sunnuntaina, elokuuta 27, 2006

Kuinka tapasin SusuPetalin ja muita runoilijoita

Eilinen meni sitten töissä, mutta hyvä että meni. Yhden työntekijän ruokamyrkytys ja hälytys työpaikalle kesken vetelän lauantaiaamun kääntyivät onneksi. Olen vuosikausia haaveillut, että pääsisin joskus terassille ottamaan oluen - ja näin kuulkaa vihdoin kävi. SusuPetal pistäytyi puljussa ja houkutteli samalla Mbarin terdelle töiden jälkeen. Saatiin seuraksi Helinin Hannukin ja yhtäkkiä koko pöytä olikin täynnä runoilijoita. Itse asiassa koko Mbarin terassi oli täynnä runoilijoita. Eihän siinä mikään auttanut, kuin ottaa olutta ja olla olevinaan joku kulttuuripersoona. Minä bloggariparka, SusuPetal ja pöydän täysi tunnettuja runoilijoita. En nyt kerro keitä, koska en kehdannut kysyä lupaa. Vähän tuli mieleen se hetki kolmekymmentä vuotta sitten, kun Hurriganesin keikan jälkeen pääsin takahuoneeseen ja änkesin heti nojailemaan Ile Kallion olkapäähän. Myöhemmin kyllä hävetti, mutta sillä hetkellä se oli kai jotenkin hyvä idea. En sitten oikein tässä iässä enää ajatellut nojailemaan ruveta, vaikka se yksi runoidolini istui siinä samassa pöydässä.

Eikä tässä vielä kaikki. Terassilla vietettiin meneillään olevan Runokuun tiimoilta runoiltaa ja päästiin ihan livenä kuulemaan Helinin Hannun ja Ville-Juhani Sutisen jännittävää runodialogia, joka sai valtaisat aplodit ja ylistävät kommentit: "Ihmeellistä", "selkeitä ja rohkeita vetoja", "uskomatonta", "onpa Sutisella dramaattinen ääni" ja "kenet minä tapan?". Lisäksi terassilla esitettiin vieraskielistä runoutta, josta SusuPetal sanoi, että se on kuin linnunlaulua, koska eihän me siitä mitään tajuttu. Lieneekö ollut islantia.















Helinin ja Sutisen runodialogi meneillään.



Olen vuosia haaveillut myös siitä, että minulla kävisi joskus kotona vieraita - ja näinkin kävi, että SusuPetal ja Helin lähtivät meille syömään. Muutamassa tunnissa ei paljon ehtinyt jutella, koska koira ja lapset menivät jotenkin sekaisin. Eivät nekään ole meillä vieraita juuri nähneet, joten esiintyminen oli sen mukaista. Hirveää häsläämistä ja selittämistä, eikä niitä saanut millään kieroudella siitä pöydän vierestä pois. Lapset soittivat vieraille Lordia ja Teräsbetonia, mikä palautti meidät aika totaalisesti runouden sfääreistä maanpinnalle.

25 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No voihan räkä. Meikä oli eilen Helsnigissä biisintekokeikalla ja hortoilin siinä neljän ja kuuden välillä ittekseni keskustassa ennen kuin menein tapaamaan siskoa, jota oli kyllä ihan kiva tavata, mutta siis että piti vaan sanoa, että vähän mä olen nyt sulle niinku kade.

Saara kirjoitti...

No hitto! Olisipa ollutkin hauska nähdä suakin pitkästä aikaa.

Eero Leppänen kirjoitti...

höh, jotenki epistä.

Saara kirjoitti...

Heh, niin mikä?

Anonyymi kirjoitti...

Kuvassa vasemmalla on vuoden Satusuomalainen.

Saara kirjoitti...

Röllihän on komea peikko, kerta kaikkiaan.

Anonyymi kirjoitti...

Lapsesi olivat kerrassaan viehättäviä, etkä todellakaan ole liioitellut kertoessasi Mäkkärin erikoislaatuisesta luonteesta.
Kiitos, ilta oli mitä parhain.

Linnunlaulu soi edelleen korvissani. Vai onko se sittenkin islantia...

Saara kirjoitti...

Kiitos vaan itsellesikin, Susu. Mutta siis sen koiran kahjoutta ei kyllä mitenkään pysty liioittelemaan.

Anonyymi kirjoitti...

hienoA , sunnuntaiaamuA ! ihan sängystä nousematta pääsi terassille

Anonyymi kirjoitti...

mihinköhän blogiin menis täältä ettei tunnelma tipahtais..susun luonakinn tuli käytyä

Saara kirjoitti...

Ei tästä parane ny mihinkään mennä.

Anonyymi kirjoitti...

no , kiitos, kiitos!

Saara kirjoitti...

Paitsi että voi käydä vähän yksitoikkoiseksi kököttää siinä vaan.

Anonyymi kirjoitti...

Höh. Olen samaa mieltä Mediaopen kanssa: ihan epistä.

Määkin tahtoisin SusuPetalin ja Saaran kanssa kaljalle...

Anonyymi kirjoitti...

Mää tuun kans saatana jos ne tarjoo.

Saara kirjoitti...

Hö, no ihan yhtä epistä se on munkin mielestä, kun siellä ei ollut Medistä, ei Kafkista, ei Tappista, ei Karpaloa...

Anonyymi kirjoitti...

Eikä ollu muakaan. Harmi.

Saara kirjoitti...

Niin justiin. Eikä Kirstiäkään.

Anonyymi kirjoitti...

Vielä tuosta kuvaamastasi runouden ihmeellisestä maailmasta on todettava seuraavaa (ennenkuin tapaamme kaljalla, sinä ja Susu kuulemma tarjoatte, tällainen huhu kiertää): kiitä Herraa lapsistasi ja koirastasi, he ja se ovat nähtävästi kyenneet heittämään kehiin "selkeitä ja rohkeita vetoja".

En mainitse koirasikaan nimeä tässä koska en ole saanut lupaa.

Anonyymi kirjoitti...

Tännekö sitä piti ilmoittautua jos ei ollut eilen paikalla?
No, minä ilmoittadun!

Saara kirjoitti...

Tappinen, olet täysin oikeassa. Kiitän Herraa.

Niin, tämä käy aina yhtä epiksemmäksi vain. Ei ollut Silja Orvokkia eikä S.Liuhtoakaan, vaikka ihan hyvin olis voinu olla :)

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys... mukavaa, jos piditte esityksestä, se oli kyllä tekijäpuoleltakin erinomaisen miellyttävä projekti, joka onneksi jatkuu Turun runoviikolla syksyllä. Linkkasin blogistani sun ottamaan kuvaan, Saara... siksi hyvin tuo oli onnistunut - kiitos!

Saara kirjoitti...

No Ville-Juhani oli ainakin paikalla! Ja hyvä kun linkkasit.

Karri Kokko kirjoitti...

Ja sitten vielä Kokon pojan ääliö, joka ei tunnista ihania naisia nimimerkkien takaa! Olisitte nyt vähän vihjanneet, tällaiselle törpölle, keitä te oikeasti olitte! No, tullee toinen kerta.

Saara kirjoitti...

Yritin jo kommentoida, Karri, blogiisi, mutta se jotekin takkuilee.

Mikään ei olisi voinut enempää harmittaa, kun kuulimme vasta jälkeenpäin, että sinäkin olit siellä, emmekä me tajunneet mitään. Puhuttiin siitä pitkään ja päivitellen. Lienen niin häikäistynyt seurueestamme, etten ollenkaan huomannut muita, mutta ilman muuta olisin vihjaillut jotenkin siihen suuntaan, että morjens, Karri, mä olen sit Saara.