Meidän pikku ruttunaama se siinä. Lauantaina haetaan se kotiin.
How to Survive November 2024 – 14
9 tuntia sitten
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tietoa bloggarista
Oma blogiluettelo
-
-
Tarina-avaruuden turistit5 päivää sitten
-
-
Kuningattaren maja2 kuukautta sitten
-
-
Värejä ja tuoksuja Elias Lönnrotin tapaan7 kuukautta sitten
-
Jorge Semprúnista ja tutkimus tekoälyn kirjallisuustietoisuudesta8 kuukautta sitten
-
Pahan päivän varalle tarvitaan ruokaa, laumaa ja hyvinvointia10 kuukautta sitten
-
Elämäkertaa etsimässä10 kuukautta sitten
-
Uimahallissa on tunnelmaa10 kuukautta sitten
-
Askeetti saa komplekseja Villassa1 vuosi sitten
-
Kritiikin jäljillä1 vuosi sitten
-
Taidegrafiikan sanakirja2 vuotta sitten
-
Tervetuloa 20222 vuotta sitten
-
Kirje exälle avioliiton aikana4 vuotta sitten
-
Onkohan meillä varaa?4 vuotta sitten
-
Vaihda uuteen osoitteeseen5 vuotta sitten
-
Miksi, miksipä ei.6 vuotta sitten
-
Onnistumisen onnesta6 vuotta sitten
-
Tempat Jasa Pembuatan Jaket Secara Online7 vuotta sitten
-
¯\_(ツ)_/¯7 vuotta sitten
-
+1126 Ystävän näkeminen7 vuotta sitten
-
nyljetyt ajatukset9 vuotta sitten
-
Audi R810 vuotta sitten
-
Satunnainen surffaaja...11 vuotta sitten
Tilaa
Tekstit
Kommentit
Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Ei muutettuja teoksia 1.0 Suomi-lisenssi.
27 kommenttia:
Minua kiinnostaa enemmän raskauden edistyminen kuin tämä ruttunaama, joka taitaa muistuttaa bloginpitäjän ater egoa, jollei suorastaan nykyistä habitusta.
po alter egoa (ei esim. egon ahteria)
On se nykyhabitus ollut täälläkin esillä, vaan nyt ei toimi oma kuva, tiijä sitten mikä ruttusuodatin siellä on päällä, joten menköön nyt tämä otus meikäläisenkin kuvasta. Samannäköisiksi me kuitenkin joskus tullaan.
Jestas mikä söpöliini! Niin Puck kuin sinäkin :)
Onnittelut hyvästä päätöksestä! (Vaikkakin sitä ehkä jonkun kerran voi tulla katumaan..) (Mut sit taas seuraavassa hetkessä ei :)
Pennut on ihania, mutta sekin on ihanaa ettei pentuvaihe kestä ikuisesti.
Rapsutuksia!
Joo, Maija, mulla on hyvässä muistissa vielä Macin pentuikä, joten tiedän, että tulen vielä katumaan, mutta tiedän myös, ettei sitä katumusta kestä ikuisesti. Kainalossa nukkuu sitten kaksi koiraa aamuisin ja yöllä niitä kuorsaa kaksi. Mikäs oikeastaan sen mukavampaa :)
No niinpä :)
Voi hiisi miten ihanaa!
Siis, luulisi, että yksi ruttunaama per huusholli riittäisi, mutta ei näköjään...ja näköjään, kun lähtee viikonlopuksi pois Blogistaniasta, niin mitä tahansa voi tapahtua...
Joo, onhan se söpö...
Pahasti on seinään juossut, mutta pahempiakin ruttuja on nähty. Ella Eronen veti ne laastarilla niskaan.
Mitä tahansa voi tapahtua, älä muuta sano. Tämähän tuli minullekin yllätyksenä.
Niin justiinsa! Vanha laastarikikka! Hyvä kun muistutit, Hotanen.
Höh, sinä olet kyllä niin yllätettävissä!
Hmm, tarkoittaako tuon ruttunaaman ilmiintyminen sitä, että sinun on lähiaikoina vaikea irrottautua runouden ja kaljoittelun pariin, kun on kiire kotiin korjaamaan risaksi järsityt sohvanjalat ja luuttuamaan lattioita????
Hehe, eihän se nyt sitä tarkoita! Onhan täällä viisi muutakin pennun perään katsomassa. Enempi se meikäläinen taitaa tässä järsiä kohta sohvan jalkoja.
Linttaan istuttu stetsoni örvelölle päähän niin siinähän sinulla on Buster Keaton nuorena.
Bokserit on yleensä hirmu viisaita koiria. Ottaisin bokserin, jos vielä ottaisin joskus koiran. No, ehkä sentään miettisin vähän. Niillä roiskuu tajuttomasti kuolaa suupielistä, kun ne heiluttavat viisasta päätään.-ruu
Tosiaan, Tappinen, niinpä onkin, vaikka oli tytär kyllä näkevinään tuossa erään luokkatoverinsa pikkusiskoakin. Ja minäkin tunnistin siinä erään sukulaiseni.
Kuola on vain kuolaa, Ruu, eikä se koiran suupielestä näytä yhtään niin pahalta, kuin esim. vaikka ihmisen.
perskuta rallaa, kyllä vauvat on sitten ihania. Mitähän se mäkkäri sanoo tosta. :)
Moi Karpalo, ei kai kukaan ny tommoselle voi kovin pahasti sanoa :)
Moppe
Nyt olisi grillattua lihaa Rantasalmella ja parilla pätäkällä halkinaista thai-koirashieromoissa.
Moppe? Minen mikään koira ole. Viimeksi suutuin siitä niin paljon, että heitin romaninaiset kaupasta pihalle. Siitä nyt taitaa olla jo reilusti parikymmentä vuotta ja vieläkin vihlasoo. "Tse tse, tule tänne, tule, onko meillä uusi koira, vai mitä siinä seuraat?" Olin niin nuori ja kipakka, että näytin ovea ja sanoin, ettei tartte tänne tulla enää helmoihin mitään työntämään. Siinä mennessä paljettien seasta vilahti lenkkimakkarakin.
Että nyt kuule grillaa vaan siellä Rantaasalamella ja haaveile halkinaisesta thaikoirashieromosta itekses.
Hauveli ymmärsi nyt väärin.Ensinnäkin ne lehmät on grillattu ilman minua ja toisekseen ovat ihan eri asioita halkinainen koirashieromo ja halkinainen koirashieromossa, halkinaisen antamasta koirashieronnasta puhumattakaan.
Nyt se koirittelu loppuu justiinsa.
Sniif ja iih. Ihana! Olen siis nyt virallisesti ihastunut.
IIKS meen pökräämään tonne nurkkaan.
Heh, Kata, sun täytyy nyt kyllä tulla Suomeen ihan pikapuoliin, ennen kuin se kasvaa jörrikäksi.
Voihan. Menin niin lääpälleni, että tuli hiki. Voi. Mulla oli vuosia sitten bokseri. Voi voi. Ne ne on. Voi! Onnea!
(Eikä se kuolaa kuin herkkupalojen toivossa. Se nyt niin vaarallista ole.)
No jopas nyt Ohari :)
Öh, kyllä meillä piti aina auton takaosa peittää lakanalla, koska kaksi bokseria kuolasi ne ihan täysiin. Mun mielestä se on lähinnä liikuttavaa.
Hihhih, mitä te olette oikein mussuttaneet siellä etupenkillä?
Lähetä kommentti