perjantaina, toukokuuta 20, 2005

Takaisin kotona

Uusi passi on testattu ja neitsytmatkani Tallinnaan on takana. Ohjelma oli niin tiivis, että hädin tuskin muistan mitään.

Matka ei ollut niin kurja kuin alun perin olin ajatellut. Siitä pisteet eläkeläisille, joita oli laivan täydeltä. Sangen rauhallista ja keski-ikäiselle sopivaa meininkiä. Lavallakin lauleskeli lantiohousuissaan tytönhupakko ja tangokuningatar Deprezceni. Alaston nuorukainen seikkaili yöaikaan pitkin laivan käytäviä, mutta minä en ollut huomaavinaankaan, eivätkä olleet muutkaan, mikä oli varmasti kova paikka kenelle tahansa, joka haluaa esiintyä alasti. Vähän jälkeenpäin säälitti, että ehkä olisi pitänyt kuitenkin jotakin sanoa tai katsoa lerppua pitkään, mutta se oli silloin jo myöhäistä. Oikeastaan laivalla näyttäisi olevan paljon rauhallisempaa kuin paikallisjunassa, että ihan suotta etukäteen pelkäsin. Minulle ja rouva johtajalle kyllä huudettiin jostakin hytistä, että olkaa perkele hiljaa tai soitan vartijat! Vähän raavin päätäni sen takia, mutta ehkä se muija sekoitti sisäiset äänensä meihin.

Palaverissa rouva johtaja tökki kyynärpäällä käsivarteeni kymmeniä kertoja, ettei tarkkaavaisuuteni olisi herpaantunut ja uni voittanut tottumatonta matkustajaa. Hädin tuskin selvisin hereillä ja se oli kamala koettelemus. Minua mulkoiltiin eikä se tuntunut yhtään kivalta.

Rouva johtajan askel oli niin vauhdikas, että minulta jäi puolet vanhasta Tallinnasta kokonaan näkemättä. Yritin lyllertää perässä parhaani mukaan, mutta silmissä vilisi jos jonkinlaista galleriaa ja pikkupuotia. Tavaroita ei jääty katselemaan eikä rakennuksia ehtinyt jäädä ihailemaan. Silloin tällöin jäin jälkeen, ja kohta kuului rouva johtajan komennus. Siellä se sitten seisoskeli antaen jalalla tahtia. Vaihdoin kuitenkin toiveikkaan euroja kruunuiksi ja se nainen sanoi, että tämä teke kolmesatakakstöist, ja minä kysyin että mikä tekee? Rouva ja herra johtaja nauroivat katketakseen ja sitten minuakin nauratti, koska minusta on niin hauskaa aina, kun minulle nauretaan. Lopulta ehdin pysähtyä sen verran, että sain ostettua pienen tuliaistaulun tyttärelle. Muuten matka jatkui taukoamattomalla kiiruhtamisella läpi ostoskeskusten ja ohi puistojen. Katsoin Tallinnasta pienen esittelyvideon juuri netistä. Aivan samanlaisella vauhdilla minunkin viiden kilometrin kävelyreissuni eteni.

Minusta on noloa sanoa tätä, mutta viron kieli kyllä kuulostaa ihan pelleilyltä. Toivottavasti heistäkin suomen kieli kuulostaa yhtä hauskalta. Laivan henkilökunta oli virolaista ja sekin kuulostaa tavattoman hauskalta, kun virolainen puhuu suomea. Siitä tulee niin iloinen ilmapiiri tuollaisesta puheesta. Miksi emme voisi puhua viroa? Tai lausua suomea virolaisittain? Olisimmekohan iloisempia?

Meri oli kaunis katsella, aurinko kaunis ja esillä. Aallot kuohuivat ja kasvoivat välillä niin suuriksi, että saivat keikautettua laivaakin. Olin juuri ahmimassa toista lautasellista ruokaa suuhuni, mutta se piti sitten kesken kaiken lopettaa, enkä voinut enää ottaa jälkiruokaa. Se ei varsinaisesti haitannut, sillä olen paisunut aivan valtavaksi. Hädin tuskin pääsin vyörymään kotia kohden.

Olen nyt nukkunut reilusti kellon ympäri ja taistellut tässä flunssaa vastaan rytmihäiriöisen sydämeni kanssa. Pikkuhiljaa voimat taitavat elpyä. Onneksi on vapaapäivä.

