maanantaina, syyskuuta 25, 2006

Ei kovin hurskas kurjuus

Tämä on taas niitä päiviä. Joo. Just niitä. Herätys kello viisi, ilman aamupalaa juosten kuuden junaan, töissä yhtämittaista ravaamista puolitoista tuntia ja kahvitauko. Ajattelin sitten syödä vähän voileipää, mutta jääkapista nostamani kurkku roikkui kätösissäni ja osa siitä lässähti lattiaan ja leikkelekin lemahti. Ajattelin sitten, että mikäs tässä, vedetään sitten pelkkää reissumiestä. No se oli homeessa. Join kuitenkin sen kahvin kassalla. Mustana. Maito oli lopussa.

Takaisin päin tullessa joku koppelo kailotti kännykkäänsä niin, ettei taaskaan tullut tenttikirjan lukemisesta mitään. Olin juuri oppinut uuden sanankin: Julkiso. Siis aktiivinen mediayleisö. Hyvänen aika, bloggarit muodostavat julkison, tiesittekös sitä. No, johan tässä on opiskeltu pari viikkoa, että kyllä tässä ny kelpaa rehennellä. Vaan siihen julkisoon se sitten jäi tällä erää. Se neitokainen nimittäin haukkui jotakin bloggaria ja vei keskittymiskykyni täysin. En vain saanut selvää, ketä se haukkui, kun se ei sitä enää maininnut. Se kailotti, että
- Mitä sekin sillä yrittää sanoa. Pelkkää sosiaalipornoa tollanen bloggaaminen.
Sitten se huusi siihen luuriin kaikki henkilökohtaiset asiansa aina poikaystävästä Töölön rottaongelmaan asti ja lähti. Mietittäväksi jäi, että mikä se nyt on sitä sosiaalipornoa.

Aloin lukea uudestaan, mutta nukahdin, hitto vieköön. Olin niin sekaisin viime tingassa herättyäni, että astuin kenkäni päälle ja kengännauha aukesi. Pysyin joten kuten pystyssä siihen asti, kun rojahdin junasta ulos. Sitten vasta kompastuin. Löin jalkani vielä matalaan kiveen, kun ilmeisesti ne koivet eivät nouse enää tarpeeksi. Lopuksi raahauduin kotiin.

Nämä ovat pieniä ongelmia. Viime aikoina on tapahtunut hirvittävästi ikäviä asioita. Ne tuntuvat jatkuvan ja ikävimmiksi käyvän. Useissa blogeissakin on ilmapiiri synkkääkin synkempi. Kovin lohdutonta on elämä. Niin yksinäistä kaikkialla.

24 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Ja kun maanantai alkaa tuolla tavalla, niin voi vain odottaa tiistaita...ja keskiviikkoa jne.

Olisi kyllä ollut hauskaa tietää, mistä blogista se neito meuhkasi.

Julkiso??? Eihän tuo voi olla suomea, eihän?

Saara kirjoitti...

Joo, innolla odotan huomista, hehe.

Olisi minustakin. Harmitti vietävästi, kun se ei selvinnyt.

Kyllä. Julkiso on pitänyt keksiä sen takia, ettei aktiivinen yleisö ole oikeastaaan pelkkä yleisö, vaan se ottaa julkisesti osaa keskustelemalla. Ihme sana kylläkin.

Wilhelmiina kirjoitti...

Voi sinua Saara. Onkohan sinulle iskenyt syys-blues? Hautajaiset ja kaikki, ihmekös tuo. Kuulostaa siltä, että sinulla oli tosi kurja päivä. Toivottavasti näin illalla on jo hiukan parempi fiilis. Ja parempiakin päiviä varmasti tulee.

Olin itse eilen niin kyllästynyt itseeni, että läksin kuvauskävelylle järven rantaan. Se piristi, vaikka sää oli pilvinen. Suosittelen.

Keltaiset puut olivat kauniita, ranta liplatti. Jokin rantalintu loukkaantui kameran kanssa lähestymisestäni niin, että lähti nokka pystyssä porskuttamaan vauhdilla vastarantaa kohti. Nakkeli oikein niskojaan ja kaakatti mennessään. Minä mielessäni pyytelin siltä anteeksi häiriötä ja läksin kiltisti jatkamaan toiseen suuntaan. Hymyilytti. Vielä järvenselällä se kuului kaukaa solvaavan minua. Varmaan ihan hyvä juttu, etten ymmärtänyt mitä se minulle huuteli. ;)

Julkiso kuulostaa aika näppärältä sanalta. Kaipa se löytyy kohta jo seuraavasta kielitoimiston sanakirjasta. Ajatella, minäkin olen osa julkisoa.

