No hirveä krapulahan siitä seurasi. Yöllä hiotti niin pirusti ja vatsa oli ihan sekaisin. Aivosolut kai potkivat raivoissaan pääkoppaa ja siihen meteliin oli pakko ottaa buranaa. Se on niiden panadolien kanssa yhtä pelleilyä. Äitien puhalluksetkin parantavat paremmin.
Ryyppääminen on hullun hommaa, varsinkin lauantaisin. Ei tässä iässä toipumiseen riitä yksi päivä ennen arkea; television katteluksi on mennyt tämäkin ja kaikki muu on jäänyt tekemättä. Pyykit sentään sain pestyä ja ne sortsitkin siinä samalla. Katsoin Matti-elokuvan ja Katri Helenan haastattelua. Molemmat olivat yhtä hyviä. Oliko se Matti floppi vai kävivätkö ihmiset sitä katsomassa? Jonkin kritiikin luin ja se oli paha, tosi paha. Pääkkönen haukuttiin pelkäksi Matti- imitaattoriksi ja Mäkelän ohjausta moitittiin sekavaksi. No, minusta se oli oikein hyvä. Lapsetkin katsoivat elokuvan, vaikka kyllä välillä vähän arvelutti. Jälkeen päin toki keskusteltiin siitä, missä Matilla meni pieleen ja miksi. Toivottavasti se jäi nyt sitten mieleen varoittavana esimerkkinä yllytyshullusta.
Katri Helena kuvasi avoimesti suhdettaan Panu Rajalaan sarjaksi räjähtäviä onnentunteita ja epätoivon hetkiä. Kertoi tarvinneensa elämäänsä Panun kaltaisen ihmisen kasvaakseen aikuisemmaksi ja laajentaakseen näkökulmiaan ja ymmärrystään elämää ja ihmisiä kohtaan. Toisiaan kaiketi myös tarvitsivat elokuvan Matti ja "Mirva" eläessään räjähtelevien onnen ja epätoivon hetkien sarjatulessa. Kuinka aikuisia he mahtavatkaan jo olla?
Jäin vain miettimään, että kuinka vajaaksi tai lapselliseksi ihminen ylipäätään jää ilman räjähdysaltista elämistä. Minulta se vaihe on onneksi nyt ohitse. Räjähdysalttius henkilökohtaisessa parisuhteessa on aina kiinni siitä, miten suuria odotuksia itse on sille asettanut. Kun nollaa kaiken, eikä odota enää mitään, ei mitään voi menettääkään. Silloin eivät pettymyksetkään ole enää suuria.
Saturday Classics – 14122024
4 päivää sitten
Tekstit
9 kommenttia:
"Jäin vain miettimään, että kuinka vajaaksi tai lapselliseksi ihminen ylipäätään jää ilman räjähdysaltista elämistä."
Jollain tavallahan se on itselleen parhain päin selitettävä omat oudot askelluksensa.
Tosin eivät kaikki tarvitse räjähdyksiä kehittyäkseen ihmisinä.
Se on totta, Obeesia. Jokin toinen askellus olisi voinut tuottaa saman tuloksen, mutta ei ehkä niin nopeassa ajassa. Vaikutukset ovat kai helpompia nähdä lyhyellä ajanjaksolla.
On muuten myös mahdollista, että kun myrskyn jälkeen tulee tyyntä, sitä voi hetken aikaa kuvitella seestymiseksi. En tosin väitä, etteikö se voisi olla joskus myös todellista, vaikka se ilmenisikin meditaationa luonnonhelmassa.
Liittyykö tuohon nollaamiseen ja siihen ettei odota mitään erityistä, myös se että hyväksyy toisen sellaisena kuin se on ja elämän sellaisena kuin se on? Koska siis voin kyllä jotenkin ymmärtää, että siinä on suuri viisaus jos ihminen pystyisi hyväksymään muut ihmiset ihan sellaisenaan, odottamatta niiltä että ne jotenkin täyttäisivät jotain tyhjää paikkaa elämässä. Ja olemaan odottamatta että elämän pitäisi olla tietynlaista. Koska tavallaanhan sen tyhjän paikan täyttäminen ei voi olla toisen ihmisen tehtävä ja elämä on aina sellaista kuin se on, ei sitä kauhean paljon voi hallita.
Ongelma on siinä, että ihminen kaipaa aina kuitenkin jotakin ollakseen ehkä vähän onnellisempi. Eikä esimerkiksi täysin yksinäinen ihminen voi itsekseen omaa tyhjiötään täyttää. Sellaiseksi vajaaksi ihminen on luotu;laumaeläimeksi, jolla on niitä läheisyydentarpeita tai muita vastavuoroisuuden kaipuita.
Ehkä nollaaminen on väärä sana. Energian suuntaaminen toisaalle tai sen kanavoiminen muihin asioihin olisi ehkä lähempänä.
"Kun nollaa kaiken, eikä odota enää mitään, ei mitään voi menettääkään. Silloin eivät pettymyksetkään ole enää suuria." - No mutta Saara, nythän sinä pöpiset edellisen viestin Saaran kanssa ristiin. Onhan sinulla jäljellä vielä maailmanparannus, Jeesuksen aivojen sisäinen (sic!) maailma ja niitten idealismi ja pieni toivonkipinä ihmisten järkiintymisestä - noihin on hyvä posket pullollaan puhua, jos se liekki siitä vielä lähtisi, hah hah. Niin että eikun hommiin vaan, kanavoit energiasi noihin. - Eihän tämä maailma nyt ihan niin yksipuolisen paha ole, eihän, ja jos nyt ei toisia ihmisiä järkiinsä saisikaan, niin ainahan voi alottaa ittestään, pistää ainakin oman elämänsä uusiksi, eiks niin.
Missä muuten voi tavata sellaisen harvinaisuuden kuin 'täysin yksinäinen ihminen'? - Sellainen kun näkyy olevan olemassa.
Minulla ei ole Jeesuksen kanssa henkilökohtaista parisuhdetta.
Onhan noita maailma täysi yksinäisiä ihmisiä.
Lähetä kommentti