perjantaina, elokuuta 25, 2006

Terveisiä täältä tyhjän päältä

Eilinen ja tämä päivä ovat menneet ihan rivienvälejä tonkiessa. Benropen kanssa ollaan väännetty rautalankaa niin, että siellä päässä ovat kuulemma sormet jo ihan verillä. Minä joudun helposti kahnauksiin miesväen kanssa nykyään. En tiedä sitten, onko minussa jokin vika, mutta ylipäätään on ihan nurinkurista, että Väinö (entisessä blogissaan Väinön turhuudet) syytti minua juuri siitä, mistä minä taas olen Suvi-Anne Siimekselle tuolla Benropen blogissa tuohtunut.

Miksi kukaan ei kuuntele minua?

Kaiken kaikkiaanhan olen sitä mieltä, että naisten ja miesten tasa-arvo ei toteudu sillä tavalla, että lapsia pidetään joinakin ylimääräisinä asioina, jotka pitää työntää sivuun heti, kun vain päivähoitopaikka aukeaa. En missään tapauksessa ole sitä vastaan, että useat vanhemmat tekevät niin, en. Kaikki eivät halua, eivätkä työpaikkansa takia edes voi niin tehdä, koska silloin he tosiaankin jäävät jälkeen joidenkin ammattien nopeasta kehityksestä. Mutta kun aina ei ole niin. Läheskään aina ei ole niin. Ylipäätään feministien puheissa perehdytään juurikin näihin korkeastikoulutettujen tukalaan tilanteeseen, mutta samalla unohdetaan suuri osa naisista, joille ura ei ole elämän tärkein asia. Sen unohti Siimeskin. Hänelle tärkeintä on naisten kehittyminen johtajiksi, ei niinkään se, millaisia naisia näistä laitostuneista lapsista kasvaa. Kovuus on aika kova sana, kun nainen puurtaa itsensä johtajan asemaan. Eli periaatteessa tälle maalle haetaan kovia naisjohtajia, eikä todellakaan luoda hyväksyvää ilmapiiriä, jossa synnyttäminen ja lasten hoitaminen olisivat osa naiseutta. Äitejä pidetään höyrähtäneinä ja hieman hassuina. Ne eivät siinä äidinrakkauden sokaisemina tajua edes omaa parastaan, mikä siis on kaikkien naisten kehittyminen naisjohtajiksi.

("Nykyään Suomessa on aivan mielettömän hyvä päivähoito, se alkaa olla ylihyvä. Se on naisille kehityksen este. Kolme vuotta turvattua poissaoloa töistä ja... en tiedä." - Suvi- Anne Siimes)

Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että tämä yhteiskunta kehittyisi toisenlaiseksi, mutta kyllähän ihminen on eläin, nisäkäs, jonka tarkoituksena on kaiken muun lisäksi myös tuottaa jälkeläisiä sekä hoitaa niitä. Äitiys ja äidillisyys varsinkin koetaan nykyisin vastenmieliseksi paheeksi, jotenkin kieroutuneesti naisten tasa-arvopyrkimysten vastaiseksi toiminnaksi. Äitejä on juuri parahiksi riepoteltu viime viikot yleisöosastot täyteen; milloin niiden lapset kiljuvat julkisilla paikoilla, milloin äidit imettävät niin, että nännit näkyvät, milloin äidit ja vaunut ovat esteenä ihmisten vapaalle kuljeskelulle, milloin äidit ovat vain pummeja bussissa, jotka eivät edes matkaansa maksa. Lisäksi niiden lapset haisevat pahalle.

Kenties syntymä tulevaisuudessa hoituukin ilman vanhempien osuutta muutoin kuin munasolun ja sperman luovuttajan asemassa ja sillä tavoin meidän ei tarvitse olla enää puoliandrogyyneinä naisten ja miesten tasa-arvon toteutumisesta huolissamme. En tiedä kuka nämä koeputkitaimet hoitaa, mutta käsittääkseni siihen ei kovin moni pysty. Siitä saa ainakin likaisen työn lisän. Päiväkodit ovat kerrostalon kokoisia lapsihautomoita, joista syntyy juuri (Oharin edellisen kuvapostauksen kommenttilaatikossa kuvailemia) puolimetrisiä kultakaulavitjaisia ja karvaisia machoja sekä jakkupukuisia miniatyyrinaisia.

