Siis mikä tämä juttu nyt on? Rehellisyysbuumi on valloittanut Suomen heti Ameriikan perään. Kun joku jenkkishrinkki sanoo, että totuuden puhuminen on terapeuttista, joka jumalan iikka tässä maassa on sitä mieltä, että kun sanoo jollekulle jotakin inhottavaa, vastenmielistä tai kestämätöntä, niin se on sitten totuus ja sitä aitoa ja oikeaa rehellisyyttä, joka terapoi. Eihän nyt tietenkään toisesta voi sanoa mitään hyvää ja kaunista, koska se olisi mitä ilmeisimmin valhetta vain.
Suomalainen kun puhuu totta, niin se on sitten sitä, että sun henkes haisee, olet lihonut, näytätpä rumalta tänään, enkä pidä sinusta. Se lohikäärmenartun näköinen naisjuontaja, Ellen Jokikunnas, ei saanut perjantaipäivälle yhtään merkintää Nyt-liitteen rehellisyysjuttuun, koska ei sanonut kenellekään "suoraan mitään ikävää". Ja tarkoitus oli kaiketi pitää rehellisyyspäiväkirjaa. Stefan Lindforskaan ei Nyt-liitteen totuuspäiväkirjaan keksinyt mitään muuta rehellistä, kuin kiukutella kuten pikkukakara kaikille joiden kanssa oli tekemisissä.
Jukka Relander pui samaa asiaa tänään Metron kolumnissa. Hänkin epäilee, että rehellisyys saattaa koitua kohtalokkaaksi: ystävät kaikkoavat, lähikaupan kassa lähtee itkien taukotilaan ja remonttimies vetäisee turpaan. Joku älvänä on myös sanonut, että maailma räjähtäisi, jos kaikki alkaisivat puhua totta, ja oletuksena tietenkin se, että totuus on aina negatiivista.
Relander pääsee kuin pääseekin kolumninsa loppupuolella siihen johtopäätökseen, ettei ikävien asioiden julkituomisessa kyse olekaan mistään totuudesta, vaan toisten kyykyttämisestä: jatkuva totuuden puhuminen on siekailematonta vallankäyttöä. Sama kyllä mielestäni koskee valehtelijaa, hötön puhujaa ja mielistelijää. Omilla motiiveilla lastattu rehellisyys tai valhe on niin perin kaukana totuudesta. Mutta on se ny jumankauta, jollei mikään hyvä olisi totta ollenkaan.
________________________________________________________________
Jaaha, sivupalkissa olleen kyselyn äänestysaika on nyt ohi ja 53 %:lla oli jotakin valittamista. 23 %:lla ei ollut ja 23% vastaajista ei tiennyt onko valittamista vai ei.
How to Survive November 2024 – 14
10 tuntia sitten
Tekstit
28 kommenttia:
"Rakas päiväkirja, tänään olin rehellinen ja kerroin kaikille kuinka vittumoisia ovat. Rehellisyys maan perii".
No talk is good talk.
Rehellisyys on yliarvostettua.
Sanoihan tietysti jo itse INRI: "Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita."
Mutta... eihän mitään totuutta ole, ei edes Relanderilla ole sitä hallussaan.
Suomessa olisikin parempi pysyä hieman myöhemmässä aksioomassa, jonka mukaan työ tekee vapaaksi.
Tehdään siis hommia vaan ja jätetään "totuudet" kertomatta, koska ne täällä tosiaan ovat melkeinpä noita mainitsemiasi.
Tai sitten kysymys on niiden kertomistavasta.
Emmä ny, Susu, sanoisi niinkään, että rehellisyys on yliarvostettua. Ehkä ne omat motiivit vain ovat sitä. Rehellisyys on siis suhteessa siihen, millä tavalla totuuden puhuja kokee hyötyvänsä siitä jotakin itse: se, mitä jättää sanomatta, on usein toiselle merkityksellisempää kuin se mitä sanoo.
Eihän totuutta olekaan, Enska. Tai on ja ei. Jos henki haisee niin se haisee, tai jos näyttää tänään kauniilta, niin kuin Enska tietenkin näyttää, sekin voi olla totta jonkun mielestä.
"tai jos näyttää tänään kauniilta, niin kuin Enska tietenkin näyttää, sekin voi olla totta jonkun mielestä."
Juoksin heti peilistä varmistamaan, ja istua ja pala: totta on!
