Vaadin parempia ohjelmia! Heti!

Tulin sitten töistä kotiin tänäänkin. Tein ruuan, en kerro mitä, mutta ei siinä paljon kolesteroolia ollut, eikä yhtään karsinogeenejä. Aika kevyttä oikeastaan. Ruuan jälkeen sammuin sänkyyn. Siirryin siitä sitten sohvalle katsomaan maikkarin uutisia ja samaan syssyyn meni sää ja talousuutisetkin. En päässyt mitenkään sohvalta ylös, joten jouduin katsomaan Vintiöt - ten years after -sketsiohjelman viimeisen jakson puoleen väliin. Sitten en enää kestänyt. Minulla on tunne, että olen haukkunut sen kamalan ohjelman täällä ennenkin. Mutta hyvä tavaton, miten paljon huonommaksi suomalaisen huumorin taso voi vielä mennä?

Häiriksen Kirsti puhui yksi päivä siitä, miten ihmiset valehtelevat itselleen ja uskovat omiin mahdollisuuksiinsa ihan kirkkain silmin. No se johtuu näköjään siitä, että tämä maailma syöttää meille kaikenlaista soopaa ja vääristää meille sen kuvan mahdollisuuksiemme mahdollisuuksista. Jo sanonko millä silmällä näkee, että suomalaisen TV-viihteen tekemiseen parhaaseen katseluaikaankaan ei paljon tarvita. Itse asiassa jokainen bloggarikin pystyy parempaan, kuin nämä valmiit viihdekasvot. Vintiöitten surkeus on tyrmäävää. Eikä tämä nyt johdu mistään sellaisesta, että esittäisin jotakin mallikansalaista, joka katsoo vain asiaohjelmia. Ei, ei niitäkään jaksa katsoa.

Olisi vain niin mukavaa, kun joku viihdyttäisi minuakin. Jotenkin tuntuu, että potentiaalista porukkaa olisi pilvin pimein täyttämään tätä viihdekentän tyhjiötä, mutta nyt sen täyttävät itsekritiikittömät elähtäneet starat huonoine vitsineen. Huonokin on liian kaunis sana. Jotakin Huuman kaltaista riman alitusta kun ajattelee, niin ei voi kuin ihmetellä näiden ohjelmien suosiota. Ihmisten pitäisi jo vähän kapinoida median tarjontaa vastaan. Nyt tuntuu siltä, että sitä ihan sinisilmäisenä istutaan siinä sohvalla ja pidetään katsojalukuja korkeina ajattelematta yhtään, että olisi mahdollisuus vaatia parempaakin. Kyllä pääsevät mediapellet helpolla tässä maassa, voi herranpieksut.


Huokaus.

Ja aamulla kuudelta tyttären kanssa ajamaan kohti hautajaisia 300 kilometrin päähän. Ja sitten illaksi takaisin kotiin.