Lasipullovihani ei alkanut siitä, kun kuopus sai kansanjuhlassa pullosta päähänsä. Ei ei, se alkoi jo elokuussa 1989, kun veljeni silmään lensi räjähtäneen cokispullon kaula ja halkaisi silmämunan (lue vanha Iltasanomien lehtijuttu tästä).
Vihdoinkin Sinebrychoff uskaltaa kokeilla rajojaan ja pullottaa oluen muoviin, samaan aikaan kun muut panimot tyytyvät seuraamaan sivusta, miten muovipullot alkavat käydä kaupaksi.
Olutliitossa sanotaan niin, ettei muovipullo sovi suomalaiseen ruokapöytään. Voi juma, mitä prinsessoja. Jos oikein esteettisiksi ruvetaan, niin on ne kyllä aika epäesteettisen näköisiä arkiruokapöydässä maitopurkit ja leviterasiatkin. Toivottavasti olutliiton porukka säilyttää näkökykynsä hyvänä, jotta voivat nauttia siitä lasipullon esteettisestä näkymästä jatkossakin. Koska oluen ystävät ovat näköjään pelkkiä hienohelmoja, niin kaataisivat sitten sen kaljan tuoppiin ja ihailisivat lasin läpi tuon mallasjuoman kuohua ja kauniin ruskeaa väriä. Siis kuinka esteettisenä kaljapulloa ylipäätään voi pitää? Ennen kuin vahinko sattuu, kauneus on katsojan silmässä ja rakkaus sisältöön saa pakkauksen loistamaan. Olutharrastajat ovat myös kauhuissaan siitä, ettei olut tule säilymään muovipullossa puolta vuotta hyvänä. En tajua. Mitä hemmetin harrastelijoita. Joisivat enemmän ja nopeammin, niin ei tarvitse säilyttää sitä pullossa niin pitkään.
___________________________________________________________________
Ja eilisessä kyselyssä vain 4 %:a vastaajista vitutti kaikki, suurimmalla osalla, eli 64 %:lla vastaajista ei mennyt paskemmin ja yksi oli sitä mieltä, ettei sen menemiset kuulu mulle.
Tekstit
40 kommenttia:
Suomalaiseen ruokapöytään kuuluu ehdottomasti kossu- tai jallupullo, joka etiketin mukaisesti asetetaan lattialle pöydänjalan viereen, isännän oikealle puolelle. Aki Kaurismäki on tätä traditiota ilahduttavasti tuonut esiin (Tulitikkutehtaan tyttö).
Nii hei, eikös suomalainen olutpullo ole Tapio Wirkkalan suunnittelema, sopii suomalaiseen käteen kuin puukko (myös Wirkkalan).
Siis perusarvojen kanssa tässä Saara nyt leikittelet.
Ai jaa. No, mutta eiks se ole jo aika alkkis, joka arkiruokapöydässä juo olutta tai viinaksia päivittäin. Tosin on kyllä hyvä, että pitävät pullonsa lattialla, jottei esteettinen ruokapöytänautinto kovin kärsi. Suomalainen isäntä hörppäämässä makkarakastikkeen päälle palanpainiketta pullon suusta onkin muuten tosi esteettistä.
Tiedän, suomalaisen perusarvot ovat nyt tässä katkolla. Ei voi mitään.
Olen myös sitä mieltä, että tässä on kysymyksessa kansalliset perusarvot. Tosin suurin tappio tuli jo silloin, kun alkuperäinen leveäharteinen muutettiin nykyiseksi, käteensopimattomaksi luikuksi. Itse olen siirtynyt lähes tyystin tölkkeihin, mutta muovipullot olisivat kyllä rienausta olutta kohtaan!
Esko Nikkari nappaili kossua muistaakseni lasista ihan, ja tarjosi Elina Salollekin; aperitiivinä, kuten sivistysmaissa (lasikin taisi olla se klassikko, mikäsenyton ranskalainen Duplex Durex tai joku). Kati Outiselle ei tarjottu.