On ihmeellistä, että naiseus saa kyllä näkyä ulospäin, jos se vain on miesten mieleen, mutta se naiseus, jossa nainen toteuttaa biologista valmiuttaan tekemällä lapsia ja hoitamalla niitä ei oikein ole kenellekään mieleen. Ikään kuin se ei tosiaan kuuluisi millään tavalla ihmisyyyteen. Miehet eivät kestä rääkyviä pentuja, eivätkä kovasta painostuksesta huolimatta ole kai sitten tyydyttävästi ottaneet osaa lastensa hoitoon, koska ongelma on yhä olemassa. Ja naiset taas eivät kehity tarpeeksi, koska eivät pääse jälkeläistensä takia pätemään urallaan.

Minä en tarkoita sitä, että kaikkien olisi tehtävä lapsia. En. Näitähän riittää. Yritän puhua siitä tasa-arvosta, että nainen saisi myös yksilönä päättää omasta arvomaailmastaan. Että olisi tasa-arvoinen mahdollisuus kuitenkin jotenkin tulla toimeen ja hoitaa lapsensa, jos niin haluaa tehdä. Ei ole tasa-arvoa vaatia jokaista naisia toimimaan omaa arvomaailmaansa vastaan.

Olennaista kai tässä Siimeksen harkitsemattomassa lausunnossa on se, millainen maailma silloin muutoin on, kun tämä kotona tapahtuvan hoidon tukirakenne ei olisikaan enää niin ylihyvä. Olisiko se parempi ilman kotona ilmenevää äitiyttä ja ilman vanhempien ja lasten yhdessäoloa? Ovatko todellakin korkeakoulutus, ura ja menestys ainoat hyväksyttävät ja tavoiteltavat asiat. Tämä tukirakennehan nimenomaan nyt mahdollistaa sen, että urakeskeiset naiset voivat viedä lapsensa pikimmiten hoidettavaksi ja taas toisaalta he, jotka eivät koe saavuttavansa onnea pätemällä huonostipalkatussa ja raskaassa työssään, voivat sitten jäädä kotiin lastensa kanssa. Valitettavasti kun niitä huippupaikkoja ei kaikille naisille riitä, jonkunhan ne on tehtävä raskaatkin työt, inhottavat työt, tai työt, jotka eivät vaadi hektistä otetta muuten vain.

Minä ymmärrän, että Siimes on nyt naisjohtajana nähnyt valon ja tahtoo hehkuttaa sen ihanuutta valtapalliltaan, samalla pitäen kehittymättöminä kaikkia niitä naisia, jotka hölmöyksissään sortuvat jopa kolmevuotiseen lasten hoitamiseen kotonaan sen sijaan, että voisivat saavuttaa onnen muualla. Kyllä minä ymmärrän. Mikä sitten on lapsen oikeus onneen tässä, jää mietittäväksi vielä.

Nykyään alan kallistua jo sen puoleen, että tämän omahyväisen ihmisrodun voisi jo hyvinkin deletoida, mutta eiköhän se tässä naisten tasa-arvotaistelussa hoitune itsekseenkin.

24 kommenttia:

kuulin kirjoitti...

hanhensulka odottaa että saaran feministipuuska menisi ohi

Saara kirjoitti...

Hmph. Enhän minä ole feministi, ainakaan vielä. Tämä päreen asia on se, etten tule ehkä olemaankaan... jos en nyt sitten pääse johtajaksi ja kusi nouse nopeasti nuppiin.

Mutta siis missä se Hanhis odottaa?

Anonyymi kirjoitti...

Niin, mä oon kans aina digannu kotiäiskiä ja -lapsia mut mä oon sitten leimautunut kai sovinistiksi, koska olen miesten mies hah hah. Mut ei se haita, me Saaran kaa ollaan oikeessa.

Hb-47

Saara kirjoitti...

