Korkkareilla kontallaan

Eilen aamulla edelläni kulki ihan tavallinen nainen, naisen näköinen nainen korkokengät jalassaan. Kävely oli vaivalloista ikäään kuin nainen olisi joutunut ponnistelemaan saadakseen jalkansa irti maasta. Olen muutamana aamuna aiemminkin kiinnittänyt huomiota samaan naiseen ja hänen vierellään kulkeneeseen toiseen naiseen, joka taas lenkkarit jalassaan kulkee joustavasti, mutta kauhoo kuitenkin vuorovedoin käsillään ilmaa edeltään, vähän niin kuin pystyyn nostettu jänis.

Omasta kävelystä on paha mennä mitään sanomaan, mutta aikoinaan entinen kauppias sanoi, että minä kuljen kuin päreet kainalossa. Kenties nuoruuusvuosilta periytynyt jäänne, kun olen joutunut pitämään puoliani ihan itse, tai sitten mummoiltani perityt liian paksut käsivarret eivät yksinkertaisesti mahdu tähän vartaloon, en tiedä. Jalkojen työskentelystä entinen kauppias ei sanonut mitään. Nykyään jalat tuskin nousevat selkäsärkyjen lannistamina enää niin sukkelasti kuin aikoinaan, mutta nuorempana tuli piikkareita kyllä pidettyä ja kopsuteltua. Ehkä nämä selkäsärky ja piikkarit liittyvätkin toisiinsa, mutta ainakin vaivaisenluut vaivaavat yhä silloin tällöin.

Edelläni kulkeneen naisen matka katkesi rautatieaseman kurasäleikköön. Korko upposi reikään eikä lähtenyt irti. Nainen otti kengän pois ja jäi yhdellä jalalla seisomaan samalla oveen päin pyllistellen. Samassa ovi työntyi takamukseen ja nainen lensi nenälleen kenkä kädessään. En kehdannut jäädä tuijottamaan niin kuin muut, mutta pian sama raahaava kenkien kopse kaikui jo asemahallissa, joten mitään vakavaa ei sattunut.

Tänään seurasin tuota kuvan naista ja siinä junien metelissä tohdin huomaamatta kuvatakin nuo oudot kapistukset, jotka naisella oli jalassaan. Se oli kuulkaa täpärällä, että tämä lady pysyi pystyssä. Sen takapuoli valahteli kulmikkaasti puolelta toiselle ja nilkka muljahti joka kolmannella. Epäilin vähän, josko nainen olisi ollut umpikännissä, mutta siinä ohitustilanteessa vilkaisin vähän ja ihan selvältä se kyllä näytti. Olihan sitä paitsi aamukin, vaikka ei se kyllä rautatieasemalla merkkaa mitään.

Tiedän, että korkokengät ovat monille naisille tärkeät, mutta näitä koikkelehtijoita seuratessani olen ihmetellyt miksi. Kyllähän korkkarit tietty luovat vaarallisella ulkonäöllään ja äänekkyydellään kuvan naisesta, jolla on valtaa, mutta kovin vakuuttavia nämä esitykset eivät tietystikään aina ole. Toki korkeakorkoiset kengät ovat monien miesten fetissi, mutta sängyssähän ne eivät kai olekaan niin vaaralliset kuin tuolla kadulla kulkiessa. Ja miehiä miellyttääkseen naiset nyt sortuvat pahempiinkin asioihin. Miehet osaavat vaatia naisilta karvattomuutta, isoja rintoja, pitkiä hiuksia, kapeaa uumaa, seksikkäitä vaatteita, korkokenkiä ja mitä muuta... Se kyllästyttää minua todella. Mikseivät ihmiset saa olla rauhassa mitä ovat? En minäkään vaadi miehiltä minkäälaista ulkonäköä, koska eihän se minulle kuulu. Jotenkin tässä maassa jokainen mies kuvittelee omistavansa kaikki naiset ja oikeudet heidän ulkonäkönsä arvosteluun, tai että kaikkien naisten pitäisi olla valjastettuja jokaisen miehen seksuaalifantasioihin.

