sunnuntaina, toukokuuta 29, 2005

Härkää sarvista ja vähän porsasta, myyrää sekä sammakkoa

Otin nyt sitten härkää sarvista ja kävin puntarissa. Näin paljon en ole painanut sitten vauvanodotusaikojen. Ja kesäkin on näin pitkällä. Tuskin lähden tänä suvena vellomaan yleisille uimarannoille. Miten minä nyt vasta tähän havahduin? Kannattaisi joskus talvisaikaankin katsoa peiliin, mutta ei, meikä pistää menemään laput silmillä.



Olin aamun puutarhahommissa. Pihalammikon pinnalla kellui myyrän ruumis. Minua alkaa aina kalvaa nämä eläinmysteeriot. Mistä myyrä oli sinne mennyt? Miksi se oli ylipäätään päättänyt kavuta lammikkoa ympäröivien tiilien yli ja pulahtaa veteen, jos se ei kerran osannut uida. Ei niin pienillä jaloilla kyllä saa polskittua niin paljon, että pinnalla pysyisi. Vai oliko se pudonnut petolinnun nokasta just meidän pikkuruiseen vesialtaaseen, jonka halkaisija on noin metrin. Syvyyttäkin sellaiset seitkyt senttiä. Jos se olisi meidän kissan tekosia, niin mikäs sitä sitten vaivasi. Myyrä oli kuitenkin vainaa ja minä kannoin sen juhlallisesti roskikseen.

Viime kesänä se allas oli yhden sammakon koti. Sitäkään ei ole enää näkynyt, mikä ei kyllä yllätä. Sitä sammakkoa kävivät kaikki omat ja naapurin lapset vähän väliä ihastelemassa, niin kuin se olisi jokin ihme, että sammakko asuu vesialtaan kupeessa olevassa ruukussa ja pulahtelee silloin tällöin virkistävälle uinnille.

Tyhjensin nyt sitten sen altaan. Siellä ei ollut ainuttakaan elävää toukkaa, mutta kuolleita siiroja sun muita lieroja kyllä jonkin verran. Vähän epäilyttävää. Desinfioin altaan sitten tolulla ja nyt on vähän kiikun kaakun, tohtiiko tässä tuollaista vesiansaa enää pikkueläimille asentaa. Pitäisi kai istuttaa siihen joitakin lumpeen lehtiä, joihin voisi hengenhädässä tarrautua.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Päivänselvä (hyvä niinkin) tapaus: tulossa Olonkorjaajan HappyHour´iseisustä, horjahti tiileykseltä. Full stop. Jos alkasit hiihtää assalle. Toluapa tietysti ja Raidia perään, viattomille luontobiiseille. Kuittaan käydyksi, ei voida moittia, tai lähettää Vauvaan.
Kuinka kauan näitä neuloja pitää pyörittää?
eki

Saara kirjoitti...

Hah, niin tietenkin. Sehän oli päissään. En huomannut tarkistaa sepalusta.

Niin kauan kuin voimat riittävät.

Saara kirjoitti...

Ne eikä, kun mikä sitä kissaa sitten vaivasi, jos viskasi myyrän sinne altaaseen? Kyllä se yleensä ne syö. Miksi se ei kelvannutkaan? Kerronko yhden inhottavan... en. Ei sitä voi. Te olette kuitenkin niin herkkiä.

Tämä Sissi on kova metsästämään ja tuo meillekin joskus aamupalaa, josta tietenkin pitää kiittää. Luonto-ohjelmakissasi muistuttaa meidän Kassu-vainaata, joka seurasi typertyneenä hiiren juoksua suuren ateljeehuoneen läpi ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia. Aivan kökötti vain järkyttyneenä. Myöhemmin kyllä sitten kävi mökillä napsimassa kerrallaan pesällisen hiiriä.

Saara kirjoitti...

Aijai, taisi olla himpan verran ylipainoa. Toivottavasti minulle ei käy niin. Täytyykin varoa kuvajaisia vedenpinnalla.

Anonyymi kirjoitti...

Sama fiilis ylipainon suhteen. Voi minua.... ja italialainen loveri pitäisi tähän sitten vielä ottaa... virtuaalista näin aluksi.

Minäkin näin kuolleen myyrän - viime keväänä. Ei kun.... se oli joku semmoinen paljon isompi elukka...

Anonyymi kirjoitti...

Kaikki propaanit on helvetillisiä nesteenimppaajia.
e

Saara kirjoitti...

Huh, siis rumba lihottaa.

Anonyymi kirjoitti...

Sä olet hauska-Saara! Miten se meni: Syleilkäämme!
e

Anonyymi kirjoitti...

Mäpä tiedänkin kuka sä olet, eh. Sut oli helppo jäljittää. Teillä juoksee siellä pihassa hirveitä, siis po. hirviä. Ja sit sä tuut ovelle ja sanot: "Jätti se sentään Wilhelmit".
e

Saara kirjoitti...

Hehe. Syleilkäämme jälleen!