Puhuin just äidin kanssa puhelimessa, ja se sanoi, että sulla se on ollut blogissasi tylsiä juttuja viime aikoina.
- No niin on.
Saturday Classics – 14122024
4 päivää sitten
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tietoa bloggarista
Oma blogiluettelo
-
-
Täyspäisyyttä millään tasolla1 viikko sitten
-
Hesseä lukiessa4 viikkoa sitten
-
Kuningattaren maja3 kuukautta sitten
-
Pahan päivän varalle tarvitaan ruokaa, laumaa ja hyvinvointia11 kuukautta sitten
-
Elämäkertaa etsimässä11 kuukautta sitten
-
Uimahallissa on tunnelmaa1 vuosi sitten
-
Kirje exälle avioliiton aikana4 vuotta sitten
-
Leo Tolstoin viimeinen haastattelu - Arkistojen aarteita 24 vuotta sitten
-
Ilmastoturismin oravanpyörä5 vuotta sitten
-
Kanava-tietokirjapalkinto 20195 vuotta sitten
-
Kaikki taide ei sovi yrittämiseen5 vuotta sitten
-
Vaihda uuteen osoitteeseen5 vuotta sitten
-
Musiikkia, joka vie yöunet6 vuotta sitten
-
Miksi, miksipä ei.6 vuotta sitten
-
Uusi uljas minä6 vuotta sitten
-
Mikä leffa?6 vuotta sitten
-
¯\_(ツ)_/¯7 vuotta sitten
-
Pieni koira on paras7 vuotta sitten
-
Fakta Unik Jaket Bomber Jokowi Yang Lagi Ngetrend7 vuotta sitten
-
+1126 Ystävän näkeminen7 vuotta sitten
-
nyljetyt ajatukset9 vuotta sitten
-
Audi R810 vuotta sitten
-
Satunnainen surffaaja...11 vuotta sitten
-
Tilaa
Tekstit
Kommentit
Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Ei muutettuja teoksia 1.0 Suomi-lisenssi.
9 kommenttia:
mullon semmonen periaate, ettei aikunen ihminen voi uskoa mitään mitä äiti sanoo, ihan periaatteessa. paitti sillon ko non oikeassa.
Hehe... eh... öö.
Saaran äidille semmoisia terveisiä, että minusta nämä Saaran jutut ovat aina mielenkiintoisia ja hyviä eikä tylsä ole adjektiivi sinnepäinkään kuvaamaan tätä blogia. Niin!
Äiti varmaan haluaisi, että sinä olisit hieman räväkämpi ja agressiivisempi jutuissasi! Me äidit kaipaamme aina väriä elämään.
Höh, ei tätä blogia äidille kirjoiteta, eihän...
Samoilla linjoilla open kanssa. Äidit hankkikoon omaa väriä elämään:)
Voi rakkaat mussukat! Eijei, kun minä olin ihan samaa mieltä!
No, sitten olette molemmat yhtä...:)
Elämähän on välillä tylsää, ei se anna inspiraatiota. Ja joskus taas jotain aivan muuta. Ei kai kukaan nyt kybällä pysty paahtamaan koko ajan?
Ei kai?????
Äideillä on joskus vähän erikoinen psykologinen vaisto. Ehkä se oli shokkiterapiaa...?
Kybällä kyllä, mutta välillä muutakin :)
Noh, Anni, joo. Shokkiterapiaa yritän kyllä vältellä parhaani mukaan, mutta onhan adrenaliinilla aina vaikutuksensa ihmisen elämään. Muistan joskus takavuosina, miten entinen kauppias käytti sitä hyväkseen ja suututti meikäläisen aina ennen suurta työrupeamaa. Ilkeää, vaikka työt tuli kyllä pontevasti tehtyä.
Lähetä kommentti