Eikä ole, Jussi. Olut on josakin syystä suomalaiselle tabu, vaikka Suomi ei ole edes mikään olutmaa. Cokispullokin oli aikoinaan olevinaan klassikko ja kuului ehdottomasti Coca-colan imagoon. Eipä kuulu enää. Rienausta minusta on se, ettei oteta huomioon ihmisten ja eläinten kärsimyksiä, joita lasinsirpaleet ovat kautta aikain saaneet aikaan.
Heh, Enska, sehän oli sivistynyttä.
Kuka nämä kyselyt laatii. Tämä uusinkin on ihan järjetön: Mene ja tiedä, Vaikea sanoa, Tiedän, mutten kerro - miksei siihen voi vastata että EI. Ja edelliseen vastaan myöhässä että vituttaa, kaikki, jälkeen ja eteenkin päin.
*
Minusta olus oli parasta sellasessa muovipussukassa jollasessa ennen olj maito, sais taas akat kutoo niistä pusseista mattoja, ja Pirkan niksitki lissääntys.
Hahha, kuka nämä kyselyt laatii, niin! Perkele. "Ei" nyt ei vaan käy. Katos kyselyn laatijalla on oikeus laatia kysely siten, että vastaukset miellyttävät :)
Minä muistan ne maitopussit vielä. Siitä maito pantiin sitten evääksi kossupulloon, kun isäntä lähti raksalle töihin.
On Suomi olutmaa, vuonna 2004 85 litraa per nuppi. Tsekki ja Irlanti panevat lujasti paremmaksi, mutta ero Englantiin, Belgiaan ja Tanskaan, perinteisiin olutmaihin on vain kosmeettinen. Ehkä me olemme edelleen persompia viinalle, mutta ainakaan viinimaa Suomi ei ole. Jos siitä joskus sellainen tulee, tuskin kuitenkaan oluen kustannuksella.
Tarkoitin lähinnä, että täällä hienostellaan jollakin pullolla, kun sisältökään ei varsinaisesti ole minkään olutmaan tekeleitä.
Maksoiko cocacola korvauksia silmävammasta ja maksoiko teidän mielestä oikeudenmukaisesti.
Jäikö vamma pysyväksi?
Karpalo, siis Hartwall maksoi kyllä, mitähän se oli siihen aikaan markoissa jossakin 10 000 paikkeilla, mutta suurin osa niistä rahoista meni hoitoihin. Silmä meni siinä rytäkässä lopullisesti, mutta onneksi toinen säilyi. Siinä oli sekin mahdollisuus, että näkö olisi mennyt molemmista.
Se oikea 'pussikalja' olisi kyllä kansanterveydellisestikin merkittävä. Ei sellasta pirukaan pysty krapulassa naamaansa kaataan, puolet on rinnuksilla, ties missä. Tai sitten pitäs korkinavaajan sijasta ruveta myymään niitä pussukkojen tukitötsiä.
*
Lämpimästi ajattelen myös neulebloggaajia, aivan uusi materiaali jos voi kehitellä ties mitä design-finlandkamaa Venetsian vestivaaleille.
Vittu perkele, sanoista tippuu jo tavuja ku puista lehtiä + ta, siis JOSTA, vittu!
*
Btw, parasta kerätä se papyrus rullalle, ja hilata rulla kattoon roikkumaan, bokserissakin voi sellanen 'syön kaiken mikä on kartonkia'-geeni, ei ole huolta sitten enää vessapaperin eikä talouspaperin rullista. Toiseksi tulee mieleen, että pitäisikö muuttaa sen jääkaappi-kassakaappi-yhdistelmän turvalukua, koska Mäkkärihän opettaa sen Buickille suitsait. Ja sitten ne vasta juhlat alkaa, dah!
Ja nyt unohtu olla-verbi, VITTU!
En juo olutta muovista vaan lasista. Toki sen voi kaataa muovipullosta lasiin. Enkä juo olutta paikoissa, joissa se tarjoillaan vain muovimukista. Sama pätee skumppaan ja viiniin. Viinaa voin juoda pullon suusta tai lasista.
