keskiviikkona, elokuuta 16, 2006

Jokainen tiskaa omat astiansa

En tiijä, mutta minusta jokaisen pitäisi tiskata omat astiansa ilman erillistä lappua. Siis töissä. Mutta eiväthän ne tiskaa, jos ei ole lappua. Testasin just eilen. Itse asiassa olen joutunut laputtamaan molemmat takahuoneet, mutta niitä lappusia alkaa olla jo niin paljon, ettei niitä kukaan enää lue.
- Jokainen tiskaa omat astiansa!
- Jos imurin letku irtoaa, työnnä se paikoilleen.
- Vaihda joskus pölypussi.
- Täytä tuntilistasi.
- Täytä tuntilistasi oikein.
- Älä koske tuntilistan ennakkoon.
- Siis tähän!
- Kysy, jos et ymmärtänyt.
- Älä hukkaa avaimia.
- Sulje ovi.
- Sammuta valot.
- Sammuta tuulettimet.
- Älä sammuta valoja.
- Jos wc-paperi tai kahvi tms. on loppu, käy ostamassa.
- Ota raha tästä ostoksiisi.
- Tuo kuitti kirjanpitoon!
- Syö suklaata, älä kuntoile.
- Jonne Aaronin meikkivinkit.
- Huhhuh!
Mitähän seuraavaksi. Joitakin ääniviestejä, jotka toistuvat taukoamatta silloinkin kun en ole paikalla. Minusta on kuitenkin ihan pöyristyttävää, että aikuiset ihmiset eivät pysty enää nykyään tekemään mitään ilman ohjeistusta. Viikonlopuksi pitää poikkeuksetta vuorata koko kassantakunen lippusilla ja lappusilla.
- Laita näihin hinta 2 € ja vie myyntiin etummaisen laarin takaosaan heti kun siihen mahtuu lisää.
- Hinnoittele tästä 1 € ja vie ulkolaariin.
Yms. yms.

Jos näihin lappusiin ei uhraa yhtään aikaansa, sen saat sanoa, että laatikko kassan takana on avaamatta ja sen paikka ammottaa tyhjyyttään. Ja sitten myydään eioota.

Joo, tiedän tiedän. Ihan ymmärrettävää. Niin kaikki sanovat.

23 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ehdoton must on lappu, "Muista lukea KAIKKI muistutuslaput".

Saara kirjoitti...

Ai joo. Toi mun pitää vielä laittaa.

Anonyymi kirjoitti...

Joskus mietin, miltä ihmisten kotona näyttää eli jos he käyttytyvät samalla tavalla kotona kuin työpaikalla, niin...
-sitten on vessan käsipaperit lattialla, ei roskiksessa
-tiskikone on aina täynnä likaisia astioita, koska kukaan ei laita konetta pyörimään, vaan lisää kuppinsa ja kipponsa koneeseen, joka on kohta niin täynnä, että kun joku onneton yrittää käynnistää koneen, joutuu ensin poistamaan noin sata lasia saadakseen koneen kiinni ja käyntiin

jnejne

Ai niin, kotona ei ole siivojaa, siellä kaikki on tehtävä itse. Työpaikka on siitä mukava, että joku muu tekee likaisen työn.

Joo, ihmettelen. Sentään aikuisia ihmisiä.

Saara kirjoitti...

Ei voi kuin ihmetellä tässä :)

Anonyymi kirjoitti...

mä olin kerrantuuramassa yhessä paikassa ja ihmettelin heti, et miks aikuiset ihmiset tarvii näin paljon lappuja, ihan naurettavan automaattiseista asioista, ihan kuin jossain tarhassa: sammuta valot lähtiessäsi, sulje hana, keitä kahvia kun se loppuu, anna työrauha tässä työskenteleväle..

Saara kirjoitti...

Hihhih, mä olen sanonutkin just noin. "Täähän on ku lastentarhassa".

Anonyymi kirjoitti...

Ihan käsittämätöntä. Meille ilmestyy koko ajan lisää lappuja seinille, koneisiin, kaappien oviin ja hyllyihin. Mutta toisaalta: itsekin askartelin lappuja joskus kun huomasin että ihmiset pesi kahvikuppeja samalla harjalla kuin tuhkakuppeja, että "tämä on nyt se tuhkakuppiharja" ja "tämä on tiskiharja!" raivostuttavaa...
-minh-

--KATA-- kirjoitti...

Kuullosta ihan minun työltäni. Haluaisin työsopimukseen erillisen kohdan, missä lukee LAPPUJENKIRJOITTAVA.

Saatana, kun kaikki pitää aina tehdä itse.

Saara kirjoitti...

Ei hitto. Siis ihmiset on näköjään oikeesti ihan tumpeloita, mutta bloggarit ja pakkomielteiset kommentoijat ei. Mitä tästä opimme? Netteily on viksuje hommaa.

--KATA-- kirjoitti...

joo tosi. tuli tohon tosin kirjoitusvirhe. siis lappujenkirjoittaja aka lappuvastaava. tosin lappuvastaava kuullostaa joltain happodiileriltä.