Taivutettuna se kuulostaa kyllä aika tyhmältä. :D

Saara kirjoitti...

Kuvaaminen on kyllä rentouttavaa puuhaa. Välillä on vaan nämä jalat niin arkana, niin kuin tänäänkin, ettei illalla kärsi koskettaa nillä edes lattiaa. Joskus yölläkin sattuu, kun peitto osuu jalkapohjaan. Ei näillä hirveästi kyllä kävellä muutoin kuin koiran kanssa ja sen kanssa ei voi kuvata. Tai voi, mutta niistä ei saa sittenm itään selvää.

Juttelin kyllä kärpäselle tänään, kun se meni komeroon, että tahtoiko se varmasti jäädä sinne loppupäiväksi, koska en aikonut enää avata sitä ovea tänään. Se tuli heti pois. Eilen kysyin leipäpussiin ängenneeltä ampiaiselta, että oliko sillä jokin ongelma. Oli kuulemma. Päästin sen pihalle ja se olikin ihan pihalla.

Hirvittävän masentavaa aikaa tämä on ollut, en kiellä. Eikä pelkästään minulle. Yleisesti ottaen pidän syksystä siihen asti, kunnes kaikki on harmaata eikä sitä lunta tule millään. Toisaalta se karuus on aika kaunista myös. Sitä ei vain ehdi näkemään, kun on pimeää mennen tullen. Ehkäpä se onkin pahinta, kun ei ole valoisaa aikaa lainkaan.

Jussi kirjoitti...

Syksyllä näkee oman kuolevaisuutensa. Kuvittelen joskus olevani koivunlehti, joka kesän ajan lehtivihreäänsä käytettyään lykkää sen takaisin puulle, kellastuu ja kuolee.

Saara kirjoitti...

Aikamoinen yhteensattumus, Jussi. Nimittäin tuota olen kelannut itsekin.

Etappisika kirjoitti...

Näin ei-bloggaajana kun tässä tulin juuri rannasta sisään (kaivoin siellä hautioni valmiiksi, heikolta tässä alkaa vähän kaikki meininki meikämannellakin tuntua), katseltuani syysmateen viimeistä uljasta hyppyä, kun se koki leukioida puusta pudonneen madon, mutta joutuikin ohiliitävän teeren kouriin, joka puolestaan putosi veteen ja hukkui kuollut saalis kynsissään.

Turhuuden tunnot siinä pinnalle eittämättä tulivat, ja olenkin kaikkien kanssa täällä yhtä mieltä siitä että kyllä tällainen sosiaalipornoisto kun bloggarit ja heidän hännystäjistönsä tarttis vaan kirvestä ottaansa.

Eiköhän oteta porukalla virrestä 238 Mua siipeis suojaan kätke, toinen säkeistö!

Saara kirjoitti...

Hallelujaa, Tappinen.

palava mieli kirjoitti...

Joo, masentavaa aikaa täälläkin. Mietin, että koska tämä loppuu. Haudassa varmaan ja sinne on niin helvetin pitkä aika vielä. Huokaus.

Voitaisko laulaa seuraavaksi sitten virrestä numero 77, Käy Yrttitarhasta Polku (http://tinyurl.com/zeh9t), kaikki säkeistöt? Se on muuten 552 se Mua Siipeis Suojaan Kätke (http://tinyurl.com/fxf4l).

palava mieli kirjoitti...

Tehosi heti, alkoi kikatuttaa nuo virren 77 sanat :D

3.
Oi rakkautta suurta,
kun meitä säälii hän,
maailman synnit kantaa,
tuo meille elämän!
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.

Sääääliääääääääää, tuskien taival ja sääliä. Mitä sitä muuta ihminen tarvitsee? Voi hitto, pissin kohta housuuni.

Saara kirjoitti...

Saaran pyhäkoulussä tänään aiheena Ihminen Jumalan pelinappulana.

Etappisika kirjoitti...

Toivokaamme, että nämä tummat ja apeat mietteet myös auttavat meitä kasvamaan pelinappuloina.

Sari kirjoitti...

Kannattaa ajaa autolla vesisateessa, laittaa stereosoittimeen joku requiem (itse käytän Mozarttia) itkeä kauniisti kyynelehtien ja laulaa "miserere, miserere". Jos ei muuta niin ainakin tulee elokuvauksellinen olo ja maskarat poskella hävettää supermarketissa niin, että takaisin ajaessa jo laittaa radiocityn.SITTEN vasta ahdistaakin.

palava mieli kirjoitti...

Saako Saaran pyhäkoulussa kiiltokuvia tai tarroja? Voidaanko puhua kiirastulesta? Ehkä jopa lavastaa kiirastuli? Se olisi elävää pyhäkoulua se!