Ajankohtainen aihe: äsken kuulin, että Stokkalta saa puisen laatikon, joka on tarkoitettu lasin mukana kuljettamiseen. Sopii kaltaiselleni liiikuvaiselle retkijuopolle.
En voi sietää muovin kosketusta huulillani. Se on kuin nuuhkisi muovikuusta.
Hehhee, Setä, sulla menee tosiaan hienosti. Mulla muuten on täällä jo yksi papyruskääröjen syöjä. Mäkkäri rahtaa niitä vessapaperin hylsyjä pitkin päivää suussaan ja sitten sitä pitää kehua. Se on muuten totta, että Mac pistää Puckille kurssin pystyyn. Opetusohjelmassa on tosiaan jääkaapin lukkosysteeminen avaaminen, ovilukon avaaminen takalukosta ilman avainta, einesaterioiden kattaminen sängylle ja ihmisten tuuppiminen sohvalta alas ynnä muuta tärkeää, mitä jokaisen koiran tulee osata.
Niin, Prospero, tuosta tulikin mieleeni, etä lasipullon suuhun törkkääminen on vienyt hampaatkin suusta eräältä tuttavaltani. Muovipullo on hieman kevytrakenteisempi, mutta ikävän tuntuinen toki.
Itse olen kyllä juonut viime aikoina siideriä ja lonkeroakin muovipullosta. Tölkistä on hieman vaikea hörppiä, menee rinnuksille, huh, suttuista puuhaa, mutta kyllä tölkit ovat aika kivoja kuitenkin. Tuo retkilasiteline tulee tietty nyt tarpeeseen. Kai sitä saa noille olutharrastajille sitten tuoppikokoisena?
Imeköön pillillä, jos muovin kosketus huulilla etoo. Niin kauan kuin jurvelot eivät saa pidettyä lasipulloa ehjänä käsissään ennen käyttöä, sen aikana tai sen jälkeen suosittelen lämpimästi muovipulloihin siirtymistä. Ja mikä vika niissä tölkeissä muka on? Iskeytyköön pullonrikkojien jalkapohjiin kaikki maailman lasinsirpaleet ja mielellään yhtäaikaa.
Joo, meillä on koira joka on talsinut kaljapullon jäämiin.
Heh, Almamaria, niin, ja jos muovinen pillikin etoo, niin kannattaa kokeilla sitä makuhelmipilliä! Ehkä se ei olekaan mikään turhake after all.
Sanon taas vaihteeksi hyvästit tälle terapiablogille, joka saa persaukseni aknelle. Voikaatten hyvin.
Niin, jos ei näitä juttuja kestä, niin kovin hyvin ei asiat kyllä ole. Parempi tosiaan silloin hakeutua muualle.
Elämää suurempi yhdistelmä: Karhu IV ja suklainen makuhelmipilli.
Ehheh, tuota voi olla pakko kokeilla. Pitää mennä pillikauppaan.
Artikuloi Saara sitten siellä pillikaupassa selkeästi. Mää kun menin ja sanoin myyjättärelle vähän mutisten vissiinkin että "Anna pilliä!" niin se veti korville ja ajoi ulos.
Mutta olet tietysti nainen... vaikkei se nykyjään mikään tae ole mistään.
Hyvä, että heitti sun pihalle, ettei käyny huonosti.
Ensio, ehkä se myyjä kuuli "annan pilliä".
Kun mikään ei riitä-sukupolvea selvästikin.
Tsihhih... pääsi tämmöinen pärskähdys tässä vielä. Jahuu. Essee läpikirjoittuna. Elämä voittaa. Nyt kelpaa taas nukahtaa.
Uni pessee
mennen tullen esseen.
Nukupa hyvin tai ainakin kohtalaisesti, laita vaikka Aknestikkiä kuulokkeisiin, niin uni tulee varmasti.
Niin just. Parin kuukauden palkka (siihen aikaan alipalkatuilla aloilla kuten mulla) pysyvästä vammasta ja sekin menee hoitokuluihin. Aika kohtuutonta.
