keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006

Syytä itseäsi, ihminen

Olen pohtinut viime päivinä sitä elämänfilosofiaa, että pitäisi lakata syyttämästä muita omista ongelmistaan. Siis sehän ei voi mitenkään pitää paikkaansa. Ketä minä sitten voin syyttää? Tuo filosofia antaa niin suoran tien; lähde tai lakkaa valittamasta. Tiukasti tulkittuna se on aina lähdön paikka, vaikka toki ihmisellä pitäisi olla muitakin keinoja ratkaista ongelmansa. Mutta se ei riitä, että yrittää ratkaista niitä itse, jos kyse on joistakin suhteista: parisuhteesta, suhteesta toisiin työntekijöihin, suhteesta johtajaan, suhteesta alaisiinsa, suhteesta keneen tahansa. Yksipuolinen yrittäminen ei pitkälle riitä. Joskus toki menee viisitoistakin vuotta niin että sitä vain yrittää, mutta mikään ei koskaan muutu. Eikö silloin jo saa syyttää toista, jos se ei yhtään edes yritä?

Niitä tyttöjä siellä töissä tässä ajattelen ja samalla kiroan alimpaan helvettiin tämän ideani alkaa opiskella juuri nyt. Erittäin väärä ajankohta. Vaikka minä kuinka kuvittelin, että nyt kun lapset eivät enää tarvitse minua koko ajan, ehdin hyvin opsikella. Paskat ehdi. Töissä on koko ajan joku sairaana ja tänään selvisi, että yksi sai paremman työpaikankin. Sekin minun sielustani kirpaisee. Minä olen niille tytöille oikeasti todella kiltti. Ne saavat aina kaiken, mitä pyytävät, vaikka niiden vapaapäivien takia minä joutuisin itse olemaan ympäripyöreitä päiviä. Enkä koskaan sano niille, että minuun sattuu vielä enemmän, tai että minä olen vieläkin väsyneempi. En edes myöhästelystä ole sanonut, koska se on mielestäni niin pieni paha siihen nähden, kun joku edes suostuu tulemaan töihin. Olen todella heikoilla niiden kanssa. Minun äänestäni ei kuulu minkäänlaista masennusta, kun joku soittaa ja sanoo olevansa liian sairas töihin tai liian väsynyt tai liian päissään.
- Lepäile sinä, enköhän minä tänne jonkun saa.
Joskus saankin, mutta usein en. Ja nyt on tiukka paikka, kun yksi jää pois ja toinen on sairaana yhtä aikaa ja kolmas haluaa rekrytointitilaisuuteen samana päivänä, kun kaamean halpa kampanja alkaa ja asiakkaita tulee tuvan täydeltä. Kaiken lisäksi yksi halusi osa-aikaeläkkeelle syyskuun alusta, johon ei olisi tarvinnut suostua, mutta enhän minä nähnyt suostumattomuudessa mitään järkeä, jos ihminen kerran haluaa osa-aikaeläkkeelle ja tehdä töitä vain kolmena päivänä viikossa. Pahempaa sen nurinan kuunteleminen olisi, kun ei jaksa, eikä voi, ja kun on migreeni ja nyt ottaa sieltä ja nyt tuolta... Lupasin siis, ja nyt olen ihan kusessa. Esimerkiksi maanantaisin ja tiistaisin on niin, ettei yhdellekään extralle käy työt. Onko se muka minun vika? Onko se niidenkään? Laitanko ikkunaan lapun, että paikka auki reippaalle myyjälle, joka pystyy töihin maanantaisin ja tiistaisin. Miten vaikeaa tämä vielä voi olla?

Yhden uuden työntekijänkin olen hommannut, mutta eihän sitä tähän hätään heti saanut. Jos otan toisen, niin kaikkien tunnit vähenevät niin paljon, että sitten ne eivät ainakaan kukaan kovin kauan pysy. Sitä ne eivät koskaan tajua, että joka kerta kun ne eivät pääse tulemaan töihin korvaamaan jonkun toisen sairaslomaa, se on aina askel lähemmäksi vielä yhtä työntekijää. Ja sitten itketään, kun niitä tunteja onkin niin vähän. Niille ei voi koskaan olla mieliksi.

