Hoivaa vailla

Pitää varmaan vähän sooloilla, kun en saanut hoivakuvaa ja runosuonikin on vallan ehtynyt. Unista voisi runoja rustailla, mutta ei tästä: Keskellä risteystä seisoi kolme nuorta ja vähän kauempana yksinäinen koira, kultainen noutaja. Koira oli jäänyt auton alle ja se roikotti päätään, mutta pysyi pystyssä kolmella jalalla. Nämä nuoret hoitivat ja silittelivät sitä irti revennyttä takakoipea ja minä tietenkin siinä sitten aloin moralisoida, että mikseivät hoida sitä koiraa. Ei sillä mitään vaikutusta ollut. Suutuin siitä niin, että lähdin pöyristyneenä pois ja soitin poliisille. Sieltä vastattiin ennen kuin ehdin suutani aukaista, että a) jos soitat siitä koirasta joka palaa Rautpohjan pusikossa, niin sinne on jo menossa poliisi ja b) jos soitat siitä ampumavälikohtauksesta, jossa koira...
- Ei, minä soitan siitä koirasta, joka seisoo yksinään kolmella jalalla ja ne ihmiset siinä vain hoitavat sitä irtonaista jalkaa, mutta eivät sitä koiraa ollenkaan.
- Tulee.

Kun sitten menin takaisin sinne paikan päälle, siihen olikin tullut poliisiauto, joka kuitenkin oli avolavakuormuri. Poliisit viskasivat lavan takareunan yli sen koiraparan sinne kyytiin noin vain. Nuoret olivat siellä jo ja jatkoivat sen irtirevenneen raajan silittelemistä. En tiedä miten se niin ottikin pattiin. Varmaan minun pitäisi kiinnittää enemmän huomiota irti revenneisiin raajoihin.

Ja valokuvatorstaihin kuvaa en kehdannut aamujunassa ottaa. Kesken matkan naapuri huomasi mittarimadon käsilaukkuni päällä. Se kurkotteli siinä uutislehti satasta hyvin uteliaana. Oikein hyväkuntoinen mittarimato se oli, aivan mielettömät vatsalihaksetkin, koska sillä tavalla ojenteli itseään suuntaan ja toiseen pelkkien takajalkojensa varassa. Ei se hoivaa vailla ollut, mutta en raaskinut sitä listiäkään. Annoin sen mittailla kassiani ja sitten hihaani. Sen temppuiluille ei voinut olla hymyilemättä. Paitsi kaikki muut siinä vaunussa. Erityisesti naiset mulkoilivat alta kulmain, mutta minä annoin madon mittailla. Junasta lähtiessäni otin mittarimadon kätöseeni ja hetken mielijohteesta sujautin sen lähimmän ravintolaterassin kukkaruukkuun. No niin. Syöhän se ne kukat ja kaikki on pilalla. Voi hyvä ihme.

Ei ihan tervettä touhua.