24 kommenttia:

minh kirjoitti...

Sitähän se Tallinnassa yleensä on, juoksentelua. Minä kävin puoli vuotta siellä kerran viikossa subumatkalla viime vuonna ja jokaisen vapaahetken juoksin suu vaahdoten ostoskeskusten ja gallerioiden ohi Citymarkettiin ostamaan halpaa viinaa.
Kaikki kivat jutut siirsin aina ensi kertaan, jota ei sitten koskaan tullut. Tänä kesänä on tarkoitus tehdä subuton matka ja KÄVELLÄ rauhallisesti Tallinnassa ja pysähtyä lasilliselle kivoihin kuppiloihin ja katsella RAUHASSA taidetta yms.

Turkulaiset kuullostaa kaukaa vähän eestiläisiltä, kannattaa hakeutua sinne, jos haluaa hauskuuttaa itseään.
Mukavaa, että selvisit ja olet back!
-minh-

Saara kirjoitti...

Ihan todella ne galleriat olisivat olleet kivoja katsella. Halpaa viinaa olin päättänyt olla ostamatta ja subuakaan en nyt hankkinut :)

Konjakkipullon ostin laivalta isännälle tämänpäiväiseksi syntymäpäivälahjaksi.

Lankesin kyllä ostamaan hajuvettä paketillisen rouva johtajan kanssa puoliksi. Ja sitten niitä samiakkikuvioita ja muita tuliaiskarkkeja. Hirveän paljon ihmiset sieltä tavaraaa ostivat.


Turkulaisetkin kyllä kuullostavat hauskoilta. Hyttikaverini oli turkulainen naisihminen, mutta ei pahemmin ehditty jutella.

Anonyymi kirjoitti...

Ilmottaudun palvelukseen. Onko Rumbaan kokeiltu Propaania? Minusta Propaani on parempi nimi kuin Propral.
erkki-setä

Saara kirjoitti...

Hahhaa, Erkki-setä. "Rumbaan propaania". Olipa hyvin sanottu. Tämä on kuitenkin jokin Bisoprolol. valmiste, josta tulee aivan hillittömiä unia. Siis niin hillittömiä, että aiheuttavat samanlaisen rumban. Ojasta allikkoon.

Anonyymi kirjoitti...

Minä en käsitä näitä suhteellisen auvoisia eestinmatkakuvauksia, koska omat matkani ovat aina ollut sukelluksia suoraan helvetin esikartanoihin ja olenkin päättänyt, että Suomenlahden etelärannalle minua ei saa enää mikään.

kirsti

Anonyymi kirjoitti...

Ei turkulaiset pelkästään kuulosta hauskoilta, me ollaankin hauskoja.
Just.

Minulla on vähän samanlaiset kokemukset laivamatkailusta kuin Kirstillä, ja sama kokemus myös tuonne Tukholman suuntaan. Huh, johtunee yliannostuksesta; joskus nuorena -siellä hauskassa Turussa hauskojen ihmisten kanssa- Ruotsinmatkojen vapaalippuja oli tarjolla enemmän kuin riittävästi ja tuntuu, että jatkuvasti seilattiin eestaaseestaas. Ja aina pullomeressä.
Kului vuosia ja omat lapset halusivat pallomereen, mikä sinänsä oli selvästikin erilainen kokemus.
Nyt ei enää kirveelläkään, ei edes ilmaista matkaa.

Mutta matkailu avartaa -jos ei muuta niin vyötäröä.

Petra

Anonyymi kirjoitti...

Ei turkulaiset pelkästään kuulosta hauskoilta, me ollaankin hauskoja.
Just.

Minulla on vähän samanlaiset kokemukset laivamatkailusta kuin Kirstillä, ja sama kokemus myös tuonne Tukholman suuntaan. Huh, johtunee yliannostuksesta; joskus nuorena -siellä hauskassa Turussa hauskojen ihmisten kanssa- Ruotsinmatkojen vapaalippuja oli tarjolla enemmän kuin riittävästi ja tuntuu, että jatkuvasti seilattiin eestaaseestaas. Ja aina pullomeressä.
Kului vuosia ja omat lapset halusivat pallomereen, mikä sinänsä oli selvästikin erilainen kokemus.
Nyt ei enää kirveelläkään, ei edes ilmaista matkaa.

Mutta matkailu avartaa -jos ei muuta niin vyötäröä.