Sari, anteeksi kiero huumorintajuni, mutta minua nauratti taas :D Siis tuo sinun Miserere-kertomuksesi. Ihan siis kunnon paatosta! Menenkin etsimään tästä jotain paatosta ja laittamaan mascarat päälle.

Sari kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Sari kirjoitti...

Juu, minäkin ottaisin mielelläni lammastarran tuosta opettavaisesta kertomuksesta, jonka tarkoituksena oli saada sinutkin, Palava mieli, pohtimaan syvemmin ahdistuksen merkitysta, eikä kieroutuneesti iloitsemaan. Mutta syntiset iloitkoot, me lampaat kiristelemme hampaita.

Siis itse en ole koskaan oppinut tuntemaan hurskautta masennuksen hetkistä, vaikka luterilaisen kasvatuksen olen saanutkin. Ehkä joulukirkko ja suvivirsi ei sittenkään riitä kasvattamaan kerettiläiseen mieleen oikeaa kärsijän mentaliteettia.
Ja niinpä kun sitten ahistaa, tuntee syyllisyyttä sen sijaan että nauttisi kurjuudestaan oikein kunnolla.

JPK kirjoitti...

Ah mitä rientoa! Toista se on taiteilijaelämä. Viime keskiviikko meni näin:

Kello soi 6:15, juna pohjoiseen 7:11. Matkalla tuli luettua kirjaa. Perillä 7:55, toimistolla 8:05, töitä kello 15:00 asti. Siitä autolla yhä pohjoisemmaksi, perillä 17:15. Parit nimmarit, kevyet tortillat ja esiintymisen odottelua kello 19:00 saakka. Haastattelut, omat ja muut. Kohti kotia 20:30. Perillä 23:20. Postin luku, hampaiden pesu, unta kuulaan.

Tai oikeasti, heräsin 12:00. Kirjoitin kello 16:00 asti. Join viinaa kunnes taju lähti. Unohdin viedä baskerin pesulaan ;)

palava mieli kirjoitti...

Anteeksi, ei ollut tarkoitus vaikuttaa ilkeältä, koska en kommenttiani ilkeämieliseksi tarkoittanut. No, oma elämäni on ollut sellaista, että kaikista absurdeimmissa tilanteissa on auttanut enää pikimusta huumori. Eikä se kyllä siis ihan kaikkien juttu olekaan. Joskus kaikenlainen synkistely ja masentuneisuus vaan on niin koomista. Ei voi mitään, olen kiero.

Kärsitään nyt vielä vähän lisää. En ole ikinä tajunnut sitä, mitä puhdistavaa ja juurikin hurskauttavaa kärsimyksessä olisi. Suurimman osan ajasta kärsimys vaan vituttaa ja ahdistaa. Sitä kärsimystä omassa mielessään voi sitten sörkkiä vaikka sopivalla musiikilla tai lukemistolla.

Enkä minä nyt halua edes kenenkään kärsimyksiä pilkata tai vähätellä tai melodramatisoida. Paitsi omaani vähän, kun se näemmä mieltäni piristää. Lopetan nyt täh

Saara kirjoitti...

Ah, kaikki karitsat ja lampaanmieliset. Tänään on ollut paljon parempi päivä! Olkaamme kiitollisia siitä. Maskarat ripsillä, baskerit päässä ja melodraamat takavasemmalla.

Ja nyt laulakaamme Soi kunniaksi Luojan.

palava mieli kirjoitti...

Ehdottaisin myös veisattavaksi virttä numero 104, Pilvimuurista valo välähtää.

Tämä virsi tuo aina mieleeni muistot kanttori Hannulasta, tuosta virsikirjaa kädellä paukuttavasta miehestä.

Saara kirjoitti...

Ja tänään Jeesus-kiiltokuvan saa Palava mieli ihastuttavasta ehdotuksesta veisata Pilvimuurista valo välähtää.

palava mieli kirjoitti...

http://tinyurl.com/nos9r

Ei herrajjumala sentään mitä virsiä suomalaisessa virsikirjassa on :O Ei ihme, että kunnon kristittyä ahistaa!

Kiitos kiltsusta, ope, liimaan sen kiltsuvihkooni heti.

Anonyymi kirjoitti...

entä tämä ?
Kesäläinen.

Uusmaalaisena ristin kesälomalaiset ja mökkiläist uudelleen

Saara kirjoitti...

Ahdistus on synnin palkka. Veisatkaamme.



No sepä hyvä, että on nyt termi kesälomaansa viettävälle mökkiläisellekin. Kesäläinen on aika hyvä.