Aivan totta. Mutta sehän on just niin! Eivät miehetkään saa vaatia naisilta sitä, mitä naiset eivät halua tehdä. Miksi naiset saisivat vaatia toisilta naisilta sitä, mitä he eivät halua tehdä.

Kaikki naisethan eivät halua jäädä kotiin ja se pitää olla myös heidän oikeutensa, mutta sitä toista osaa naisista ei myöskään mielestäni saa sen vuoksi polkea jalkoihinsa. Miksi oikeus omiin päätöksiin pitäisikään olla vain osalla naisista?

halusin vain kuulla äänesi kirjoitti...

hyvä nimetön possu..

minh kirjoitti...

Miksi Saara et ole feministi? Minä kyllä näen sinut feministinä, kuten näen jokaisen ihmisen, joka pystyy katsomaan näitä asioita monelta kannalta ja tavoittelemaan tasa-arvoa.

Siis loppujen lopuksihan lapset ovat tärkeintä."Turvattu"-sanaa pitäisi käyttää lasten kohdalla tässä asiassa ja silloinkin vain kun olosuhteet ovat oikeasti turvatut.
Ja mitään ylihyvää en näe nykyisessä järjestelmässä niin kauan kun kotihoidontuelta töihinpyrkivät naiset ja miehet otetaan vastaan pitkäaikaistyöttäminä tai puhutaan "turvatusta" kolmesta vuodesta kotona lasten kanssa. Se ei ole turvattua, jos ensimmäistä kotihoidontuen jälkeistä työpaikkaa hakiessasi haastattelija kysyy, että koska tulee lisää lapsia ja kuinka paljon olet kurssittanut itseäsi tämän kolmen vuoden "kotiloman" aikana.
Äh, tuli juotua yksi siideri liikaa...
-minh-

Saara kirjoitti...

No voi hyvä ihme. Kuka on possu?

Minh, joo, miellän itsekin tasa-arvoon pyrkimisen feminismiksi, mutta mielestäni tämä nykyinen feminismi unohtaa aina äidin oikeudet äitiyteen, samaten lasten oikeudet, joista minä en tarkalleen ottaen tiedä, mitä ne ovat. Ainahan se kotihoito ei ole paras mahdollinen lapsellekaan ja kuka sen nyt sitten määrittelee, mikä on parasta toiselle toisen puolesta.

Joo, muuten, Minh. Huomasit sieltä sellaisen asian, jota en itse tajunnutkaan. Tuo "turvattu" -sana on tosiaankin irvikuva tuossa lauseessa.

Anni kirjoitti...

Siimeksenkö tuo kommentti oli - kun tuolla väitettiin että se oli Ailasmaa. Pitäis varmaan mennä ja ottaa selvää mutta kun ei jaksata niin ihmettelen vaan täällä peräkammarissa. Ehkei sillä niin väliäkään että kumpi sanoi.

Minä en kuitenkaan nähnyt sitä kommenttia ihan niin kärjekkäänä kuin näköjään koko muu maailma. Ihan sen ulkopuolelta olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että pitäisihän tähän maailmaan nyt mahtua sekä uraa tekevät että lapsia tekevät että uraa ynnä lapsia tekevät naiset. Ja miehetkin kai.

Pia kirjoitti...

Naisen ainut ja tärkein tehtävä elämässä on tehdä ja hoitaa lapsia.
Tämä kommentti ärsyttää femakkoja varmaan enemmän kuin mikään muu, mutta minkäs teet kun luonto on niin määrännyt. Mutta ehkä tämä naisten nykyinen haluttomuus olla äiti on myös luonnon sanelemaa kehitystä; hienovarainen tapa lopettaa kehityksensä päätepisteeseen tullut eläinlaji jonka ei toivota enää lisääntyvän.
Olkoon siis niin.

Saara kirjoitti...

Hah, minäkin taisin jo mennä sekaisin siitä, kuka sanoi ja mitä. Mutta en ole varma. Benropella kaikki näytti vielä niin selvältä.

Sinänsä tässä höykytellään arvokeskustelun suuntaan joka tapauksessa, oli se kärjekäs tai ei. Harkitsemattomaksi minä sitä paremminkin kutsuisin, koska siinä ei oltu otettu huomioon kuin toinen puoli.

