Siitä häiriköstä vielä, sori

Kävin tuossa Maalaisen blogissa ja masennuin. Tajusin, että yleisesti ottaen jokainen kiusattu on aina itse epäilty. Ihmisten oikeuskäsityksen mukaan ei ole olemassa tilannetta, että jotakuta kiusattaisiin syyttä. Tai että syyksi riittäisi pelkästään määrätyn ihmisen olemassa olo. Minähän olen aika äänekäs kyllä, mutta vaikka vaimenin vuosien saatossa ja lopulta lopetin kokonaan, kiusaaminen jatkuu yhä. Kävin katsomassa ja siellä minä yhä olen olemassa häirikön päässä. Tällaista ei vaan yksinkertaisesti ymmärretä. Mutta maailma ei ole oikeudenmukainen paikka. Joka päivä sattuu jotakin, mikä ei uppoa ihmisten oikeustajuun. Sellaisia ihmisiä on, jotka vähät välittävät muista.

Kirjoitin nyt sitten Jippiille jälleen kerran kirjeen. Olin aika pahana. Jos minusta puhutaan jatkuvasti valheita foorumilla jolla en lainkaan käy, niin mitä minun pitäisi tehdä? Olla ylpeä itsestäni? Minuthan sekoitetaan milloin Sylviin tai Aakeen, jotka ovat äärimmäisen fiksuja tyyppejä. Vai pitäisikö puolustautua? Olla välittämättä? Vai ilmoittaa portaalinvartijalle? Olen tehnyt näistä kaikkia muutamia satoja kertoja. Marraskuussa kyselin muitten mielipiteitä foorumilla siitä, mitä asialle pitäisi tehdä. Yleinen käsitys oli se, että ilman muuta pitää jo ylläpitoon ilmoittaa. Niin suuri on ihmisten luottamus oikeudenmukaisuuteen ja siihen, että tarttumalla toimeen asiat järjestyvät. Tai että puhumalla kaikki selviää. Hahha. Jippiiltä ei ole koskaan vastattu yhteenkään kirjeeseeni. Siellä ei yksinkertaisesti ole enää ketään töissä ottamassa palautteita vastaan. Käsittääkseni sellainen on kuitenkin lainvastaista. Foorumeitten ylläpitoon kuuluu se, että ymmärretään mitä siellä on meneillään tai että edes yritetään ymmärtää, vaikka se ulkopuoliselle varmasti vaikeaa onkin. Lisäksi laki sanoo, ettei foorumeilla saa esiintyä halventavaa ja valheellista tietoa muista. Onko nimimerkki henkilö? Jossakin vaiheessa ajattelin paljastaa henkilöllisyyteni ihan siitä syystä, että voisin vaatia oikeutta. Tuon häirikön viha on kuitenkin niin sairaalloista, että voisinko pienten lasten äitinä ottaa sellaisen riskin? Kaiken lisäksi olen tullut ajatelleeksi, onko syytteen nostaminen muka se ainoa tie? Eikö yksinkertaisempaa olisi, että joku Jippiiltä lukisi kerran nuo päättömät herjat läpi ja tajuaisi jo siinä vaiheessa, että tuolle asialle on pakko tehdä jotakin. Eihän siellä pysty kukaan kirjoittamaan kirjallisuudesta yhtään mitään. Jokainen keskustelunavaus tyrehtyy häirikön väliintuloon. Se foorumi on siis olemassa ainoastaan muitten ihmisten haukkumista varten ja minusta se ei ole oikein, että portaali tarjoaa tällaisen palvelun yhdelle halvatun häirikölle (ja toisaalta jollekin toiselle, joka puolustautuu kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla keinoilla häirikköä vastaan.)

Haukuttavana on ollut pitkään joku muu kuin minä, aina siellä kiusattavia tuntuu piisaavan. Vaikka sillä ei varsinaisesti mitään väliä olekaan, minusta tuntuu todella typerältä, että tämä häirikkö sekoittaa minut myös tuohon sysmäläläiseen mieskirjailijaan. Se on jankuttanut sitä vuosikaudet, että me ollaan yksi ja sama ihminen. Lieneekö paranoialla mitään rajoja silloin, kun se iskee kovasti päälle. Nythän tilanne foorumilla on se, etten enää itsekään erota kuka on kenenkin feikki. Siksi tilanteen raadollisuuden näkee vain sen sisältä. Ulkopuolinen voi hyvinkin esittää kaikkitietäviä mielipiteitään siitä, kuka on kiusauksensa ansainnut, mutta minä kyllä suosittelen varovaisuuteen tässä. Jos jotakuta kovasti jää vaivaamaan tämä kuvio, niin osin siitä saa selvän ihan uppotumalla vanhoihin kirjallisuusfoorumin kirjoituksiin, ettei sitten tarvitse epäillä järjen juoksuani tässä asiassa.

Tämä aihe on kai jo kaikkien mielestä todella puuduttava. Minunkin. Olen pahoillani, että jouduin ottamaan sen taas esiin. Ryvettyneenä sitä joutuu tälle jankkauslinjalle. Karvat ovat herkistyneet nousemaan pystyyn pienimmästäkin vihjeestä. Tämä on kuitenkin ehkä viimeinen kerta. Ehkä. Tämä oli vain pakkorako, koska myös Moilasen Mikko epäili alunperin käsityskykyäni häiriköistä, mutta hänen kanssaan me jo pääsimme yhteisymmärrykseen, mistä Mikolle kiitokset. On vaikea ymmärtää, mitä merkitystä sillä on, että tuntemattomat ihmiset uskovat minun höpinöitäni, mutta sillä on. Ihan hemmetin iso merkitys minun mielenrauhalleni.