En omasta mielestäni ole bisnesnainen, vaan ihan tuulihattu, pikkufriikki. Saan älyttömiä päähänpistoja enkä pelkää aina niitä toteuttaa. Nyt on käynyt niin, että joistakin päähänpistoista meinaa tulla minulle taakkoja. Niistä pitäisi päästä kunnialla eroon. Ajaudun jokapäivä kauemmaksi siitä kuvitelmasta, kuka minä oikeastaan olen. Tänään olen kädenpuristuksella astunut aivan toiseen elämään.
En tiedä kenen piti elää tämä elämä, mutta minun on kovin vaikea ymmärtää, että minun pitäisi elää juuri tällaista elämää. Suunnitelmat, joita ei ollut, olivat aivan toisenlaiset. Kun ei ole suunnitelmaa, niin tarkoitus on ollut kellua tässä kummallisessa kirjallisessa maailmassa koskaan etenemättä mihinkään. En toki, en minä muutoksia pelkää, en vain ole mielestäni ollut tarpeeksi kelvollinen niihin muutoksiin. Nyt yhtäkkiä ajelehdin jo niin kaukana niistä muutoksista, joita en pelännyt, etten usko enää löytäväni takaisin.
Voi että minusta on hauska kirjoittaa tällaista soopaa, jollaista kukaan ei voi ymmärtää.
How to Survive November 2024 – 22
5 tuntia sitten
Tekstit
15 kommenttia:
En tosiaan ymmärrä, mutta juhlavalta saat kaiken kuulostamaan. Onnea joka tapauksessa eteenpäin.
mistä näitä korkkiruuveja saa ostaa?
onko ne sellasia joilla on siivet?
wip
Juhlavasta tulee aina mieleen pullava. Minun veljeni söi pienenä aina pullavaa ja joi makaota päälle. Se tarjosi viime kesänäkin minulle pullavaa. Herranjumala. Se on syönyt viimeiset 30 vuotta pullavaa. Ja on aina ollut sellainen rääpäle.
Tällä korkkiruuvilla ei nimenomaan ole siipiä.
Kustantaako Susi Junajuttusi?
Ei hyvänen aika. Tämä nimenomaan ei liity kirjoittamiseen vaan vie minut kauemmaksi sen parista.
Onnitteluni Saara.
Prospero
Kustannusliike Susi
Onnea Saara.
Kirsti
No se oli vaan sellainen toiveikas arvaus, mutta nyt minua kyllä suoraan sanottuna vituttaa, sillä pro ja kirsti tietävät selvästikin jotain mitä minä en tiedä ja senhän kuuluu ottaa pattiin.
Kaippa se sitten on jotain erinomaista, joten onnea uudelle aluevaltaukselle, mutten kyllä ymmärrä miksi mulle ei ikinä kerrota mitään. :( Toki siinä menee sitten se salaisuuden viehätys jos kaikille kertoo, niin että mitäpä tuosta. Kaikkea hyvää.
Mussukoille iso kiitos...äh. Mutta pöh, Karpalo. Sinuna minä lukisin ensin sähköpostini ennen kuin väittiäisin, ettei minulle kerro kukaan ikinä mitään.
Ei mullekaan koskaan kerrota mitään, edes sähköpostitse tai tekstiviestinä.
No just. Enhän mä siellä tietty just nyt käyny kun siellä olisi ollut postia. No posti on nyt tsekattu ja oikein reippaat onnittelut siis täältäkin. :)
Kiitos. Minäkin toivoisin että se liittyisi kirjoittamiseen. Mutta ei. Sitähän minä yritin tuossa sanoa.
Olotilani on juuri kuvailemasi kaltainen. Siis kerrankin kuvittelin ymmärtäväni täydellisesti mitä tarkoitat.
Onnitteluni, vaikken tiedä mistä hyvästä.
Kanavat saattavat aueta, mutta aikaa eikä varmaan energiaakaan oikein tahdo riittää. Mutta eiköhän se tästä taas tasaannu. Kattellaan.
Ai juu, moi Niitti. Mukava nähdä pitkästä aikaa.
Lähetä kommentti