Mutta mikä mikä mikä, äänestys sivupalkissa? Missä missä, mikä mikä?
Ai meniks sulta se edellinen kysely ohi? Voi laupias taivas teijän kanssa. Siinä sitä istutaan ja paletaan niin kauniina sitten, eikä mitään huomata. Olekkossää se meijän blondi?
No, tuossa sivupalkissa oli pari päivää kysely, että "Onko jotakin valittamista". Vastausvaihtoehdot olivat "joo", "ei" ja "en osaa sanoa". Ei siinä mitään muuta ollut. Nytkin siellä on kysely, että "haluaisitko vastata johonkin kysymykseen?".
Aina on *toden sanoakseni* jotain valittamista! Mutta aina on muutakin, ihan yhtä toden sanoakseni.
Miksei ihmiset voi laukoa niitä kivoja totuuksia? Kuten että "hengityksesi tuoksuu tosi raikkaalta tänään" jne...?
Satulohikäärmeeltä(a.k.a Seksin ylipapitar) nyt on turha odottaa mitään mielenliikkeitä muutenkaan, miksiköhän se on edes osallistunut siihen juttuun?
-minh-
Miksen minä ou muka kaunis häh! Vaekka se nyt kyllä on sitten jo sekä valittamista että kysymistä. Minusta tähän asti keksityistä tottuuven testeistä on se tuli ja vesi-jutska.
onpi paras, tziis
Niinpä, Kaura.
Sanopa se, Minh! Niin, miksi eivät? Olisiko se joltakin pois, jos lohikäärmekin sanoisi joskus jollekin, että oletpa kaunis ja tarkoittaisi sitä. Mutta kaipa se on uhka aina. Se osallistui muistaakseni siksi, että on tunnettu suorapuheisuudestaan. Niinpä niin, suorapuheisuus on siis sitä, että laukoo kaikkea paskaa mitä sylki suuhun tuo.
Eikä ku setä, sähän olit se komee.
Tää niiku viettäs päivän laukomalla ihmisille hyviä totuuksia. Ja sit tätä pidettäs ihan tollona. Ja tää sit oiski ihan tollo.
Ei kai kukaan pakota totuudenpuhujaa sanomaan kaikkea mitä ajattelee?
Hö, Johannes, ei tietenkään pakota. Se vaan olis kuulemma terapeuttista. Että jos päässä alkaa viirata, kannattaa kokeilla totuuden puhumista.
Itse asiassa siinä on perää, jos sen todella laajentaisi koskemaan sekä hyviä että huonoja puolia. Kateus saisi kyytiä eikä kaihertaisi mieltä, kun tunnustaisi kateuden kohteelle, missä tämä on hyvä.Avioliitot pelastuisivat, kun sen kuonan ja kaunan keräämisen sijaan pystyisi niin sanomaan kuin ottamaan vastaan rakkaudentunnustukset ja ärsytyksen aiheet... Kyllähän se niinkin on, että se hyvä ja paha mitä jättää tarkoituksella sanomatta, pilaa monta hyvää suhdetta. Eli onko pakko vetää heti totuusöverit? Miksi pitäisi viettää päivä sanoen joko hyviä tai huonoja asioita, kun voisi sanoa molempia? Miksi tehdä itsestään tollo ja leperrellä jokaiselle. Samanlainen tollohan se on, joka auringonnoususta auringonlaskuun pelkästään vittuilee. Minusta ainakin. Ei se kyllä minusta ainakaan fiksumpi ole.
Olen kyllä olevinani ihan rehellinen ihminen enkä mielistele melkeinpäs koskaan. Ei minulta ihan kaikki läheiset silti ole kaikonneet.
Kai se on armolahja, ettei ole kade ja katkera ja siksi voi olla rehellisesti kivakin joskus. Vai onko tämä kaikki suurta itsepetosta ja olenkin salavaleita täynnä? Itseäni rasittaa ihmiset, jotka rehellisyyden nimissä ovat inhottavia ja ilkeitä. On niin viileetä olla pahis ja kyyninen. Just joo.
Paitsi että tuli mieleen, että kai se on kulttuuristakin kiinni. Omat erittäin kansainväliset ja fiinit työkaverini ovat aina ihan pusispusi ja halihali, rehellisesti. Se vaikuttaa savolaisakan silmissä välillä epäilyttävältä; odotan puukkoa niskaan hetkellä millä hyvänsä...
