Puhuin just äidin kanssa puhelimessa, ja se sanoi, että sulla se on ollut blogissasi tylsiä juttuja viime aikoina.
- No niin on.
How to Survive November 2024 – 14
14 tuntia sitten
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tietoa bloggarista
Oma blogiluettelo
-
-
Tarina-avaruuden turistit5 päivää sitten
-
-
Kuningattaren maja2 kuukautta sitten
-
-
Värejä ja tuoksuja Elias Lönnrotin tapaan7 kuukautta sitten
-
Jorge Semprúnista ja tutkimus tekoälyn kirjallisuustietoisuudesta8 kuukautta sitten
-
Pahan päivän varalle tarvitaan ruokaa, laumaa ja hyvinvointia10 kuukautta sitten
-
Elämäkertaa etsimässä10 kuukautta sitten
-
Uimahallissa on tunnelmaa10 kuukautta sitten
-
Askeetti saa komplekseja Villassa1 vuosi sitten
-
Kritiikin jäljillä1 vuosi sitten
-
Taidegrafiikan sanakirja2 vuotta sitten
-
Tervetuloa 20222 vuotta sitten
-
Kirje exälle avioliiton aikana4 vuotta sitten
-
Onkohan meillä varaa?4 vuotta sitten
-
Vaihda uuteen osoitteeseen5 vuotta sitten
-
Miksi, miksipä ei.6 vuotta sitten
-
Onnistumisen onnesta6 vuotta sitten
-
Tempat Jasa Pembuatan Jaket Secara Online7 vuotta sitten
-
¯\_(ツ)_/¯7 vuotta sitten
-
+1126 Ystävän näkeminen7 vuotta sitten
-
nyljetyt ajatukset9 vuotta sitten
-
Audi R810 vuotta sitten
-
Satunnainen surffaaja...11 vuotta sitten
Tilaa
Tekstit
Kommentit
Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Ei muutettuja teoksia 1.0 Suomi-lisenssi.
9 kommenttia:
mullon semmonen periaate, ettei aikunen ihminen voi uskoa mitään mitä äiti sanoo, ihan periaatteessa. paitti sillon ko non oikeassa.
Hehe... eh... öö.
Saaran äidille semmoisia terveisiä, että minusta nämä Saaran jutut ovat aina mielenkiintoisia ja hyviä eikä tylsä ole adjektiivi sinnepäinkään kuvaamaan tätä blogia. Niin!
Äiti varmaan haluaisi, että sinä olisit hieman räväkämpi ja agressiivisempi jutuissasi! Me äidit kaipaamme aina väriä elämään.
Höh, ei tätä blogia äidille kirjoiteta, eihän...
Samoilla linjoilla open kanssa. Äidit hankkikoon omaa väriä elämään:)
Voi rakkaat mussukat! Eijei, kun minä olin ihan samaa mieltä!
No, sitten olette molemmat yhtä...:)
Elämähän on välillä tylsää, ei se anna inspiraatiota. Ja joskus taas jotain aivan muuta. Ei kai kukaan nyt kybällä pysty paahtamaan koko ajan?
Ei kai?????
Äideillä on joskus vähän erikoinen psykologinen vaisto. Ehkä se oli shokkiterapiaa...?
Kybällä kyllä, mutta välillä muutakin :)
Noh, Anni, joo. Shokkiterapiaa yritän kyllä vältellä parhaani mukaan, mutta onhan adrenaliinilla aina vaikutuksensa ihmisen elämään. Muistan joskus takavuosina, miten entinen kauppias käytti sitä hyväkseen ja suututti meikäläisen aina ennen suurta työrupeamaa. Ilkeää, vaikka työt tuli kyllä pontevasti tehtyä.
Lähetä kommentti