Härkää sarvista ja vähän porsasta, myyrää sekä sammakkoa

Otin nyt sitten härkää sarvista ja kävin puntarissa. Näin paljon en ole painanut sitten vauvanodotusaikojen. Ja kesäkin on näin pitkällä. Tuskin lähden tänä suvena vellomaan yleisille uimarannoille. Miten minä nyt vasta tähän havahduin? Kannattaisi joskus talvisaikaankin katsoa peiliin, mutta ei, meikä pistää menemään laput silmillä.



Olin aamun puutarhahommissa. Pihalammikon pinnalla kellui myyrän ruumis. Minua alkaa aina kalvaa nämä eläinmysteeriot. Mistä myyrä oli sinne mennyt? Miksi se oli ylipäätään päättänyt kavuta lammikkoa ympäröivien tiilien yli ja pulahtaa veteen, jos se ei kerran osannut uida. Ei niin pienillä jaloilla kyllä saa polskittua niin paljon, että pinnalla pysyisi. Vai oliko se pudonnut petolinnun nokasta just meidän pikkuruiseen vesialtaaseen, jonka halkaisija on noin metrin. Syvyyttäkin sellaiset seitkyt senttiä. Jos se olisi meidän kissan tekosia, niin mikäs sitä sitten vaivasi. Myyrä oli kuitenkin vainaa ja minä kannoin sen juhlallisesti roskikseen.

Viime kesänä se allas oli yhden sammakon koti. Sitäkään ei ole enää näkynyt, mikä ei kyllä yllätä. Sitä sammakkoa kävivät kaikki omat ja naapurin lapset vähän väliä ihastelemassa, niin kuin se olisi jokin ihme, että sammakko asuu vesialtaan kupeessa olevassa ruukussa ja pulahtelee silloin tällöin virkistävälle uinnille.

Tyhjensin nyt sitten sen altaan. Siellä ei ollut ainuttakaan elävää toukkaa, mutta kuolleita siiroja sun muita lieroja kyllä jonkin verran. Vähän epäilyttävää. Desinfioin altaan sitten tolulla ja nyt on vähän kiikun kaakun, tohtiiko tässä tuollaista vesiansaa enää pikkueläimille asentaa. Pitäisi kai istuttaa siihen joitakin lumpeen lehtiä, joihin voisi hengenhädässä tarrautua.