torstaina, elokuuta 17, 2006

Suomalaisen ruokakulttuurin voisi kanonisoida

Hesarissa oli tänään iso juttu lasten kouluruokailuista. Kai tässä pitäisi olla onnellinen, että lapset saavat täällä edes ruokaa. Siitä huolimatta: Tämä kökkökunta kilpailutti kouluruokailun jo edellisenä vuonna ja otti tietty halvimman koskien tätä kunnalle tarpeetonta ylijäämä paikkaa, minkä alueella me valitettavasti asumme. Keskustan kouluissa syödään vielä oikein hyvin. Odotin, että tähän tulisi tänä vuonna muutos, mutta olin väärässä. Ruoka on täällä sekä ala- että yläasteella niin pahaa, etteivät edes opettajat pysty näyttämään millään esimerkkiä, vaan näykkivät lautaseltaan jotakin, nousevat vaivihkaa pöydästä ja kippaavat appeensa roskikseen. Huhujen mukaan he ovatkin tilanneet lounaansa porukalla jostakin muualta jo viime lukuvuonna.

Kaiken huipuksi ala-asteella lapset pitivät kuulemani mukaan ruokalassa niin pahaa meteliä, että rehtori kielsi heiltä puhumisen tykkänään. Onpahan tietenkin helpompi odottaa, että kaikki ovat syöneet, minkä lapset siinä koulussa myös joutuvat tekemään.

Tästä päästään sitten ranskalaisten kouluruokailuun, joka kestää kaksi tuntia ja heille tarjotaan sinä aikana neljä eri ruokalajia aina alkukeitosta jälkiruokahedelmään. Ranskalaiset eivät käsittääkseni ole kovin ylipainoista väkeä, toisin kuin suomalaiset. Ranskalaiset suhtautuvat ruokaan ja ruokailuun ihan toisella tavalla kuin me, tai ainakin osa meistä. Tai ainakin yksi rehtori ja kunnanpäättäjät päälle. Ranskassa ruokailu on sosiaalinen tapahtuma yhtä lailla kuin taukokin ja lisäksi sen aikana voi syödä hyvin. Meillä lapsille sanotaan yhä tänäkin päivänä, että pidä turpasi kiinni ja syö ruokasi. Ja äkkiä.

Heinimäki kehoitti eilisessä Metrossa ihmisiä kanonisoimaan suomalaisuutta. Minusta tämän tuppisuuhotkimisen voisi hyvin liittää urheilevien juoppojen, heippalappujen ja lyhyen kallon* perään.

(*Ruotsalaiset yliopistotutkijat mittailivat vielä viime vuosisadan alkupuoliskolla ihmisten kallonmuotoja ja vaalivat ruotsalaisen pitkäkalloisen rodun ylemmyyttä muihin kansoihin nähden... v. 1921 Ruotsiin perustettiin valtioillinen rotuhygienian laitos. Samana vuonna etsittiin Stocholms Dagbladin kilpailun avulla mahdollisimman rotupuhdasta yksilöä edustamaan ruotsalaista pohjoismaista rotua. Voittajaksi löytyi eräs pyörämekaanikko
Åberg; hänen atleettista kehoaan esiteltiin sitten laajasti myös 1920-luvun oppikirjoissa, joissa puoli päätä lyhyempi suomalaismies sai edustaa rodullisesti alempaa itäbalttialaista tyyppiä. - Uutislehti 100, 17.8.06)

8 kommenttia:

minh kirjoitti...

Mitä ne heippalaput on?
-minh-

Saara kirjoitti...

Hah, luulin olevani maailman viimeinen ihminen, joka ei tiennyt.

http://users.utu.fi/tjejou/kuvat/naapurisopu/

Kirsti kirjoitti...

Tärkeä aihe tämä ruokakulttuuri. On ihmeellistä ettei se näköjään sitten muutu. Siis omasta lapsuudesta vielä ymmärrän tuon pakkoruokintakulttuurin, pula-aika oli vielä tuoreessa muistissa ja kansalaissodan aikaisen puutteen kokeneita vielä hyvissä voimissa. Niitä kokemuksia vasten tuntuu tietenkin riittävän, että on jotain laittaa lautaselle, siis aikuisten mielestä. Mutta voisihan sitä vähitellen herätä siihen todellisuuteen ettei pula-aikaa enää eletä ja että syöminen voisi olla muutakin kuin hengissä säilymistä.