Tämä siis tietää sitä, että ensi viikolla olen töissä aamusta iltaan ainakin muutamana päivänä. Mutta onko se todella niin, että ainoa vaihtoehto olisi lähteä itsekin. Onko syy kurjaan tilanteeseen aina itsessä? Tätä minä olen pyöritellyt tässä niin että sydämestä ottaa. Kohta voisin pitää parin viikon ylityöloman, jos vain voisin. Aina se vapaa tuppaa lykkääntymään jonkun toisen sairastamisen takia.

Tiedänhän minä, ettei kaupanala ole juuri kenenkään unelma-ammatti, varsinkaan niiden tulevien maistereitten, mutta ei kyllä muidenkaan. Se on aina sellainen väliaikainen duuni parempaa odotellessa. Kirjojen myynti on vieläpä aika siistiäkin. Mutta nykyajan nuoria on vissiin lykästänyt jokaista, että ovat saaneet opiskella pitkälle, eikä ole tarvinnut onnettomien tilanteiden takia lähteä 17-vuotiaana töihin, niin kuin meikäläisen. Enää ei siis voi löytää fiksua ja luotettavaa ihmistä hommiin, joka ei halajaisi korkeuksiin. Ei mitenkään voi.

Kohta se on alettava palkata maahanmuuttajia. Tässä vähitellen alkaa menettää merkitystään kaikki sellainen, kuin hyvä palvelu ja jonkinlainen kirjallisuuden taju. Kunhan vain oppisivat enää edes sen kassan. Sillä suomen kielelläkään ei kohta ole enää väliä. Mä en jaksa.

19 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kamala tilanne. Luulisi nyt löytyvän edes hiukan säällistä väkeä töihin, mutta ei kai sitten. Mitä ne kaikki, jotka hakevat töitä, oikein etsivät? Duunia, josta rikastuu? Outo periaate, ei työtä tekemällä rikastu, pitäisihän jokaisen järkevän ihmisen se ymmärtää.
Työssä käydään, jotta voidaan joten kuten maksaa vuokraa/lyhentää asuntovelkaa, ostaa ruokaa ja vähän vaatetta, that's it.
Voisi siis kuvitella, että jolle kulle reippaalle ja sisäsiistille kelpaisi työ.
Näköjään ei.

Olet kyllä liian kiltti. Olethan sinä pomo, sinun on pomotettava!!! Onhan se nyt nähty, mitä saa, kun on kiltti ja joustava ja ajattelee muiden hyvää. Ei mitään, ei edes lämmintä kättä.
Porukka sairastaa, lähtee kuitenkin, joten yhtä hyvin voisit heittäytyä inhottavaksi -saisit siinä samalla purettua oma paskat fiilikset. Nih.

Ja toivon mukaan joskus saat pitää ne ylityövapaat.

Saara kirjoitti...

"Porukka sairastaa, lähtee kuitenkin, joten yhtä hyvin voisit heittäytyä inhottavaksi -saisit siinä samalla purettua oma paskat fiilikset."

Porukka sairastaa, lähtee kuitenkin, joten yhtä hyvin voisin heittäytyä inhottavaksi.

Mä teen tästä huoneentaulun takahuoneen seinälle. Nih. Siitä se lähtee. Kiitti, Susu.


En tiedä, mitä ihmiset etsivät, helppoa rahaa, arvostusta ja sen sellaista kai, mutta käsitys työstä ja sen tekemisestä on muuttunut hirveän nopeassa tahdissa. Niihin ei nykyisin paljon pomotus auta.

anu kirjoitti...

