maanantaina, toukokuuta 09, 2005

Rakkaus on hattaraa

Jo viime viikolla pisti silmään otsikko "pettäjäpiispasta perheneuvoja". Minusta se on hieno homma. Virheistähän sitä oppii. Vähän kun saa etäisyyttä asioihinsa, niin useimmat omat tempaukset tuntuvat jälkeenpäin järjettömiltä.

Siihen nähden voi olla hyväkin, että kirkko alkaa kouluttaa pareja avioliittoa varten. Ennalta ehkäisevää toimintaa, että sitten etukäteen osaisi varautua kaikkiin eteen tuleviin kriiseihin oikealla tavalla. Jotenkin tuo idea tuntuu kuitenkin älyttömältä. Eihän ihminen opi mitään vasta kuin kantapään kautta. Siis pitää tehdä kunnon keikaus tunnepuolella ja kokea sen päälle karvas pettymys ennen kuin tajuaa kaiken olevan pelkkää hattaraa. Yleensä silloin on vain liian myöhäistä. Anteeksiantaminen ja varsinkin saaminen ovat ihmiselle iäisyysprojekteja.

10 kommenttia:

Sylvi kirjoitti...

Minä en vain pidä siitä, että tuon hurskastelevan sontalehden (Iltalehti) lööpintekijä nimittelee Ilkka Kantolaa jatkuvasti pettäjäpiispaksi, tänään viimeksi. Se vähän parempi iltapäivälehti puhuu sentään ex-piispasta. Onnittelut Diakonissalaitokselle rekrytoinnista.

Anonyymi kirjoitti...

Jokaisesta pettäjästä ei voi valitettavasti tulla konsulttia tai terapeuttia. Uskottavuus vaatii vähintään piispan tutkintoa tai jääkiekkojoukkueen valmentajan kokemusta.
Toisaalta! Jos ihmiset uskoisivat mitä viisaammat neuvovat, maailmassa olisi tosi vähän hairahtuneita. Saara sanoi viisauden - ihminen oppii yleensä kaiken vain kantapään kautta. Tai sananlaskun mukaan "kannettu vesi ei kaivossa pysy" tai opit "valuvat kuin vesi hanhen selästä."
Hanhen pyrstö

Saara kirjoitti...

En varsinaisesti tarkoittanut kyllä tuota, että jokaisesta pettäjästä olisi konsultiksi. Ihan tarkoitin tuota mitä sanoin, että siitä on kouluttajalle hyötyä, että on tehnyt virheitä ja katunut. Jos on. Kai hän on? Herranjestas. Enhän minä tiedä onko. Kauheaa. Mistä minä tuollaista sain edes päähäni.

Anonyymi kirjoitti...

Miksiköhän Saara ajattelet että piispan olisi pitänyt katua. Kenen edessä: seurakunnan, kirkkoyhteisön, puolison (onko hän naimisissa), salarakkaan,Jumalan vaiko vain itsensä.

Saara kirjoitti...

Itsensä tietenkin.

Miksi minusta tuntuu, että olen ristikuulustelussa?

Sylvi kirjoitti...

Saara, et sinä ole tilivelvollinen kenellekään anonyymille.

Liisa kirjoitti...

Kyllä Kantolan teko minusta aika törkeä oli. Neljä vuotta suhde toiseen naimisissa olevaan pappiin, kaksi noin murrosikäistä tyttöä.
Avioliiton kariutumisen syitä emme sivullisina voi tarkalleen tietää. Mutta nyt tiedämme kirkon paimenen käytännön kannan petokseen ja suhtautumisen julistamaansa oppiin.
Kantolan Hesarissa julkaisema "testamentti" oli kyllä sellainen, että olisi saanut kaksi kertaa ajatella, ennen kuin lähtee kirjoittamaan.
Pettyneitä ja kärsijöitä jäi paljon, naurajia vielä enemmän.
- Mutkan kautta minulla on oma lehmä ojassa. Eli tiedän mistä puhun.

Psykologit (ja kansanviisaus) sanovat, että ihmisen tulevaa toimintaa ennustavat parhaiten menneisyydessä tehdyt ratkaisut. Ihmiset kulkevat raiteita. Tai: Kannettu vesi ei pysy kaivossa/ Ihminen ei opi virheistään.

PS Vaikkei asia erityisen merkityksellinen olekaan, kerron kuitenkin, että Kantola + vaimo ovat joskus poikenneet meille kahville. Kaksi perheeni jäsentä oli pariskunnan häissäkin, muistaakseni -84.
PS Minulla on syyni olla olematta ns. kansan kirkon jäsen; maksajaksi kyllä kelpaan.

Saara kirjoitti...

"Psykologit (ja kansanviisaus) sanovat, että ihmisen tulevaa toimintaa ennustavat parhaiten menneisyydessä tehdyt ratkaisut. Ihmiset kulkevat raiteita. Tai: Kannettu vesi ei pysy kaivossa/ Ihminen ei opi virheistään."

Minusta ihmistä ei pitäisi aliarvioida.

Liisa kirjoitti...

Saara, meinaat, että ihmiset oppivat virheistään, menneistä mokistaan, sodista.
Oppivatko muuta kuin uuden kiertotien tai paremman aseen tai keinon piilottaa nyrkkirauta huolellisemmin?

Saara kirjoitti...

Kyy-yllä. Pakko sanoa, kun itsekin olen joka tapauksessa ihminen. Ekkönää sitten ole oppinut mitään virheistäsi?