Petra

Anonyymi kirjoitti...

Joo, me turkulaiset ollaan niin hauskoja, eikä uskota, että kukaan eka kerralla sitä uskoo, joten varmuuden vakuudeksi tuli kaksi kertaa tämä todistus.

Sori

Petra

Saara kirjoitti...

Ihan hyvä vaan, että tuli useampaan kertaan. Kyllä turkulaisia tosiaan kuuntelee hymyssä suin. Mitenkähän niiden kanssa väitellään? Entä virolaisten?

Kerroinkin jo tuolla toukokuun neljäs päivä otsikolla Ihminen edelläni, etten ole liiemmin laivamatkoista pitänyt. Onhan siitä jo kotva kulunut edellisestä ja sekin oli liikaa. Nyt kun oli pakko lähteä työmatkalle, asenne oli etukäteen mahdollisimman negatiivinen. Sillä tavalla kaikki vähänkin hauska oli pelkkää plussaa.

Anonyymi kirjoitti...

Ehkä on parempi laittaa virolaiset ja turkulaiset väittelemään keskenään -ei sitä kukka muu oo nii hullu, et simmoseen viitteis ruveta.

Sen verta pitä itteä rakasta! Ja korvia säästää.

Nyt kun olet saanut pään auki tuon laivamatkailun suhteen, niin toteutapa painajaiseni: Välimeren risteily! Päivät minigolfia laivan kannella, päivät pingistä laivan kannella, päivät, päivät, päivät...

Petra

Anonyymi kirjoitti...

Uskomatonta! Usko tai älä, mutta satuin itse olemaan JUURI Tallinnan risteilyllä. Olin Romantikalla. Olitko sinäkin? Ehkäpä näimme toisemme! Uskomatonta :D Mikä hytti sinulla oli? Olitko yöllä esityksiä katsomassa?

Anom.11:18

Anonyymi kirjoitti...

Anon. siis

Anon.11:18

Saara kirjoitti...

Siis etkä ollut. Nyt et kyllä valehtele.

Saara kirjoitti...

Aloin ihan nikotella. Mutta joo, hytti oli oikein korkealla. Näköalaa piisasi. Ja tietenkin me katsottiin esityksiä.

Anonyymi kirjoitti...

Mikä yhteensattuma. Olisi ollut mukavaa tulla moikkaamaan, jos olisin tunnistanut sinut. Hyttini oli 5-kerroksessa. Taitoin matkan yhdessä 6 muun työkaverin kanssa. Kirjoittelen tästä vielä blogiini, se löytyy vuodatuksesta huomiseen mennessä.

11:18

Saara kirjoitti...

Voi jestas! Olisi tietenkin ollut mukava nähdä. Tarkkailen blogiasi.

Anonyymi kirjoitti...

Ja yhä Saaralle! Ihme homma, hinäkin Hrutus, pikku-Hiljaa aina kaikki kiusaamassa! Ei Onni ole vapaa(päivä), ja Bisoprolol, lol lol, PRO lol lol, on spyykkinen lepra, näin.
eki

Saara kirjoitti...

Voi Erkki. Spyykkinen lepra?

Anonyymi kirjoitti...

Nii-iin, spyykkinen spatiaali, spi, penaali, no jotakin.
eki aka Anon 10.26

Saara kirjoitti...

Sulla kyllä lentää aika hyvin.

Anonyymi kirjoitti...

Saanu sun lehmältä lapataudin, eiks täällä pitänykkään pisteytyä?
Anon 10.26

Saara kirjoitti...

Rouva johtaja sanoo muuten persettä penaaliksi. Kun extratyöntekijät pyllistelevät lantiohousuissaan, niin johtaja räpättää, että penaali paljaana siinä taas ollaan.

minh kirjoitti...

Eräällä tutullani oli lemmikkinaali, jonka nimi oli Penaali. Sillä oli tapana säikähtäessään jotain esim. kaupungilla heittäytyä levyksi maahan, kaikki raajat levällään ja siinä sennossa se piti sitten kantaa kotiin. Ohikulkijoille ihmettelemistä.
Nimensä se sai siitä, kun omistajan veli oli nähnyt sen ja todennut, että ompas pieni, eihän tuosta saa kuin penaalin tehtyä.
-minh-

Saara kirjoitti...

Voi vitsi, pelokas penaali. Kaikkea tässä kuuleekin.