perjantaina, elokuuta 11, 2006

Jep

Puhuin just äidin kanssa puhelimessa, ja se sanoi, että sulla se on ollut blogissasi tylsiä juttuja viime aikoina.
- No niin on.

9 kommenttia:

mediaopettaja kirjoitti...

mullon semmonen periaate, ettei aikunen ihminen voi uskoa mitään mitä äiti sanoo, ihan periaatteessa. paitti sillon ko non oikeassa.

Saara kirjoitti...

Hehe... eh... öö.

Ohari kirjoitti...

Saaran äidille semmoisia terveisiä, että minusta nämä Saaran jutut ovat aina mielenkiintoisia ja hyviä eikä tylsä ole adjektiivi sinnepäinkään kuvaamaan tätä blogia. Niin!

Obeesia kirjoitti...

Äiti varmaan haluaisi, että sinä olisit hieman räväkämpi ja agressiivisempi jutuissasi! Me äidit kaipaamme aina väriä elämään.

SusuPetal kirjoitti...

Höh, ei tätä blogia äidille kirjoiteta, eihän...
Samoilla linjoilla open kanssa. Äidit hankkikoon omaa väriä elämään:)

Saara kirjoitti...

Voi rakkaat mussukat! Eijei, kun minä olin ihan samaa mieltä!

SusuPetal kirjoitti...

No, sitten olette molemmat yhtä...:)

Elämähän on välillä tylsää, ei se anna inspiraatiota. Ja joskus taas jotain aivan muuta. Ei kai kukaan nyt kybällä pysty paahtamaan koko ajan?

Ei kai?????

Anni kirjoitti...

Äideillä on joskus vähän erikoinen psykologinen vaisto. Ehkä se oli shokkiterapiaa...?

Saara kirjoitti...

Kybällä kyllä, mutta välillä muutakin :)

Noh, Anni, joo. Shokkiterapiaa yritän kyllä vältellä parhaani mukaan, mutta onhan adrenaliinilla aina vaikutuksensa ihmisen elämään. Muistan joskus takavuosina, miten entinen kauppias käytti sitä hyväkseen ja suututti meikäläisen aina ennen suurta työrupeamaa. Ilkeää, vaikka työt tuli kyllä pontevasti tehtyä.