Pakko avautua:
täällä työpaikalla on kellari, siellä ei saa polttaa tupakkaa, koska ei vaan saa, siellä on vaaralliset palosysteemit jne. No siellä on viralliset kieltokyltit seinillä, siis ne kansainväliset missä on se on kuva, minkä luulisi 4 vuotiaankin käsittävän. sitten minun lappuni ovilla ja äsken kirjoitin meilin kaikille näille kundeille jotka siellä polttaa, että ei saa polttaa vittu. Eikö ne tajua vai eikö niitä kiinnosta?
Ja aina kun täällä ottaa sellaisen kameranauhan kaapista pitää kirjoittaa paperitaulukkoon nimi ja rastittaa ruksi, että mikä kasetti. Siellä huoneessa on joku 100 muistilappua, mutta niitä nauhoja puuttuu. Kysyin äsken leikkaajalta että onko kirjoittanut taulukkoon nimensä ja muistanut ruksin. hän ei tiennyt. no en minäkään, jumalauta. jne jne jne.
Että näin.

Saara kirjoitti...

Että ei siis tiennyt, onko kirjoittanut taulukkoon nimensä ja laittanut ruksin?

Miten ihmiset oikein edes selviävät hengissä? Ne kävelevät kuitenkin tuolla kaduilla ihan vapaana.

--KATA-- kirjoitti...

Niin, tätä olen pohtinut usein.

Ystävätär on Lufthansalla lentoemäntä ja kertoi lennostaan Moskovaan amerikkalaisen turistiryhmän kanssa. Viisumijuttujen takia jokaisen matkustajan piti kirjoittaa paperille nimensä ja kansallisuutensa. Eräs leveää etelävaltio englantia mongertanut nainen oli ollut kovin ihmeissään tästä NATIONALITY kysymyksestä, hän kun ei tiennyt omaansa. Ystäväni hoki tälle mongolle että minkä maalainen olette, ei tajunnut. Yhdessä sitten kurkkasivat naisen passiin ja kappas kummaa sieltä se löytyi! Olette siis USA:n kansalainen. Nainen ei kuulemma ollut tiedostanut omaa tyhmyyttään, hämmästeli ihan tähän tietoa. Ja näitä on kuulemma siellä päivittäin.

Olen oikeasti usein hämmentynyt tästä kaikesta.

Saara kirjoitti...

Pelottavaa. Niitä on niin paljon. Niitä on joka puolella. Mitä ne ovat?

Anonyymi kirjoitti...

Ehkä on parempi, ettei tiedä, mitä ne ovat. Yritetään olla näkemättä niitä. Ehkä ne sitten menevät pois...

Saara kirjoitti...

Eivät ne mene. Ne ovat valloittaneet tämän maapallon! Mitä me teemme? Mitä ihmettä me TEEMME?

Anonyymi kirjoitti...

Nyt olen varautunut: kävin ostamassa neonvärisiä post-it-tarralappuja ja merkkauskyniä.
Kyllin hyvä suoja, luulisin. Niiltä.

Saara kirjoitti...

Hihhih. Tuo oli hyvä.

Anonyymi kirjoitti...

mitä en mä ainakaan tiedä mun kansallisuutta, onko siinä nyt jotain kummaa?
ja mikä se sukunimi on?

Anonyymi kirjoitti...

Minun piti tarkkailla blogissani myös kirjan kuolemaa. Kuinkas on, joko Ristin ja raudan tie on poissa kirjakaupoista kun sen ilmestymisestä tulee pian 2 vuotta? Muistaisin, että kirjan julkinen elämä loppuisi tuohon?

Onko siellä keltainen lappu, jossa lukee "Ottakaa ne ristiretkikirjat pois hyllystä että saadaan hajukumeille tilaa" ;)

Saara kirjoitti...

Hehehhee...! Mikä yhteensattumus. Se nimittäin on juuri vasta meille tulollaan (eli on siinä tapauksessa muista kaupoista vähän niinku poistumassa elikkäs virallisesti kuollut). Meillähän ei myydä (enää) lainkaan uutuuskirjoja, vaan vähän halvempaa ja vanhempaa kirjaa. Joten huhut kirjasi ennenaikaisesta kuolemasta eivät ole kokonaan totta. Me olemme olemassa siksi, jotta kirja saisi lisää ikää. Kirjakaupat haluavat eroon vanhoista varastoistaan, jotta uutta mahtuu sisään, eikä kenelläkään ei ole sydäntä makuloida niitä heti. Joskus kirjan ikä pitenee jopa monta monituista vuotta :), mutta ei tietenkään aina.


Se kirjasi oli muuten jostakin käsittämättömästä syystä laitettu tukkulistoille ulkomaisten kirjailjoitten sarjaan, josta syystä lähti heti heippalappu menemään: "Tää on kuulkaas ihan kotimainen jannu."

Saara kirjoitti...

Joo, toi lappu on mullekin tuttu. Taisi olla jossakin takavuosien työpaikassa sekin.

Ihme hommaa kyllä. Miten ne helvetti muistaa hengittää?

Anonyymi kirjoitti...

Tämä kirjan kuolemanjälkeinen elämä on oma kiehtova maailmansa. Ajatella, kirja joka kertoo tapahtumista 1000 vuotta sitten vanhenee kahdessa vuodessa ;-)

Saara kirjoitti...

No hmm... jospa minä nyt annan sille hieman hellää terminaalihoitoa ennen kuin se poistuu lopullisesti keskuudestamme. :)