Outu juttu. Tämä opiskelija on ainakin aina ajatellut lämmöllä nimenomaan kirjakauppa duunia opiskelujen ohella tehtäväksi. Plajon kivempaa ka kevyempää tuon luulisi olevan, kun monen muun duunin joihin on joutunut tyytymään. Tuollaisen työn luulisi tosiaan kelpaavan koska vaan. Sen, että ei ole tarjolla täysiä päiviä ei myöskään luulisi opiskelijaa haittaavan. Jos tekee täysiä tunteja, niin koskas sitä sitten opiskelee?

Ehklä voisit koittaa palkata ekstraajaksi jonkun ihmisen, jolle riittää vain muutama tunti viikossa (opiskelee tosissaan tai on esim. toinenkin duunin). Itse olen ollut sellaisella diilillä vuokratyntekijänä, enkä ole ollut ainoa. En sitten tiedä kuinka kallista tai edullista tuo vuokratyöntekijän käyttö on yrittäjälle.

Saara kirjoitti...

Huomenta. Orange seeds, joo-o, mutta nehän ovat useimmat sellaisia, jotka tekevät muutamia tunteja viikossa, mutta monesti sekin on liikaa :) ja vaatii ylivoimaisia ponnistuksia, eli kun ottaisin töihin vielä jonkun, niin ne muutamat tunnitkin hupenesivat yhä useamman kesken. Mutta kai se on niin tehtävä.

Palavamieli moi! Kermaperseitä! Niin justiinsa. Nykyajan pennut on kermaperseitä.

Oi voi, nyt täytyy lähteä selvittämään se sotku sinne töihin ja illalla sitten vanhempainiltaan.

Anonyymi kirjoitti...

Hö, on se kumma kun kirjojen parissa työskentely ei kiinnosta ketään. Tai työskentely ylipäätään. Tai mikään. Koskaan.

Jos sinne kauppaan saisi nettikameran ja joku tv-kanava näyttäisi sitä kiihkeää kirjakauppaelämää yötä päivää, poissaolot vähenisivät.

Ajattele, metrossa olisi kuuma puheenaihe se kun "...se Mari, se tumma tiexä, luki sitä kirjaa, emmää ny muista mitä, ja sit se Saara alko tiekkö huutaan sille..."

Anonyymi kirjoitti...

Joo, kirjakauppaduunista tosi-tv-show niin alkaa vapaaehtoisia löytymään!

Oikeesti, Saara, tuo on ihan perseestä. Mutta voin kertoa, että jos heittäydyt inhottavaksi, niin sama homma jatkuu lisättynä seläntakanahaukkumisella ja vielä suuremmalla töistäkieltäytymisprosentilla. On koettu, meinaan.

Tuo kuullostaa ihan baarityöltä. Joku on ikäänkuin vakkari ja haluaa tehdä "täyttä listaa". Kuunvaihteessa se tulee ilmoittamaan pomolle, että
-"tossa on toi viikonloppu kun mun kaveri tulee Himalajalta ja me bailataan, en voi tulla töihin. ja sit mulla on joka ma ja ke just tossa pahasti tuo mun jooga ja opiskelujen takia mun pitää kaikista iltavuoroista ottaa toi alkuosa pois, että tuunkin aina kolme tuntia myöhässä siihen vuoroon jne".

Pomo rukkaa tuntilistoja hiki hatussa(se on muuten paniikinomaista hommaa!) ja sitten tulee extra selittämään:
-"Mä oon tota lähös 10 päiväx Lontooseen kavereita moikkaan tossa kohtaa ja tarviin rahaa, et mulle tosi paljon tunteja ennen matkaa, mut ei tietenkään pe- eikä la-iltoja, eikä su-aamuvuoroa. Ja sit matkan jälkeen on rahat lopussa ni tarviin kans paljon tunteja"

Pomo soittaa toiselle extralle, joka on tehnyt harvoin viime aikoina ja kysyy, pääseekö tämä tekemään niitä vuoroja. Extra on loukkaantunut liian vähistä tunneista ja sanoo: -"Mä en tietsä millään pääse, ku mul on toi toinen paikka, jossa saan paremmin tunteja, ne voi soittaa ja tarvita. En tuu edes varalle tähän listaan."

