaa, ennen kuin annan pakon edessä periksi.

21 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Saaran teksti pakottaa taas miettimään, että syntyykö paras teksti sittenkin kurjuudesta, kivusta ja tuskasta. Saaran kuvaus on jälleen paikoitellen kirjallisuutta.

"Toisaalta kivun takana voi olla woodookin. Joku on iskenyt neulan Saara-nuken korvan taakse ja paukuttelee sitä sitten ajankulukseen pöydänreunaan samalla kun kuuntelee Ravelin Boleroa. Samaan aikaan toisaalla minä haukon henkeäni kivun kourissa ja läträän tuskanhikikarpaloillani."

Terveydeksi.

- Prospero

Anonyymi kirjoitti...

Suotakoon sinulle Saara, siis runsain mitoin kurjuutta, kipua ja tuskaa, jotta synnyttäisit loistavaa tekstiä!

Ei vaineskaan. Kaamealta tuo sinun olosi kuulostaa. Mitä se lääkäri sanoi? Katsotaan...?

Toisaalta kadehdin sinua, koska sinulla varmaan on tauti, joka kohta menee ohi. Minä olen syventänyt sohvalla olevaa kuoppaa jo kahden kuukauden ajan, odottelen nilkkaleikkaukseen pääsyä ja tämä on aika tuskaisaa. Tavallaan olen terve, mutta en voi kävellä ja se on aika invalidisoivaa.

Eli jos kuulostan välillä kärttyisältä, minulla on siihen hyvä syy: olen invalidisoitunut.

No, ainakin se kuulostaa hyvältä syyltä.

Pistetään, pistetään panadolii poskeen. Paranemisia!

Petra

Hanhensulka kirjoitti...

Hauskaa, että jäit sittenkin elävien kirjoihin, Saara. Pelotti oikein tuo edellinen blogisi.

Saara kirjoitti...

Jos pitäisi valita, niin olisin mielummin terve kuin kirjailija. Kiäh. Kiitos, Prospero. Kävin Hiuksenhienoilla episodeilla juuri ja oletko sinä sitten kuinka kipeä?

*

Siis kuinka kauan tässä maassa pitää parhaassa iässä olevan naisen odottaa nilkkaleikkaukseen pääsyä? Tuohan on hirveää! Kaksi kuukautta sohvalla! Perkele.

*

Voi tuota herttaista Hanhensulkaa kun hän on niin herkkä.

Anonyymi kirjoitti...

Saatan olla - hiuksenhienosti.

- Pro

Anonyymi kirjoitti...

Aivan kuin yrittäisit vietellä minua tuolla merkintäsi alkopuoliskolla kotikaupunkiisi. Kuulostaa kiehtovalta.

Saara kirjoitti...

Nimenomaan. Kyllä tänne aina yksi henki mahtuu.

Anonyymi kirjoitti...

Joo minäkin olin jo muuttamassa kunnes totuus paljastui. Ihmeelliseltä kuulostaa ja varmaan diagnoosikin on sen mukainen. Pikaista paranemista! Kuka se sanoikaan viimeksi että kiliseissä on totuus. Taisi olla Petra. Petraantukaa! No, muuten kuin sairauksien osalta se tuskin on inhimillisesti katsoen mahdollista, täydellisille.

Anonyymi kirjoitti...

Hupsis, tulikohan tuo "alko" tuohon ihan vahingossa, vai käviköhän Freud kertomassa totuuden..

Oikeasti tarkoitin "alkupuolisko".

Jos olisin sinä, paranisin, ettei olisi niin huono olo.

Anonyymi kirjoitti...

Totta, täydellisyys istuu niin sitkeästi, ettei siitä parane koskaan:D

Eikä tämä nilkkavaivakaan lähde minnekään ennen kuin jalka tippuu pois.

Vaan petraantumista Saarallekin, Petra ei enää voi petraantua. Ellei sitten lähde Petraan, mikä olisi ihan varteen otettava vaihtoehto kuoppaiselle sohvalle.

Petraantuva Petra Petrasta

Saara kirjoitti...

Se alkopuolisko sopi siihen niin hyvin, etten huomannut mitään vikaa. Ihmeen sitkeä tämä vaiva on. Välillä meinaa ihan huolestuttaa.

*

Jalka tippuu pois? Uskaltaako tässä enempää kysyäkään?

Anonyymi kirjoitti...

Turha toive se jalan tippuminen. Tuli vaan se vaihtoehto mieleen, kun katsoin tytön Bratz-nukkeja, joilta kenkiä vaihtaessa vaihdetaan kätevästi koko jalka. Sellainen sopisi minullekin. Ei tässä kuitenkaan sen vakavampaa kuin hermopinne nilkassa hankalassa paikassa.

Pääkin olisi ihan kätevää välillä laittaa hattuhyllylle.

Petra

Anonyymi kirjoitti...

Hävettää, kirjotettu minusta! Yhdeltä putoo jalka, toinen haukkaa henkeään, mutta kaikki on selvästi kengissä vielä. Bra! Mutta missä on MINH eprkele!!!! Huolestuttaa jo.
erkki-setä

Anonyymi kirjoitti...

Voi voi, parempaa oloa Saaralle toivon ma.

Kirsti

Anonyymi kirjoitti...

Saara, woodoo on nyt poissa pelistä. Paraneminen voi alkaa.

Anonyymi kirjoitti...

Hups! Tuosta Commentista putoo hiiren kaa tänne kellariin. Tulin rauhottuun sun lehmäs kylkeen, sori Saara! Olo onku Lassiella, lauma ei pysy kasassa, vetti! Minh on kadonnu kokonaan ja Turisti lähti viturallaan (ahoj) saareen. Miten tässä nyt osaa ollenkaan elääkään. Mikä helvetin neulatyyny tää...
Anon 10.26

Saara kirjoitti...

En edes viittis enää sanoa, mutta rakkulat nielussa ovat paisuneet sanoinkuvaamattomiksi. Kurkkukipu pahenee vaan...

Voi voi, anon. Yritä rauhoittua. Istu suorassa. Hengitä syvään. Noin. Ja vielä toisen kerran. Hyvä. Kyllä me vielä minh jostakin löydetään.

Saara kirjoitti...

Jaa niin, et kai sinä, henki, vaan väitä että se olit sinä! Hävytöntä.

Anonyymi kirjoitti...

Hengestä en tiedä mutta Haamu ei sinua vaivannut, päin vastoin.

Sekavaa on meno täälläkin, mutta ehkä kaikki vielä selviää.

Saara kirjoitti...

Hupsista. Kiireessä en osannut kuvitellakaan, että itse Haamu on päättänyt pistäytyä.

Mutta hetkinen, siis Haamu ei vaivannut? Mutta... äh.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä? Minä? Olen syytön!