... ja rauhoitutaanpas nyt siellä

”….kun Saara tuskailee, ettei kukaan koskaan käy lukemassa. Luultavasti aika monikin käy juuri siellä rauhoittumassa, kun meno Blogostravian estradeilla alkaa käydä hiukan liian kiihtyneeksi. Jotenkin tuntuu, että niissä vaatimattoman oloisissa huomioissa ympäröivästä maailmasta on sellaista hiljaista taikaa…” Wilhelmiina

Katsokaapa tuota. En ollut tajunnut tällaista ollenkaan, sillä olen kuvitellut itse olevani jotenkin kiivas ja varsin kiihtynytkin vähän väliä. Mutta kaipa se on vain tällainen päänsisäinen juttu sitten kuitenkin, joka ei ole ihan näkynyt ulos asti. Ja ennen vanhaan foorumeilla minusta tuntuu ettei seurassani kukaan kyllä kuunaan rauhoittunut. Mutta minä olenkin parhaimmillani vuorovaikutuksessa ja saan silloin parhaimmat älynväläyksenikin. Yksin en pysty muuhun. Mikähän hitto siinäkin sitten on. Eivätkö sokeat aivosoluni osaa liikkua ilman taluttajaa? Joka tapauksessa Wilhelmiina pelasti päiväni. Tuollainenhan minä juuri haluaisin olla.

*

Pesukone päsähti. Ei lähde pyörittämään. Välkyttelee valojaan kyllä ja miettii, mutta ei pysty ponnistamaan itseään käyntiin. Tänään piti vihdoinkin laittaa puutarhaa, vaan nythän tämä päivä menee nyrkkipyykiksi. Ja sitä on ihan sikana. Tämä on sellainen uusi kone, jonka ongelmia en yksinkertaisesti pysty ratkaisemaan. Vähän sama asia nykyään autojen kanssa. Ennen vanhaan sitä osasi vaihtaa polttimot ja uskalsi jopa heilutella johtoja, jos käynnistyksen kanssa oli ongelmia. Kyllä siellä aina jossakin jokin ei saanut maita tai muuta yksinkertaista, mutta lähdepä nyt tutkailemaan konepellin alle. Sehän on pelkkää moottorin kuorta vain ja kone on siellä jossakin sinetin takana. Toisaalta tämä jos mikä takaa työllistämisen. Maanantaina on kutsuttava pesukoneen korjaaja.

*

Tytär on sairaana taas. Alan olla vähän huolissani. Jo kolmas rajumpi kuumetauti parin kuukauden sisällä. Surkeiden sattumusten kirjasarja on kohta kokonaan luettuna. Kipeänä on aikaa ja nyt häneltä jää synttärijuhlatkin väliin. Luokkakaveri täyttää kymmenen. Tämä syntymäpäiväsankari on sellainen, joka meikkaa aamuisin. Täällä meidän kulmilla tytöt ovat vielä lapsia. Toki tiedostavat jo omat "hyvät ja huonot" puolensa ja puhuvat omista läskeistään, joita ei vielä ole, mutta leikkivät ojassa ja uittavat veneitä. Kiipeilevät naapurin jättimäisessä tammessa ja leikkivät nukeilla. Siksi en pidä siitä, että oma tyttäreni olisi ollut menossa meikatun lapsinaisen synttäreille. Kuulin, että opettaja oli soittanut tytön vanhemmille ja puhunut meikkaamisesta. Tyttö oli sitten perjantaina ollut koulussa ilman pakkelia, ja oli sanonut näyttävänsä ihan tyhmältä.

*

Tässä tulee nyt monta ”vaatimattoman oloista huomiota ympäröivästä maailmasta”, mutta minua vaivaa myös se, että olen saanut aika monta sähköpostia, jotka eivät minulle kuulu. Ovat siis tulleet väärään osoitteeseen. Onkohan tässä nyt jokin kulttuurikuilu minun ja lähettäjän välillä, kun itse ilmoitan virheestä aina viestin lähettäjälle. En tiedä pitäisikö, koska viestin lähettäjät taitavat tuntea olonsa kiusaantuneiksi. Vai millä muulla tavalla voi selittää sen, ettei näistä vaatimattomista ilmoituksistani yleensä edes kiitetä. Ajatelkaa, minä voisin hyvinkin toimia kohtalottarena ja olla tylysti ilmoittamatta mitään, minkä eittämättä taidan vastedes tehdäkin. Mitäs ovat niin huolimattomia osoitteidensa kanssa. Erään kerran sain kutsun oululaisten nettitapaamiseen. Mitä jos olisinkin mennyt sen tilalle, joka sitä kutsua ei olisi saanutkaan. Kuulkaa ei näistä tiedä, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen.

*

No niin, nyt lähden pihalle, panen huivin päähän, otan vesiruiskun ja pari saavia, pesuainetta sekä pyykkikasan ja alan rypistyvin sormin hinkata.