Ja nyt töihin. Yksi työntekijä oli mennyt illalla kotiin snagarin kautta ja saanut ruokamyrkytyksen. Se oli jo toinen tässä kuussa. Hei varokaa niitä nakkikioskeja.

Saara kirjoitti...

Joo, Pia. Kyllä luulen, että siihen suuntaan ollaan menossa. Hitaasti, mutta varmasti. Enkä minäkään väitä, että se olisi huono tai hyvä asia. Se vain on.

Liisa K kirjoitti...

Saara, otat usein esille tärkeitä naisen ja lapsen elämän asioita. Keskustelun kuluessa annat päihittää itsesi ja mielipiteesi, toisinaan melko perinpohjaisesti.

Tämänkinkertaisessa päreessä esittämäsi naisen elämän - ja myös miehen - ydinongelma on tosi tärkeä: koskee Suomessa(kin) noin puolta aikuisista ihmisistä.
Miten sovittaa yhteen elämän eri puolet?

Millaisen mallin meille antavat ns. johtavassa asemassa olevat naiset/ äidit? He palaavat kokovuorokautisseen ansiotyöhönsä melkein suoraan synnytyssairaalasta. Kun työneuvotteluissa tulee hankaus, he helposti syyttävät toisinajattelijaa siitä, että tämä ei hyväksy "naisellista ajattelutapaa".
Tarvinneeko mainita esimerkkejä tämän hetken ministeritasolta, johtajatasolta tai viihdemaailmasta?

Obeesia kirjoitti...

Tämä kotiäiti-uraäiti-keskustelu taitaa olla iankaikkisuusasia. Jo vuonna 1971, kun aloitin lasten saamisen, siitä ryöpsähti yleisönosastosota. Säännöllisin välein se tupsahtaa uuteen käsittelyyn. Miksei voisi ihmisten antaa olla sellaisia, kuin he haluavat. Se joka haluaa tehdä uraa, tehköön, se joka haluaa hoitaa itse lapsiaan, hoitakoon. Ei kaikkien tarvitse mahtua samaan muottiin.
Odotan vaan, milloin purskahtaa ilmoille imetyskeskustelu. "Jokainen nainen pystyy imettämään, jos vain tahtoo.", julistavat eräät. Mutta jos maitoa ei vain tule vaikka päällään hyppisi!

Liisa k kirjoitti...

Joo, minä nyt olen niitä, jotka eivät ole halunneet tai voineet pitää äitiyslomia. Eli siis menin joka kerta viikon tai parin viikon päästä töihin. Toisella kierroksella jopa laitoksen pomoksi niin että eka taapero oli vuoden, seuraava nyytti parin viikon. Ja miäs Turuus...

Mutta ei kaikkien tosiaankaan tarvitse tehdä samoin. Mulla ei ollut vaihtoehtoja.

En silti ole jaksanut käsittää tätä iänikuista veivaamista kotiin - töihin.

Mutta.
On kyse kieltämättä paljon laajempi kuin "antaa jokaisen tehdä niin kuin haluaa".
On jo päästy vaiheeseen, jossa voi kysyä, kuka maksaa ja miten käy työpaikan synnytysten jälkeen. Kuka teidän mielestänne hoitaa tästä puolesta?

Väinö kirjoitti...

Itse asiaan en ota kantaa, mutta se virhe tuossa oli, että en koskaan enkä missään vaiheessa ole väittänyt sinun olevan feministi. Siitä huolimatta, että feministiksi syyttäminen ei minusta olisi mitenkään ihmisen moittimista.

Väinö kirjoitti...

Meni tuo edellinen vähän epätarkasti.

Se kirjoitus, jossa olin huvittunut Naisasialiitto Unionin kannanototosta, olen edelleen, ei liittynyt sinuun muuten kuin, että kirja-arvostelusi johti ajatukseni feministien sivustojen tutkimiseen. Niiltä sitten löysin tuon kannanoton, mutta kovin väärä on kuvitelmasi siitä, että olisin edes voinut jotenkin yhdistää sinut tuohon kannanottoon. Sellainen ei ollut tarkoitukseni, nimesi toimi vain yhdenlaisena aasinsiltana siihen, miksi olin lähtenyt tuollaista sivustoa tutkimaan.

