lauantaina, syyskuuta 09, 2006

Tuskien taival

Mac järjesti taas lauantaille ohjelmaa. Ajattelin lähteä pyörällä kauppaan, kun auto on muun perheen käytössä. Kävellen yhteensuuntaan vajaa kolme kilometriä kauppakassit kädessä on vähän... no, tympeä ajatus. Niinpä kaivoin fillarin naftaliinista ja pyyhälsin kuopuksen kanssa kauppaan. Oltiin juuri parkkeeramassa pyöriä K-marketin pihaan, kun tytär soitti, että Mac oli lähtenyt meidän peräämme; avannut oven ja syöksynyt pihalle.

Ovi oli lukossa näin. Olin sen itse henkilökohtaisesti laittanut lukkoon.





Nuppi pitää kääntää pystyasentoon ja sen jälkeen painaa kahvaa, jotta ovesta pääsee ulos. Ja näin tämä rikollinen koira oli toiminut.






Olin lähtiessä unohtanut ottaa kahvan pois väliovesta, koska tytärkin jäi sentään kotiin koiran seuraksi. Oven naarmuista näkee, että harjoiteltu on. Nyt kun taas ensi kerralla muistan ottaa kahvan pois, se samperin houdini ei pääse eteiseen räpläämään ulko-oven lukkoa.





Lähdin sitten kaupan pihasta kuopuksen kanssa samantien ajamaan takaisin kotiin, jos vaikka olisimme törmänneet koiraamme. Vastatuulta oli vähintään 8 metriä sekunnissa ja puuskissa myrskyyn asti. Vaikka kuinka polki, tuntui ettei pyörä liikkunut mihinkään. Aikaa tuhraantui ja sieluni silmin ehdin nähdä monta kertaa, miten löydän Macin tien laidasta auton alle jääneenä. Hyvä, etten itkua jo vääntänyt. Sillä välin kun me taistelimme luonnovoimia vastaan, naapuri olikin poiminut Macin ja paljasjaloin sen perässä juoksennelleen tyttäreni autoonsa noin kilometrin päässä kotoa. Ajoin perille asti ja karjuin koiran ikuiseen häpeään. Sitten ajoin takaisin kauppaan ja taas takaisin kotiin. Jos jollakulla olisi tarvetta ylimääräisille maitohapoille, niin täältä voi hakea.

14 kommenttia:

Karpalo kirjoitti...

Siis kertakaikkiaan hurmaava koira.

Työkaveri on joskus sanonut, että "en ikinä ota sekarotuista koiraa koska ne on älykkäämpiä kuin minä"

Vie se psykiatrille, sillä saattaa olla adhd.

Saara kirjoitti...

No sen adhd:n mä olen diagnosoinut jo itsekin.Eikä se ehkä älykkyyttä ole. Sitäkin suurempi voima on tahto...

irtileikattu kirjoitti...

Onpas hauskan näköinen otus. Jonain päivänä mullakin on koira.. :)

Kirsti kirjoitti...

Sillä on kyllä aika energinen katse.

Saara kirjoitti...

Moi Irtileikattu. No onhan se otus ja hauskakin, vaikka aina ei jaksa naurattaa :)

Kirsti, se on totta. Sen energia ei lopu koskaan. Tosin nukkuuhan se aika paljon.

SusuPetal kirjoitti...

Jotenkin minulla on sellainen olo, että Mac on jo unohtanut, miksi sinä huusit sille....
eli tekee vielä houdinit.

Olette te hauskoja:)

Saara kirjoitti...

Niin, mä tiedän. Se unohtaa aina. Heti. Ei montaa sekuntia mene.

lha64 kirjoitti...

Tuleepa elävästi mieleen eräs yö eellisestä elämästä x:n ja viiden koiran huushollissa. Oli helmikuu ja yöllä varmaankin 25 astetta pakkasta. Meidän Houdini -yksilö ei kaikessa kiltteydessään viitsinyt herättää ketään ripulinsa takia. Turhaahan se on, koska itsekin saa ovet auki! Niinpä se oli jossakin vaiheessa käynyt pihalla tekemässä hätänsä, mutta ei sitten osannut sulkea ovea palatessaan. Siinä sitten emännän kanssa heräsimme aamuyöstä kulmakarvat huurussa ja ulko-ovi sepposen selällään. Kävin sulkemassa oven ja sillä kertaa muistin laitta sen myös hakaseen, joka oli niin ylhäällä, ettei koira siihen ylety. Kerrankin oli lahjaksi saadulla unimyssyllä käyttöä.

minh kirjoitti...

Toisin sanoen on ihan sama, onko kotona koira vai kissa. Olin ajatellut, että koirat tulevat uikuttamaan jos haluavat ulos, kun taas kissat(meillä ainakin) repivät ikkunan auki, tiputtavat kukkaruukut lattialle ja loikkaavat vapauteen. Ihan milloin huvittaa. yleensä aamuyöllä. Jos minä saan kiskoa hartiavoimin virittämääni hakassysteemiä auki, niin miten voi alle 10-kiloinen kissa sen saada auki?

Ei nuo aina jaksa naurattaa, paitsi silloin kun tapahtuu jonkun muun kotona...
ja Mac on sentään aika helvetin hurmaavan näköinen kaveri:)
-minh-

Saara kirjoitti...

Siis uskomatonta. Että koira käy tekemässä hätänsä itsekseen, kun ei viitsi herättää. No, mikäpä siinä. Eihän ihmisilläkään ole taluttajaa mukanaan, ainakaan useinmiten. Kissathan nyt sen ovat aina tienneetkin, mutta se on ikävää, jos eivät pääse samaa tietä takaisin omin voimin, niin kuin Minhin kissa. Naapureita saa kyllä kiitellä tämän tästä.

Ylipäätään tuntuu siltä, että ihmiset aliarvioivat eläimiä aina. Tai sitten eläimet ovat jotenkin kehittyneet ihmistä nopeammin.

minh kirjoitti...

Höh. Mun kommentti ei sit tullutkaan tänne. En varmana kirjoita uudestaan. Päivällä laitoin.
Joku tässä kommenttihommassa nyt mättää.
-minh-

minh kirjoitti...

Ai se tulikin. Anteeksi. Se ei vaan vieläkään ollut tuossa ensin...siis tuossa niinkuin blogin perässä...:/
-minh-

Titta kirjoitti...

Jo on älykäs koira, tuon lukon avaaminen on nimittäin hankalaa joillekin ihmisillekin. Olin töissä rautakaupassa, kun tuli noita lukkoja myyntiin, kädestä pitäen piti neuvoa miten ne lukot avataan...

koirasi muistuttaa tyttäreni dobermannia joka on myös adhd-tapaus eli suhteellisen vilkas liikkeinen...

Onneksi koiralle ei sattunut mitään haaveria.

Saara kirjoitti...

Totta, Titta! Se lukko oli aluksi hankala ja lapsille ihan mahdoton.

Mutta tänään koiraherra oli tänään jälleen avannut jääkaapin, syönyt sieltä ainakin karjalanpiirakat ja maksalaatikon. Onneksi se jääkaappi oli melko tyhjä näin viikonlopun jälkeen...

Minusta tuntuu, että koirien adhd on jotenkin yleistynyt :)