Harvinainen päivä. Kävin Petran kanssa Rossossa syömässä pizzan ja join oluen keskellä päivää. Petra tarjosi (kiitos, kiitos!) . Maha pullollaan ja tuopillinen päässäni nukahdin tietenkin junaan seurattuani ensin aikani vanhaa miestä, joka suomensi espanjankielistä kirjaa vakavana, nenänvarsi syvissä poimuissa ja otsassa juonteiden kirjoma ruudukko, jossa olisi voinut pelata vaikka ristinollaa. Miehen kädet olivat kuin nuorukaisella. Niillä ei oltu tehty mitään. Kynnet olivat puhtaat, hoidetut ja kämmenselkä sileä, sormet suorat, mutta kasvot ryppyiset ja huulet kroonisesti alaspäin vääntyneet. Mitä luulette, olisiko ollut kirjallisuusihmisiä?
Siinä ennen nukahtamista muistin, miten töissä extratytöt olivat puhuneet vakituisille työntekijöillä siitä, että kuka täällä ny lopun ikäänsä homehtuisi ja olivat patistaneet yhtä meistä vakituisistakin pois tästä loukosta, opiskelemaan siis. Hah, kunhan ensin itse oppisivat laskemaan edes kassan oikein. No, joka tapauksessa minua alkoi tavattomasti ottaa pattiin. Tuntui siltä, etten halua opettaa tuohon työhön enää yhtään kirjallisuusopiskelijaa, äidinkielen opettajaksi aikovaa tai mitä tahansa akateemista koulutusta havittelevaa tytteliä, joiden osamäärä ei kuitenkaan riitä minkäänlaisiin käytännön asioihin, ei edes yksinkertaisiin laskutehtäviin ( Eilen asiakas tulevalle äikänopelle: -Paljonko tekee neljä postimerkkiä? - Pieni hetki, lasketaanpas...), ei muistamaan ainoatakaan nimikettä ulkoa, saati antamaan rahasta takaisin ilman kassakoneen apua... voi voi ja paljon muutakaan ne eivät millään opi, mutta niiden luetteleminen tässä olisi sulaa hulluutta.
Oikeastaan se, mitä tuolla Minhin Haarakonttorissa juuri asiakaspalvelun huonoudesta puhutaan, johtuu osittain siitä, ettei asiakaspalvelutyölle anna nuoret myyjätkään arvoa ja miten voisivatkaan, kun ovat kasvaneet siinä ilmapiirissä, että parempi vaikka olla ikuinen opiskelija ja siivellä eläjä kuin tehdä ruumiillista työtä. Tai opiskella mahdollisimman korkeakoulutetuksi, joille ei ole tarjolla mitään töitä. Ne kärsivät tämän pienen hetken kirjakaupassa juuri ja juuri, jotta saavat vähän rahaa. Ei mitään muuta motivaatiota.
Onneksi minulla on valta ottaa töihin ketä haluan. Yliopisto-opiskelijat älkööt enää vaivautuko.
How to Survive November 2024 – 14
13 tuntia sitten
Tekstit
8 kommenttia:
Voi hitsi.
Voi hitsin sitsi, kun se Kirjakauppa olis lähempänä, niin kysyisin sulta töitä. Ihan oikeasti. En ole ikinä yliopistolla edes käynyt, kirjallisuudesta en paljoa tiä, mutta lukea osaan ja tykkään lukea. Voisin vaikka purkaa kirjalaatikoita ja hyllyttää ja oppia siinä sivussa.
Mutta se on vaan näitä päiväunelmia, jotka pahenee tässä illantunteina.
*hihi* Tunsinko piston yliopisto-opiskelijan omassatunnossani? Ehei, vaikka marisen töistäni tämän tästä, ainakin minä hallitsen ne (ja tiedän tasan mistä marisen) :-D Jotenkin sumean käsittämätöntä on minustakin, että on jotenkin fiksumpaa elellä tuilla kuin työllä, mutta ehkä tuohon ajatukseen vaikuttaa sekin, että nykyiset tukimuodot eivät juuri työntekoon kannusta (esim. opintotuki ja se naurettava työtuloraja, prkl).
Tinka..."En ole ikinä yliopistolla edes käynyt". Varma paikka, kun muutat lähemmäksi. :)
Joo, Ohari. Olisi hirveän toivottavaa, että hallitsisi hommat ennen kuin arvioi sitä.
No juu, kyllä se totta on, että meikäkin saa loppuvuodesta puljata tyttöjen tunteja alaspäin, etteivät ne tulorajat ylity. "Mä voin sit tehdä enintään 500 eurolla töissä joulukuussa." Joo, väännä siinä sit niitä tunteja 500 euroon asti. Pitäisi joskus muuten ihan piruuttaan pistää ne itse laskemaan sekin :) Hahaaa... voi sentään.
Ethän sä Saara niitä laske?! Eih! :-D Jos mä sanoisin mun pomolle, että saan tehdä sillä ja sillä rahalla töitä, se nauraisi mut pihalle (no nauraa se palkkaa maksaessaan muutenkin) - että hänkö muka suuri valkoinen päällikkö laskisi jonkun *duunarin* puolesta kuinka paljon se saa tehdä töitä. Tai ylipäätään laskisi, paljonko sille maksetaan palkkaa. Laskekoon itte palkkansa! Ja sehän laskee :-D
No lasken tietenkin. Sehän kuuluu mun toimenkuvaan :) Mutta siis ensinhän pitää laskea minkä määrän voi 500 eurolla työvuoroja teettää, ennen kuin voin tehdä edes työvuorolistaa. Onhan se meillä täällä vähän semmoista. Tytöt sanelee tahdin ja minä leikin pientä punaista päällikköä.
Eikun hakemus vetämään, nimimerkillä käytännöllinen humanisti. Asiakspalvelukokemuksen hankin eräässä tavaratalossa miesten tekstiiliosastolla. Kassalla oli tosin hauskempaa, varsinkin kiireisinä päivinä. Tiedän kirjat ja osaan antaa rahasta takaisin enkä marise ikinä:)
Ottaisitko?
Minä olen saanut Saaralta käsityksen että siinä työssä tarvitaan lähinnä voimanostajan jalkoja ja selkää ja sitten vasta kirjatietoutta ja kasstaitoa. vai olenko saanut ihan väärän kuvan?
Kun ei se sitten olekaan ihan sitä mitä kirjallisuudenopiskelijatytöt kuvittelevat, hiukan romantillista työtä keskustellen kirjallisuudesta ja suositellen lemppariteoksiaan intohimoisille kirjallisuusihmisasiakkaille...
-minh-
Hehhe, Jenni. Mitä jos vaihdetaan töitä?
No tuota, kyllä niiden voimannostajan jalkojen ja selän lisäksi olisi hirveän hyvä, että osaisi olla kassallakin, kun siinäkin pitää olla. Se on vähän vaikea olla kaupassa töissä, varsinkin yksinään, jos ei osaa kassaa :). Ei paljon voimannostajan vartalo auta. Paitti jos heittelee sitten asiakkaita vain pihalle.
Joo, kyllähän se yllätyksenä on joillekin tullut ja joku siinä viime joulun alla lopettikin kesken kaiken, kun "tää olikin niin kauheen raskasta".
Lähetä kommentti