Kai se on armolahja, ettei ole kade ja katkera ja siksi voi olla rehellisesti kivakin joskus.
Heh, siitä armolahjasta moni voisi olla kateellinen, mutta ehkäpä se tulee jotakin muuta tietä. Jotenkin olisi semmoinen tunne.
Niin, tuo se onkin vaikeaa tajuta, että ovatko ne rehellisesti halinalleja vai eivät. Ollanhan me täällä kasvettu niin jumalattoman jörrikkämäisissä olosuhteissa. Välttämättä ne olosuhteet eivät silti ole sellaiset, etteikö niitä vähän edes voisi kyseenalaistaa. Onko se nyt kivakaan miettiä, milloin se puukko sieltä selkään tulee. Tuleehan niitä nimittäin täälläkin. Sen väliajan voisi kai ottaa vähän lunkimminkin.
Jaha vai on tuommoinenkin virtaus tai meemi meneillään. Kiitos tiedosta! Hyvin laaja kysymys tietenkin kokonaisuudessaan ja haiskahtaa filosofialta, mistä olen pysytellyt erossa kuten kaikesta ajattelemisesta ja ensyklopedisesta yms. jo pitkään. Tämä kai liippaa vähän sitä kun Jope puhuu oktaavia matalampaa. Näin muuten viime yönä semmoista unta, että en viitsi siitä kertoa sen enempää tai no en enää muistakaan.
keu
Voi keu-keu, se Jope mulla kävi mielessä jo tuota kirjoittaessa. Taisinpa ääneen tässä tokaista jokusen sanan kohdalla muutamaa oktaviaa alempaa jotain korvaavaa tilalle. Hehe.
Olisit nyt kertonut sen unesi, kun kerran aloitit. Tommonen rehellisyys ole mistään kotoisin.
Öhöm kyse kai on kuitenkin siitä että pitää paljastaa "totuuksia" muista eikä itsestä kuten Jope etupäässä.
keu
ei kyll' valheet on kauniimpia kun ne tekee onnelliseks mutta
totuus on tärkee paitsi hyvän julkisivun pitoon myös tunteissa
On kivaa kun enzio e.:llä on niin hyvät suhteet Tappiseen, että pääsee oikoman sen blogiin.
Klikkasin, että on valittamista ja että en tiedä, onko valittamista.
Nyt kysyisin, onko mikään totta olleskaan.
A.J. Jacobsin I Think You're Fat -artikkeli Esquiressa oli minusta mielenkiintoinen luettava, ja se liittyy hyvin vahvasti tähän aiheeseen.
No, voit luottaa siihen, Saara, että minä puhun hyvin harvoin ihan totta. Aina on väritetty jotakin nurkkaa tarinassa... ;)
Saara taitaa olla kalastajatyttöjä. Otsikkokuva saataisi olla Kalastajaeemelin blogista.
Ensio e.:n suhde Tappiseen ei tullut meille (napoleonkompleksiko?) yllätyksenä.
Onko mikään totta olleskaan, niin, onko. Eikös se Descartes tämän jo puinut läpensä. "...etten katsoisi koskaan todeksi mitään, minkä en ilmeisellä tavalla tietäisi olevan sellaista, toisin sanoen että karttaisin huolella hätäilyä ja ennakkokäsityksiä enkä sisällyttäisi arvostelmiini mitään muuta kuin sen, mikä näyttäytyy hengelleni niin selvästi ja tarkasti, ettei minulla olisi mitään aihetta sitä epäillä."
Selkeetä.
Jani, hahhah, sen artikkelin oli pakko olla paikoin hyvä, koska luin kaikki 7 sivua.. jösses, englanniksi... tosin lääkäri oli puoli tuntia myöhässä, joten se riitti hyvin tuon lukemiseen. Tulostin sen nääs etuviisaana töissä lääkärille lähtiessä. Hitsi mä olen joskus näpee.
Olihan siinä meille kaikille tärkeä opetuskin: And in this terrifying age where everyone has a blog, I don't want to offend people, because then they'd write on their blogs what an asshole I am, and it would turn up in every Google search for the rest of my life."
What a looser :)
Se pitää, JPK, kuule kirjailijalla ollakin noin.
Montako sivupersoonaa mahtuu yhteen Hotaseen?
No sehän kävi äkkiä.
Lähetä kommentti