Pomo huokaa ja laittaa alistuneesti itselleen 21 päivän työputken ilman yhtään vapaata.

Toinen vakkari soittaa ja ilmoittaa olevansa kuukauden sairaslomalla.

Tää on niin tätä.

Mulla on tuo kiltteysongelma, kun menen aina jos työkaveri soittaa, et tarviis tuuraajaa(olenhan extra) ja teen kaikki tunnit mitä saan. Kiitokseksi siitä, luvattua väh. 2 vuoroa viikossa ei tulekaan seuraavaan listaan, vaan olen 2 viikkoa työttömänä. Kun sanoin että täytyy etsiä ne tunnit muualta, niin pomo kirkuu, että varmasti niitä tulee sitten lähempänä niitä vuoroja, peruutuksia ja muita. Mutta en minäkään voi istua kotona päivystämässä, että suvaitsisko joku kusipää-työkaveri soittaa kun olen vaikka äidin luona syömässä ja sanoa, että "nyt ahistaa, voisitsä hei tulla samantien päästää mut, ku mun on pakko päästä dokaa". Jos ei viivana ole paikalla, voi olla varma että saa cold treatmentia kaksi viikkoa.Kun extrakaan ei voi olla 24h/7 hälyytystilassa, vaikka extra onkin. Minä muuten olen sännännyt taksiin äidiltä ruokapöydästä, senverran no-life-epätoivoinen olen...

Oho, kauhee valitusvirsi! Mutta tajuan mitä tarkoitat. Pitäs ehkä tehdä jotkut säännöt niiden listojen uudelleenrukkaamisen kanssa, että se joka peruu jatkuvasti, laskee arvoasteikolla eikä saa sananvaltaa seuraavaan listaan yhtään. Minä kokeilin tuota rangaistusmenetelmää jonkun aikaa vanhassa työpaikassa listojen kanssa ja se toimi. Mutta aina on siis näitä kermaperse-extroja, jotka tulee listojen kanssa,"täs on sit nää vuorot, jotka mä VOIN tehdä ens kuussa"

Sapettaa.
-minh-

सारी kirjoitti...

Silloin kun minä olen ollut palkkatyössä, tyonantajalle ei inahdettukaan omista menoista saatikka vaadittu vuoroja niiden mukaan siirrettäväksi. Suunnilleen omiin häihinsä saattoi pyytää joku vapaata.
Nämä jutut kuulostavat siltä, että työstä on tullut jonkinlainen opiskelijan hoitopaikka, josta saa rahaa bilettämiseen. Oi aikoja.

Saara kirjoitti...

Hehhee, kiihkeää kirjakauppaelämää! Kiitos, JPK. Tosiaan, valittamisen sijaan voisin pyrkiä tekemään koko alasta jotenkin mediaseksikkäämpää.

Siinäpä haastetta kerrakseen.

Minh, Himalajat, Lontoon matkat ja tuo kaikki on just sitä. Ne on niin tuttuja, että hirvittää. Onko ihmisistä todellakin tullut sellaisia, joka puolella. Missä kaikki japanilaisella työmoraalilla varustetut tyypit oikein lymyävät?

Se joka lähtee, on muuten just sellainen kiltti. Ainoa joka oli valmis tuuraamaan muiden poissaoloja melkein voisi sanoa, että 80% varmuudella. Mielelläänhän sellaiselle toivookin parempaa paikkaa :)

Mä en oikein pysty rankaisemaan ketään, kun seuraavassa kuussa on taas sama laulu... ja pitää olla itkemässä lisää väkeä.

Kyllä, Sari. Tässä olisi jo jollekin väitöskirjan paikka. Minutkin on opetettu niin kerta kaikkiaan kuuliaiseksi, että olen tainnut olla näiden vuosien aikana vain kaksi kertaa sairaslomalla. Kerran flunssan takia. Vihloi korvaa niin pirusti, etten voinut olla kassalla ja toisen kerran olin yrjötaudissa.