Pelkkä puute ei silti mielestäni kokonaan selitä suomalaisen ruokakulttuurin perinteistä ankeutta. Vähistäkin aineksista on osattu taikoa herkkuja kun asenne on ollut oikea. Ajatellaan nyt tuota itäistä piirakka ja kukkokulttuuria. Ja minusta tuntuu, että siellä on ateriointiinkin suhtauduttu vähän eri tavalla.

Mutta ateriassahan on kysymys yhteisyydestä. Jakamisesta. MInusta tuntuu, ettemme me suomalaiset ole koskaan olleet kovin hyviä siinä.

emmi kirjoitti...

niin juuri meillä oli ala-asteella, piti syödä mahd. nopeesti, jossain 10-15 minuutissa ja sitten pois ruokalasta. syötiin kavereitten kanssa aina liian pitkään ja opettaja tuli siihen hoputamaan. ruoka oli kyllä silloin vielä hyvää. Lukiossakin ruokavälkkää lyhennettiin, silloin kun menin sinne. ei oo reilua, kyllä pitää saada rauhassa syödä ja seurustella tai loppupäivästä ei tuu mitään.

minh kirjoitti...

No ohoh! Kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää...
-minh- vanhana taatusti heippalappujen kirjoittelija

Saara kirjoitti...

Moi Kirsti, minustakin on ihmeellsitä, miten syvälle juurtunut se kuitenkin on, koska koulun rehtori ei mielestäni ole edes mikään vanha, mutta kuitenkin viisikymppinen, eli on kai itse opetettu syömään vaiti ja vauhdilla.

Minusta just koulun pitäisi opettaa lapsille eurooppalaista mallia. Ei nyt ihan kaksituntisia ruokiksia, mutta siis sellaista kun se nyt on muualla. Siis nälkää on kyllä muuallakin aikoinaan nähty ja pula-aikoja koettu, eikä se siitä huolimatta ole vaikuttanut muiden maiden syömätapoihin.

Mikä ihme meitä suomalaisia vaivaa? Syyllisyyttä pitää kai tuntea maailman tappiin asti siitä, että joskus on nähty nälkää ja että muualla nähdään koko ajan.

Joo, Emmi. Meillä oli kans ala-asteella samat säännöt, mutta minun kouluajoistani onkin jo ikuisuus.Pinaattikeitto teki tiukkaa ja tekee vieläkin. Monesti joutui näkkileipää puputtamaan, mikä varmaan on ollut esimerkillistä toimintaa.

Minh, kyllä mustakin tulee heippalappunainen, jos kerrostaloon joskus muutan.

minh kirjoitti...

Tuosta tuli mieleen että Jamie Oliverin kokkiohjelmassa kun hän kierteli Italiassa, tuli ilmi että Englannissa on maailman paskin kouluruoka, ainakin italialaisten mielestä. Italiassa on nimittäin laki, että kouluissa pitää ruoka tehdä tuoreista aineksista ja kun ruokalantädit maistelivat englantilaisia kouluruokia, ne oli ihan paskana, että eihän tälläistä ihmisille syötetä. Kun luin niitä italaialaisten koulujen ruokalistoja, näytti ihan ravintolan ruokalistalta. Ja kuitenkin tutkimus osoitti, että Englannissa se paskaruoka maksoi 20pennyä/annos enemmän kuin italialainen ruoka-annos koulussa.Italialaiseen annokseen kuuluu tuoreista raaka-aineista tehty liha/kasvisruoka, keitto/salaatti ja jälkiruokana tuoreita hedelmiä.

Jossain on saatana oltava vika jos ei kalliilla rahalla saada tehtyä terveellistä ja ravitsevaa sapuskaa, joka vielä maistuu lapsille, kun Italiassa se onnistuu puolella siitä hinnasta joka täällä käytetään! Prkl!
-minh-

Saara kirjoitti...

Se olisi kyllä ihana ajatus, että tuoreista aineksista tekisivät lapsille täälläkin ruokaa. Ensimmäisenä koulupäivänä lapset sanoivat, etteivät edes tienneet, mitä se oli mitä niille tarjottiin ja että se maistui oudolle, näytti omituiselle ja oli luultavasti mikrossa lämmitettyä.

Tiedä sitten häntä, mutta eivät ne yleensä valehtele kaikki kolme yhtäaikaa.