No niin. Niin se taitaa useimmin olla. Tämä ei ole niin kuin ameriikassa.
Muovipullojen puolesta ja vastaan on muuten Mari Koolla myös keskustelua.
"Olutharrastajat ovat myös kauhuissaan siitä, ettei olut tule säilymään muovipullossa puolta vuotta hyvänä. En tajua. Mitä hemmetin harrastelijoita. Joisivat enemmän ja nopeammin, niin ei tarvitse säilyttää sitä pullossa niin pitkään."
Toivottavasti tää oli trolli. Olihan se, olihan? Mites sitten on esim. vuosikertaviinien laita, joisivat nekin saman tien kuljeskelmasta ettei tarvitsisi niin kauan säilytellä, perkele!
Huokaus.
No eikäku ihan tosissani heitin. Voi jösses.
Mitähän kaikkea muuta me voisimme kieltää turvallisuuteen vetoamalla?
Makkarat, junat, tupakat, autot, leivokset, hengittämisen, ulkonaliikkumisen, auringon, alkoholin, ihmiset, koirat, meret, kissat, koulut, armeijan, kirjat, tietokoneet, aseet, lelut, polkupyörät, silmälasit, telkkarit jne.
Okei, Saaran veljelle kävi ikävästi. Siispä lasipulloille kielto.
Pannanpa lasipullon paikalle vaikka auto, johon verrattuna lasipullojen vaarallisuus ei taida olla edes promilleluokkaa. Jättääkö Saara auton ensi kerralla kotiin, ettei pikku koululaisten tai koirien elämä vaarannu?
No tuo oli vähän ala-arvoista, varsinkin kun muovipullo on lasipulloa vastaava tuote. Se ei lopeta kaljan juomista, joten tuo lista näyttää siinä mielessä turhalta.
Luulisin, että kun se vahinko osuu sinunkin kohalle pari kertaa, niin ehkä se mieli siitä muuttuu ja elitistinen elämänasenne kääntyy käytännöllisempään suuntaan.
On osunut, auton hahmossa. Molemmissa meni henki. Tuskin sinä silti autoasi vaihdat polkupyörään tai edes julkisiin vaatimassa.
Elitistisestä sen verran, että käytän julkisia.
Käsittääkseni lasi on muovia ekoloisempaa. Saatan olla väärässä.
Pullojen hajoittamista luontoon tai minnekään muuallekaan en tietenkään hyväksy.
Valitettvasti en tunne lasipullojen ja muovipullojen kierrätysikää.
Näitä tuskin voi verrata. Lasipulloilla voi kyllä tappaakin ja on tapettukin. Muovipullo ei silti eelleekään ole kaljan juonnin este, vaikka sillä muutaman ulkopuoliseen kohdistunut vahinko tai tahallinen vamma voitaisiinkin välttää.
Käytän julkisia joka päivä enkä itse omista autoa, mutta minulla on kyllä polkupyörä.
"Muovi on ekologisesti hankala materiaali. Öljypohjaisena tuotteena muovin valmistus aiheuttaa varsin suuren ympäristörasitteen."
Lasin valmistamisen kuormittavuudesta en tiedä.
Ymmärrän veljesi onnettomuudesta aiheutunen suuttumuksen, mutta miksi ihmeessä sinä olet vihainen kuopuksesi päähän heitetylle lasipullolle tai koirasi tassuhin joutuville sirpaleille. Ole vihainen niille idiooteille, jotka käsittelevät lasia vastuuttomasti.
Heh, no enkö minä muka ollut? En usko valistukseen, koska sillä ei ole ollut mitään tehoa.
Nuo pullot ovat kierrätysmuovista, eli sen ympäristökuormituksen jälkeen ne sulatetaan ja käytetään uudelleen. Ei ole lasin valmistuskaan ympäristörasitteista vapaa, vaikka sellaisen käsityksen lasipullon puoltajien puheesta saakin.
Lähetä kommentti