Vapaata tosiaan ei aikoinaan uskaltanut mitenkään päin pyytää. Ihan järkyttävää tämä nykyään on. Enää esimiehet eivät uskalla pitää vapaitaan, kun kermaperseet määärävät tahdin.

ill. kirjoitti...

asiakaspalvelu ei multa kyllä luonnistu mutta muuten tulisin mielelläni tekemään sulle töitä jos siihen olisi realistinen mahdollisuus (so. asuinpaikka suomessa pk-seudulla (joka ei sinänsä ole epärealistinen juttu) eikä aviopuoliskoa..) Oo

Anonyymi kirjoitti...

Täällä yks tradenomi ent merkonomi ja kokemusta kaupanalalta etsii työtä. Harmi vaan kun asun liian kaukana (melkein lapissa) niin ja sitäpaitsi en ole mikään tyttönenkään enää, mutta hyvä työntekijä oisin, täsmällinen ja nauravainen, en mikään hapannaama niin ja ahkerakin kaiken kukkuraksi.

Toivottavasti saat asiat järjestymään. Minä jatkan täälläpäin etsimistä, yks on tuossa jo hakusallakin.

Saara kirjoitti...

Mä olen aina sanonut, että bloggarit ja kommentaattorit ovat keskimääräistä fiksumpaa porukkaa. :)

Minna Wilhelmiina kirjoitti...

Oi voi voi, jos en olis tällä hetkellä kirjastossa jo töissä ja et olis siellä "korvessa" (hahhaa!) täältä Treelta katsottuna, niin kyllä minä tulisin ja pistäisin rivit suoriksi sun kermis-työntekijöiden suhteen. Ei kuulkaa tuollainen vetele ainakaan meillä. Mikä niitä vaivaa, joku pk-seudun fleguvirus vai? :D

Oon muuten muinoin hakenutkin töihin kirjakauppaan (Treella), ne taisivat kyllä hukata mun hakemuksen silloin. Mutta kyllähän kirjakaupassa(kin) olis ihanaa olla töissä, ou jees. Pääasia että kirjoja ja hyllyjä riittää... :)

Saara kirjoitti...

Siis, Wilhelmiina, eikö se virus ole vielä Tampereella? Kyllä se sinnekin pian yltää. Pitäisi olla kyllä jokin rokotus kermisvirusta vastaan.

Anonyymi kirjoitti...

Otatteko jouluksi jotain apulaisia?

Saara kirjoitti...

Otetaan ainakin yksi ellei kaksikin.

Anonyymi kirjoitti...

myyjiä kuitenkin?

Saara kirjoitti...

18 vuotta täyttäneitä kassataitoisia ihmisiä. Reippaita. Luotettavia.

Anonyymi kirjoitti...

Kassataitoisuutta aina edellytetään etukäteen, joten ei sitä voi missään oppia.

Saara kirjoitti...

Näin isänpäivän lähestyessä ja etenkin jouluruuhkan aikaan se on kerta kaikkiaan mahdotonta. Jonot ovat liian pitkät.

Muinakin aikoina se on vähän hankalaa, kun meillä joutuu extrat olemaan iltaisin aika paljon yksin, mutta ei kuitenkaan mahdotonta, jos tietokonetta osaa jo käyttää ja on muutenkin nopea oppimaan. Sitä nopeaa oppivaisuutta on tietty vaikea arvioida yhdeltä näkemältä, joten riskinsä siinäkin. Kannattaa ehkä tehdä itsearviointia sen suhteen ja jos tuntuu, että sen kassan kyllä oppii nopeasti, niin keväällä sitten paikkoja kyselemään.

Viime jouluna oli muuten töissä yksi, joka ei alunperin ollut koskaan ollut kassalla. Kyllä sekin oppi, mutta olihan se hirvittävän hidasta. Näillä tytöillä mitä nyt on töissä, ei uskalla ottaa riskejä. Kaikki kaatuu kuitenkin vain minun niskaani.