Olen toki kuullut juttua naisista, jotka haukkuvat miehiä lökäpöksyiksi (siis ihan hirveetä), mutta kyllä kaikki puhe yleensä pyörii naisten ulkonäössä ja siinä, miten muualla maailmassa naiset ovat paljon kauniimpia kuin Suomessa. Usein ovat, mutta eivät aina. Tuokin kuvan tyttö oli varsin söötti aurinkolaseissaan, etnisen näköinen ja taipunut kaikkiin meneillään oleviin ulkonäkövaateisiin siitäkin huolimatta, että elää korkkareittensa kanssa varsin vaarallista elämää. Jotenkin Väinön tämänpäiväisen ja aikaisempienkin postausten perusteella sain sen kuvan, että naisten ulkonäön jatkuva parjaaminen on sallittua hupia, siitä tehdään jo ennakkoon hypetettyjä kirjoja sekä kirjoitellaan harva se päivä vitsikkäitä kolumneja, niin kuin Loka-Laitinen esimerkiksi. Ja sitä Tabermannin ja Hyrkäksen hupia väsyneesti arvostelemalla minä nyt sitten olen vihjailevasti feministi, jonka maailmankuva on nurinkurinen. Tämä minun on pakko oikaista täällä, koska näyttää siltä, Väinö hyvästä alustaan huolimatta aikoo lopettaa bloggaamisen. Sovinismin vastustaminen ja ulkonäön arvosteluun puuttuminen ei tee minusta vielä feministiä. Sen tekevät miehet, jotka eivät lainkaan hyväksy mitään, mitä nainen sanoo ja miltä naisesta se arvostelu tuntuu tai mitä seurauksia näillä loputtomilla, näkyvillä ja äänekkäillä seksuaalifantasiavaateilla lopulta on. Nuoret tytöt laihduttavat itsensä sairaiksi ja säästävät lapsilisiään silikoneihin. Eipä siihen meikäläisen feministymiseen varmaan mene kovin pitkään. Ikävä vain, että se on lapsiasioiden kanssa aina ristiriidassa, sillä kyllä ensin tulevat muksut ja sitten vasta muut. Lapsettomillahan on enemmän aikaakin taistella naisten oikeuksien puolesta, eikä ristiriitaa ole, mutta jotenkin heidänkin turpansa on viime aikoina pysynyt kiinni tai jutut on vähätelty kuoliaaksi sen vuoksi, että on niin ruma akka, ettei sen juttuja kannata todesta ottaa.

Onneksi meillä on sentään Kaarina Hazard, joka näkee asiat kirkkaasti:

Takavuosina joukko äitejä sommitteli ryhtyvänsä lakkoon, jos kotiäitien asemaa ei pikaisesti paranneta. Tässä tapauksessa lakolla ei tarkoitettu työstä kieltäytymistä, vaan palkkatyöhön hakeutumista – naiset aikoivat laittaa lapsensa kunnalliseen päivähoitoon ja mennä työhön tai jäädä työttömiksi, kun kerran kotityötä ei näy olevan olemassa. Tämä äitien hanke sai hetken ajan hyvin julkisuutta, mutta valitettavasti projekti lähes heti alettuaan alkoi saada viestimissä koomisia piirteitä. Vakavaa asiaa ajaviin naisiin suhtauduttiin kuin he olisivat pikkutyttöjä, jotka joutohetkinään olivat keksineet jotakin pientä jäynää. Toimittajien asiasta esittämät kysymykset olivat hilpeän hyväntahtoisia, kuvakulmat leikkisiä ja nimittelyt suopean vähätteleviä (kuten ”lakkomamselli”). Naisten tekoja ja vaateita on kautta aikain mitätöity samalla tekniikalla, oli sitten kyse äänioikeudesta tai sielun olemassaolosta. Naurettavaksi tekemisen osaavat jo teinipojat, eikä se aikuisille miehille ole temppu eikä mikään.

Tekstinäyte Teoksen nettisivulta kirjasta Kontallaan.