Ei auttanut yön yli nukkuminen yhtään. Olin aamulla ihan yhtä äreä kuin illallakin ja kaiken lisäksi tuntui siltä, että olin yöllä nukkunut vain päiväunet; samanlainen tunne oli jäsenissä, jotka siis painoivat tonnin jokainen. Nousin kyllä kerran ottamaan buranaa, kun heräsin hirveään päänsärkyyn. Typerää.
Aamulla sitten yritin lukea tenttikirjaa junassa, kun viereeni tuli kolme suomenruotsalaista teinityttöä. Voi hyvä ihme sitä kovaäänistä kälätyksen määrää. Joskus olen niin onnellinen tästä jurosta perussuomalaisuudesta; turpa pidetään kiinni vähintään kello yhdeksään aamulla ja sitten vasta voidaan alkaa puhua. Mutta ne älvänät nauroivat ja kiljuivat niin kuin ei ympärillä olisi ketään muuta kuin nämä, ja jos olisikin, heidän olisi kaikkien syytä seurata juuri näitä maailmannapapalleroita. Minun piti ottaa uutislehti eteeni, etteivät ne nähneet, miten otsalohkoni pullistui. Olin ihan totta aivan raivona. Kerran oikein hypähdin siinä penkillä, kun korvaan vihlaisi se samperin kikatus. Siis aamulla, hyvät ihmiset, seitsemän junassa ei huudeta jurottavien ihmisten korvaan. Ei sitä kestä.
How to Survive November 2024 – 14
10 tuntia sitten
Tekstit
8 kommenttia:
Vad du är rolig, Saara:)
Sov gott:))
Minä olisin vaihtanut paikkaa ja mulkoillut pahasti taakseni. ; D
Tietenkin, jos junassa olisi ollut tilaa. Aikoinaan huomasin sellaisen seikan, että Helsingistä lähtevät eivät viitsi kävellä ensimmäisiä vaunuja kauemmaksi. Niinpä minä kipaisin aina Helsingin päässä mahdollisimman kauaksi, ja tilaa oli enemmän. Och samma tillbacka. Toisessa päässä jäin odottamaan junaa mahdollisimman taakse. Kun eivät ne siellä toisessakaan päässä jaksaneet kävellä kauaksi. Mutta minä olenkin maalta ja jaksan kävellä, jos vain saan murjottaa rauhassa. ; D
Juroudesta pitäisi tehdä kauppatavaraa. Eksoottinen matka juroon Suomeen! Matkustamme Helsingin Rautatieasemalta Keravalle perinteisiin possujuhliin ruuhka-aikana kuunnellen matkustajien haikeita fado-huokaisuja.
Tyst tyst, Susu. Täällä saa puhua vain pakkosuomea enää :) Tyystin on ruotsi pannassa. Korva ei kestä.
Louhi, tiedätkö kun mä olen tehnyt tota jo monta vuotta. Arvaa miltä tuntuu, kun ei siitä huolimatta saa murjottaa rauhassa. Joo, ei kivalta :)
Tony, jurous on aivan liian vähän arvostettua. Ilman muuta se on katsomisen ja kokemisen arvoinen asia kenelle tahansa ihmiselle ympäri maailman. Vähän vastapainoa kaikenmaailman hihhulikarnevaaleille.
Meillä ollaan niin juroja, että aamuisin sanotaan vain houment ja moido. kun A. tuli huusholliin kolme vuotta sitten, olimme pojan kanssa totaalisen järkyttyneitä siitä aamukälätyksestä, heti noustessa ruvetaan juttelemaan ja kyselemään kaikkea! nyt se on oppinut, että puhumiset rajoitetaan noihin kahteen sanaan ja jos on jotain asiaa, pidetään se omana tietona tai korkeintaan murahdellaan yksitavuisesti. Vittusaatanaa kyllä joskus tulee juteltua aamuisinkin, mutta vain äärimmäisissä tapauksissa.
-minh-
Heh, just niin, minh. Meillä on kyllä viety tuo periaate vielä vähän pidemmälle, eli täällähän ei turhia huomenia toivoteta eikä moidoja sanota. Kun ovesta lähtee, niin lähtee. Näkeehän sen perkele :)
(siis ei ole kyllä mun keksimä käytäntö, mutta ei täällä uskalla...)
Det är ju kans yks pärkkele, et tollaset finlandsvenskavosut tulee ja praattaa ja vågar kans skratta på morgonen. Ei siis minkäänlaist kunnioitust för en äldre medborgare, joka osaa edes käyttäytyä, som bara en finne kan...
No on se! Aamulla pitää olla hiljaa!
Lähetä kommentti