torstaina, elokuuta 10, 2006

Hoivaa vailla

Pitää varmaan vähän sooloilla, kun en saanut hoivakuvaa ja runosuonikin on vallan ehtynyt. Unista voisi runoja rustailla, mutta ei tästä: Keskellä risteystä seisoi kolme nuorta ja vähän kauempana yksinäinen koira, kultainen noutaja. Koira oli jäänyt auton alle ja se roikotti päätään, mutta pysyi pystyssä kolmella jalalla. Nämä nuoret hoitivat ja silittelivät sitä irti revennyttä takakoipea ja minä tietenkin siinä sitten aloin moralisoida, että mikseivät hoida sitä koiraa. Ei sillä mitään vaikutusta ollut. Suutuin siitä niin, että lähdin pöyristyneenä pois ja soitin poliisille. Sieltä vastattiin ennen kuin ehdin suutani aukaista, että a) jos soitat siitä koirasta joka palaa Rautpohjan pusikossa, niin sinne on jo menossa poliisi ja b) jos soitat siitä ampumavälikohtauksesta, jossa koira...
- Ei, minä soitan siitä koirasta, joka seisoo yksinään kolmella jalalla ja ne ihmiset siinä vain hoitavat sitä irtonaista jalkaa, mutta eivät sitä koiraa ollenkaan.
- Tulee.

Kun sitten menin takaisin sinne paikan päälle, siihen olikin tullut poliisiauto, joka kuitenkin oli avolavakuormuri. Poliisit viskasivat lavan takareunan yli sen koiraparan sinne kyytiin noin vain. Nuoret olivat siellä jo ja jatkoivat sen irtirevenneen raajan silittelemistä. En tiedä miten se niin ottikin pattiin. Varmaan minun pitäisi kiinnittää enemmän huomiota irti revenneisiin raajoihin.

Ja valokuvatorstaihin kuvaa en kehdannut aamujunassa ottaa. Kesken matkan naapuri huomasi mittarimadon käsilaukkuni päällä. Se kurkotteli siinä uutislehti satasta hyvin uteliaana. Oikein hyväkuntoinen mittarimato se oli, aivan mielettömät vatsalihaksetkin, koska sillä tavalla ojenteli itseään suuntaan ja toiseen pelkkien takajalkojensa varassa. Ei se hoivaa vailla ollut, mutta en raaskinut sitä listiäkään. Annoin sen mittailla kassiani ja sitten hihaani. Sen temppuiluille ei voinut olla hymyilemättä. Paitsi kaikki muut siinä vaunussa. Erityisesti naiset mulkoilivat alta kulmain, mutta minä annoin madon mittailla. Junasta lähtiessäni otin mittarimadon kätöseeni ja hetken mielijohteesta sujautin sen lähimmän ravintolaterassin kukkaruukkuun. No niin. Syöhän se ne kukat ja kaikki on pilalla. Voi hyvä ihme.

Ei ihan tervettä touhua.

7 kommenttia:

palava mieli kirjoitti...

Kyllä ihmiset sitten jaksavat olla ryttyotsaisia, kun mulkoilevat jotain mittarimatoa. Nehän ovat suloisia! Mä en kestä sellaista ryttyotsailua. Ääh. Täällä oon muuten peräti kaksi kertaa törmännyt ihmiseen, jolla on ollut bussissa mukana papukaija. Siis kahteen eri ihmiseen. Toinen oli sellainen pienehkö ja harmaa, toinen iso ja sininen. Olivat ihan vapaina siis. Minusta se oli jotenkin ihan mielettömän ihanaa!

Sylvi kirjoitti...

Mitä terveintä touhua antaa mittarimadon elää ja tarjota sille elämänlaatua. Minulla on tapana nostella etanoita polulta nurmikolle ja puskien alle.

Saara kirjoitti...

Minä haluaisin papukaijan. Olen katsellut netistäkin kaikenlaisia papukaijoja. Pelottelevat, että ne ovat kamalan vaativia ja harjoittelu pitäisi aloittaa jostakin kanarialinnusta. Ja sitten kun papukaijat elävät niin vanhoiksi, niin eihän tässä ole aikaa harjoitella, herranjumala sentään.

Emmä kyllä usko, että kovin moni piti sitä touhua terveenä. Ilmeistä päätellen ei alkuunkaan. Toisaalta tytär kyllä oli äidistä ylpeä. Että eihän kaikkia voi millään miellyttää :)

Kerran koiralenkillä nostin minäkin menomatkalla etanan tieltä nurmikolle. Tulomatkalla se oli taas siinä tiellä. Silloin minä kyllä sanoin, että "itsepähän tiedät mitä olet tekemässä".

Wilhelmiina kirjoitti...

Noh, mittarimato matkusti junalla ulos syömään. Oli hyvä kyyti. ;)

Minä mulkoilen busseissa kesäisin ampiaisia. Pitäisi ripustaa joku kyltti sinne auki olevien kattoikkunoiden reunaan, että "Ei ole kuule tervettä toimintaa tulla bussiin, ellet halua tulla liiskatuksi ikkunaan". Liiskattuja ötököitä on bussien ikkunoissa nykyään paljon. Ihmiset eivät hyväksy sitä, että busseissa matkustellaan noin vain ilman lippua. Ja vielä tullaan ikkunasta sisään! Ja örvelletään korvan juuressa. Höh. Pitäisi lisätä siihen kylttiin vielä, että: "Sitten saat tulla kun osaat ja sinulla on varaa ostaa lippu. Ja ovesta tullaan sisään. Eikä sitten örveltäen häiritä muita matkustajia." Oikeastaan se pitäisi ripustaa sinne bussiinkin, vaikka oviin. Ihmisille.

Mutta tietystikin niiden ampiaistenkin pitäisi ensin oppia lukemaan.

Ja suomea.

Saara kirjoitti...

Tuo on muuten totta. Ja niitä lapsiampiaisiakin, voi jessus. Eihän niitä kestä kukaan. Parkuvat hunajaa täyttä päätä. Se on heikkohermoisille kova paikka.

palava mieli kirjoitti...

Mäkin olen sellainen etanoidennostelija ja -varoja. Kastematoja väistelen vaan, en nostele. Ja itse asiassa nostelen vaan niitä kotiloetanoita, en niitä kodittomia, kun ovat niin limaisia ja se lima ei siis lähde käsistä pois.

Saara kirjoitti...

Voi hyvä ihme, mitä mä taas luin: "Mäkin olen sairaalloinen etanoideninnostelija ja -varoja."

Pitäisi ehkä mennä optikolle jo.