Tämän paremmin en osaa asiaa selittää.

Liisa kirjoitti...

Niinpä. Aina kommunikaatiossa on väärinkäsitysten vaara. Siispä korjaan:

- Viim. virkkeessäni on rektiovirhe.

- Iänikuisella veivaamisella tarkoitin puheitten samana pysymistä. Nyt on taas se aika, jolloin meillä käydään tätä kotiäiti - uraäiti -keskustelua.

Minua muuten naurattaa ilmaus uraäiti! Joo, miksei: uurtaa uraa ostoskassit käsiä venyttäen.Ja taas hymiö.

Saara kirjoitti...

"On jo päästy vaiheeseen, jossa voi kysyä, kuka maksaa ja miten käy työpaikan synnytysten jälkeen. Kuka teidän mielestänne hoitaa tästä puolesta?"

Liisa, ei tartte kihahtaa, minähän nimenomaan otin jo tuon asian esiin jo postauksessani. Sitähän tässä koko ajan on yritetty selittää, että asioitten pitäisi olla ihan toisin. Nythän kaikki ikävä (kuka on maksumies jne...) pannaan äitiyden ja lasten piikkiin ikään kuin se olisi jokin pahe, vaikka minusta ne pitäisi jo näiden viiden miljoonan vuoden jälkeen ottaa tosiasiana, että nainen jumalauta synnyttää ja hoitaa lapsensa ja that's it. Siitä on tehty ikään kuin synti ja vääryys työnantajaa kohtaan. Aivan sairasta.

Kenelle tätä helvetin tasa-arvoa tehdään? Onko täällä enää edes naisia tai miehiä tätä menoa, jotka jotakin siitä ihmeellisestä tasa-arvosta hyötyvät? Mitä hemmetin virkaa koko tasa-arvolla on, kun kohta kukaan ei kehtaa lapsia tehdä, koska tämä systeemi on rakennettu tasan sen varaan, että lisääntyminen on törkeää.

Saara kirjoitti...

Joo, Obeesia, olen ollut vieressä todistamassa tuotakin, kun maitoa ei tule, niin sitä ei tule. Se on aivan totta. Minusta nimenomaan pitäisi jo vähitellen alkaa luottaa ihmisten omaankin kokemukseen.

Saara kirjoitti...

Juu, Väinö. Ymmärrän kyllä, se vain niin suorasti tulla tupsahti siihen meikäläisen arvostelun perään, että se oli hieman siinä ja tässä. Mutta siis OK.

Hyvä, kun uskalsit käydä lukemassa :)

Väinö kirjoitti...

Pitää yrittää kerätä rohkeutensa.

Sellainen täsmennys vielä, etten toki arvostellut sinua itseäsi,jos niin kuvittelit, vaan esittämääsi kirjallisuuskritiikkiä. Siinä on vissi ero. :)

Saara kirjoitti...

Hmm... no joo. Vähän ehkä oikaisin tuossa kommentissani. Pitääpä yrittää taas olla täsmällisempi.

liisa kirjoitti...

Öh, väärinkäsityksiä ei voi väistää.

Suomessa on tällä hetkellä pieni lapsibuumi, sanoi uutistoimisto.

Ainakin minun suvussani ja lähipiirissäni uskalletaan synnyttää edelleen ahkerasti. Käytiin tänään katsastamassa viiden päivän ikäinen söpöliini, tyttö painoi syntyessään 4300 g.

Emme me taida olla erityisen eri mieltä lapsiasioissa, Saara.

Mää taidan tulla seuraavalla kierroksella viemään sinut baariin. Joskus kirjamessujen aikaan. Ota uhkauksena.

Saara kirjoitti...

Niin, siis kyllähän lapsia tehdään, totta kai, ja hyvä kun vähän tehdään, mutta kyllä se koko ajan enemmän jotakin röyhkeyttä ja rohkeutta vaatii. Paljon enemmän jo, kuin niiden tekemättä jättäminen.

Joo, Liisa, varsin kiinnostava uhkaus :)