On vaikea kestää katsoa nollasaldoa kommenttiosiossa, joten äkkiä seuraavaan aiheeseen (tätä varten nämä meemit kai on keksittykin, kun oma mielikuvitus ei millään riitä) :
1. Ota hyllystäsi viisi kirjaa...
2. ja ensimmäisestä kirjasta ensimmäinen virke,
3. toisesta kirjasta sivun 50 viimeinen virke,
4. kolmannesta kirjasta toinen virke sivulta 100,
5. neljännestä kirjasta sivun 150 viimeinen virke sekä
6. viidennestä koko kirjan viimeinen virke.
7. Tee virkkeistä jono.
8. Nimeä lähteesi.
Kohta hän tulee. "Kun minun on vielä tehtävä töitä, täytyy valmistella", hän lopulta pystyy sanomaan kun he ovat seisseet siinä toisissaan ja kävelijöitä tulee ja menee ja he seisovat siinä kuin virrassa liikkumaton kivi. Mitä tarkoitat? Minulla on sentään välillä ollut hauskaakin. Murhe jää vain... murhe, rakkaat ystävät.
1. Joel Haahtela: Elena
2. Olli Jalonen: Yksityiset tähtitaivaat
3. Cees Nooteboom: Seuraava tarina
4. Kirsti Ellilä: Usko, toivo, Kuolema
5. Timo K. Mukka: Tabu
Hölmö meemi. Täysin epäonnistunut.
How to Survive November 2024 – 11
1 päivä sitten
Tekstit
9 kommenttia:
Rupesi riepomaan Mukan lauseen sanajärjestys. Kaikkea sitä...
-Pro
Niin. Ennen vanhaan kirjailijat saivat kirjoittaa sanoja siinä järjestyksessä kuin halusivat. Nykyäänhän siihen tartutaan heti.
No saahan tuossa ainakin esitellä kirjahyllyään ja autenttisia lauseita. Eikös tuo sanajärjestys ole ihan kieliopin mukainen, ensin subjekti ja sitten predikaatti.
Ääneen kun sitä laususkelin, tuntui rytmillisesti paremmalta, mutta toisaalta vähän iskelmälliseltä:
"Murhe vain jää... murhe, rakkaat ystävät.
Olen lukijanakin stilisti. Kieli houkuttelee.
- Pro
Siinä näyttäisi lukevan: h2 class="sidebar-title, mistä lähtien noita hömpsötyksiä olen lisäillyt.
Kysy lisää jos ei onnistu näin.
Ihan oikeasti olen ylpeä kirjahyllyni sisällöstä. Sen esittely olisikin varsin pompöösi tapahtuma, kerrassaan.
Saatkohan lisää hyllyn täytettä äitienpäivänä. Tuo antamasi ohje on hyvä vinkki kenelle tahansa, joka haluaa pröystäillä kirjallisella pääomallaan.
Kävinkin jo omaa äitiäni tervehtimässä hoitokodissa. Vein XL puseron, mustalla pohjalla vaaleanpunaisia ruusuja. äitini sanoi että onpa ikävännäköistä kangasta.
Lähtiessäni käärin puseron takaisin lahjapaperiin ja panin kassiini.
Eihän se kuitenkaan muista että olen käynyt katsomassa.
Puolukka
Eipä tule hyllyntäytettä. Ei minulle kukaan oikein uskalla kirjoja ostaa. Se alkaa olla vähän hankalaa. Kävin kyllä itse ostamassa itselleni äp-lahjuksia sylin täydeltä tänään; jalokärhöjä, kevätkaihonkukkia ja vähän betonia.
Olipa harmillista tuo, ettei ruusupaita sopinutkaan. Sitä ei enää taida tuossa vaiheessa muistaa millainen maku on aiemmin ollut. Kumpikohan maku on sitten ylipäätään ollut oikeassa?
No voi sentään. Tänään on äitienpäivä. Munhan täytyy mennä takaisin nukkumaan, että mut voi sitten taas herättää.
Mukavaa päivää kaikille äideille ja miksei myös muillekin.
Oikein lämmintä äitienpäivää Saaralle.
Lähetä kommentti