maanantaina, toukokuuta 02, 2005

Kenenkähän elämää minä elän?

En omasta mielestäni ole bisnesnainen, vaan ihan tuulihattu, pikkufriikki. Saan älyttömiä päähänpistoja enkä pelkää aina niitä toteuttaa. Nyt on käynyt niin, että joistakin päähänpistoista meinaa tulla minulle taakkoja. Niistä pitäisi päästä kunnialla eroon. Ajaudun jokapäivä kauemmaksi siitä kuvitelmasta, kuka minä oikeastaan olen. Tänään olen kädenpuristuksella astunut aivan toiseen elämään.

En tiedä kenen piti elää tämä elämä, mutta minun on kovin vaikea ymmärtää, että minun pitäisi elää juuri tällaista elämää. Suunnitelmat, joita ei ollut, olivat aivan toisenlaiset. Kun ei ole suunnitelmaa, niin tarkoitus on ollut kellua tässä kummallisessa kirjallisessa maailmassa koskaan etenemättä mihinkään. En toki, en minä muutoksia pelkää, en vain ole mielestäni ollut tarpeeksi kelvollinen niihin muutoksiin. Nyt yhtäkkiä ajelehdin jo niin kaukana niistä muutoksista, joita en pelännyt, etten usko enää löytäväni takaisin.

Voi että minusta on hauska kirjoittaa tällaista soopaa, jollaista kukaan ei voi ymmärtää.

17 kommenttia:

Sylvi kirjoitti...

En tosiaan ymmärrä, mutta juhlavalta saat kaiken kuulostamaan. Onnea joka tapauksessa eteenpäin.

Anonyymi kirjoitti...

mistä näitä korkkiruuveja saa ostaa?
onko ne sellasia joilla on siivet?
wip

Saara kirjoitti...

Juhlavasta tulee aina mieleen pullava. Minun veljeni söi pienenä aina pullavaa ja joi makaota päälle. Se tarjosi viime kesänäkin minulle pullavaa. Herranjumala. Se on syönyt viimeiset 30 vuotta pullavaa. Ja on aina ollut sellainen rääpäle.

Tällä korkkiruuvilla ei nimenomaan ole siipiä.

Karpalo kirjoitti...

Kustantaako Susi Junajuttusi?

Saara kirjoitti...

Ei hyvänen aika. Tämä nimenomaan ei liity kirjoittamiseen vaan vie minut kauemmaksi sen parista.

Anonyymi kirjoitti...

Onnitteluni Saara.

Prospero
Kustannusliike Susi

Anonyymi kirjoitti...

Onnea Saara.

Kirsti

Karpalo kirjoitti...

No se oli vaan sellainen toiveikas arvaus, mutta nyt minua kyllä suoraan sanottuna vituttaa, sillä pro ja kirsti tietävät selvästikin jotain mitä minä en tiedä ja senhän kuuluu ottaa pattiin.

Kaippa se sitten on jotain erinomaista, joten onnea uudelle aluevaltaukselle, mutten kyllä ymmärrä miksi mulle ei ikinä kerrota mitään. :( Toki siinä menee sitten se salaisuuden viehätys jos kaikille kertoo, niin että mitäpä tuosta. Kaikkea hyvää.

Saara kirjoitti...

Mussukoille iso kiitos...äh. Mutta pöh, Karpalo. Sinuna minä lukisin ensin sähköpostini ennen kuin väittiäisin, ettei minulle kerro kukaan ikinä mitään.

Sylvi kirjoitti...

Ei mullekaan koskaan kerrota mitään, edes sähköpostitse tai tekstiviestinä.

Karpalo kirjoitti...

No just. Enhän mä siellä tietty just nyt käyny kun siellä olisi ollut postia. No posti on nyt tsekattu ja oikein reippaat onnittelut siis täältäkin. :)

illuusia kirjoitti...

Uudehkona blogiystävänä onnittelen sinua Saara, vaikken kyllä yhtään tiedä mistä.

Jotain merkittävää on kuitenkin tapahtunut, huomaan näistä iloisista onnitteluista. Minusta tuntuu, että sen täytyy liittyä kirjoittamiseen, ainakin toivon niin.. Siispä onnea!

Saara kirjoitti...

Kiitos. Minäkin toivoisin että se liittyisi kirjoittamiseen. Mutta ei. Sitähän minä yritin tuossa sanoa.

illuusia kirjoitti...

Huomenta, pilvinen tiistaiaamu!
Totta, niinhän sanoit, se meni ohi tajuntani ihmetellessäni, mitä on tapahtunut. Ehkä automaattisesti yhdistin mielessäni tapahtuman sellaiseksi kuin kuvittelin sen voivan olla. Mutta onhan niin, että sulkakynän lentoa ei voi estää, vaan kaikenlaiset uudet jutut avaavat ihmisessä uusia kanavia myös kirjoittamiselle. Hanaa siis vaan..

Niitti kirjoitti...

Olotilani on juuri kuvailemasi kaltainen. Siis kerrankin kuvittelin ymmärtäväni täydellisesti mitä tarkoitat.

Onnitteluni, vaikken tiedä mistä hyvästä.

Saara kirjoitti...

Kanavat saattavat aueta, mutta aikaa eikä varmaan energiaakaan oikein tahdo riittää. Mutta eiköhän se tästä taas tasaannu. Kattellaan.

Saara kirjoitti...

Ai juu, moi Niitti. Mukava nähdä pitkästä aikaa.