maanantaina, syyskuuta 04, 2006

Miten sen nyt ottaa...

Kuulin tänään radiosta, että parhaillaan vietetään positiivisuusviikkoa. On kuulemma vietetty aina samaan aikaan jo vuodesta 1991, mutta kuulin siitä ensi kertaa tänään. Tekään ette tienneet siitä, myöntäkää pois. Ette varmasti tienneet, vaikka Hesarikin oli valinnut tämän teemapäivän henkilöksi Jyrki Lehtolan, tuon positiivisuuden hedelmällisen keulakuvan, joka omien sanojensa mukaan kääntää kaiken ikävän huumoriksi ja on siksi hyvinkin positiivinen ihminen. Jotenkin minusta tuntuu, että positiivisuuskäsitettä pitäisi ehkä vähän tarkentaa...

Teemana tämä aihe lässähti nyt tässäkin heti alkuunsa ja minua alkoi tavattomasti tympiä. Pitäisi puhua ehkä jostakin muusta, mutta en jaksa miettiä mistä. Johan tässä kohosikin tuskanhiki ohimoille.

21 kommenttia:

Mussukkaisesi kirjoitti...

Me täällä Ville Tiisanojan tukiryhmässä vietimme positiivisuusviikkoa jo viime viikolla. Katsotaan jos B-näytteestä saadaan tälle viikolle vielä positiivisuuden loppurysäys. Yritämme tässäkin parhaamme, katsotaan mihin se riittää.

sivuaskel kirjoitti...

"Tekään ette tienneet siitä, myöntäkää pois." En tosiaan tiennyt ennen kuin työkaveri tänään siitä kertoi. Siis tavalaan tiesin :) Jyrki Lehtola ei ekana tulis mieleen positiivisuuden edistäjänä. Voin olla hyvinkin väärässä. Mutta jokaisella olkoon oma totuutensa.

Kirsti kirjoitti...

No minulle kyllä tuli tämä asia tiedoksi vasta nyt.

Saara kirjoitti...

Hah, Tappinen, mussukkaiseni. Mutta tuohan oli eri positiivista. Kerta kaikkiaan.

Joo, Sivuaskel, just näin. Ja Kirstikin. Mitä tämä nyt sitten kertoo miestä tai vastaavasti jo perinteeksi muodostuneesta positiivisuusviikosta, josta kukaan ei mittään tiijä.

SusuPetal kirjoitti...

Minä muuten kuulin asiasta lukiessani Muistaako kukaan-blogia tuossa iltapäivällä, joten tavallaan siis tiesin. Ja kuten sielläkin kommentoin, kommentoin myös tähän: positiivisuus on syvältä. Sanoisin perseestä, ellei tämä olisi sivistynyt, kirjallinen blogi:)
Voihan sitä ajatella ihan normaalisti, tarvitseeko sitä vetää aina äärimmäisyyksiin?
Hävettävää viettää tuollaisia teemaviikkoja, joita kukaan ei muista.

SusuPetal kirjoitti...

Minä muuten kuulin asiasta lukiessani Muistaako kukaan-blogia tuossa iltapäivällä, joten tavallaan siis tiesin. Ja kuten sielläkin kommentoin, kommentoin myös tähän: positiivisuus on syvältä. Sanoisin perseestä, ellei tämä olisi sivistynyt, kirjallinen blogi:)
Voihan sitä ajatella ihan normaalisti, tarvitseeko sitä vetää aina äärimmäisyyksiin?
Hävettävää viettää tuollaisia teemaviikkoja, joita kukaan ei muista.

SusuPetal kirjoitti...

Toisto on toistoa ja tehokasta.
(viikon positivismi)

Blogger sekoilee, minä en.

Saara kirjoitti...

Hehheh, Susu. Mikähän se olisi normaalia tänä päivänä...

Saara kirjoitti...

Minä en poista tuota, Susu, koska täällä on siten paljon enemmän kommentteja näin.

SusuPetal kirjoitti...

Normaalia on, että ei vietä positiivisuusviikkoja. Ylipäänsä kaikenlaiset teemaviikot ovat syvältä. Alennusmyynnit hyväksyn.

Joo, ei kannata poistaa kommentteja. Sehän olisi sensuuria ja sitäkään emme kannata, paitsi jos tulee teemaaviikko, jolloin voimme harkita ja sitten emme.

Katsokaa hyvät ihmiset Voimala tänään, Minttu "blogista kirjaksi" Hapuli vierailee ohjelmassa. Tulee heti Täydellisten naisten jälkeen. Eri kanavalta.

Saara kirjoitti...

Hmm... kommenttienpoistoteemaviikko? Ei kyllä raaskis millään, paitsi niitä poliittisia herjoja mä poistan kyllä ilman erillistä viikkoakin.

Noo, tai jos hei, miten olisi bloginvaihtoteemaviikko. Joku voisi kirjoittaa mun blogiani vähän aikaa, kun mua taas väsyttää niin pirusti... sit vois tulla suosituksi. Haamukirjoittajateemaviikko olis hyvä.Tappinen voisi alkaa kirjoittaa mun blogiani vaikka, kun sillä ei kai ole omaa. Se olis kyllä hyvä idea. Mitenkähän se mussukkaiseni tästä innostuisi? Kuitenkin possariviikko meneillään.

lha64 kirjoitti...

Heipsan kaikki teemailijat! Ensinnäkin: Ei ollut aivastustakaan kyseisen viikon teemasta.

Toisaalta: Kuka, missä, miten ja miksi on ylipäätänsä moisen teemaviikon (ja muutkin vastaavat) kehittänyt/nimennyt?

Kolmaalta: Mitä halvatun käytännön merkitystä on jollakin teemaviikolla, josta suurin osa kansasta ei ole koskaan edes kuullut?

Susupetalin kanssa olen täysin samaa mieltä teemaviikkojen alkuperästä. Syvältä ovat... ja poikittain.

Bloginvaihtoteemaviikko voisi kyllä piristää, mutta sitäkään ei tarvitse kutsua teemaviikoksi. Onnistunee ilmankin, jos "blogivastaaville" onnistuu. Saatan vain kuvitella itseni vaikeaan tilanteeseen, jos minun pitäisi viikko kirjoittaa pitsistä ja ristipistotöistä. Valokuvia kaikki sen sijaan saavat aikaiseksi... kunhan on kamera.

Näihin tunnelmiin päätän kommentointini tältä erää. Hyvää ötyä!

Etappisika kirjoitti...

Hmmm... jaa että Saara nyt meinaa ulkoistaa hommat?

Mutta miten näin solidaarisena työntekijänä on suhtauduttava siihen, että kesän kuumuudessa täällä vietiin vähin äänin läpi raa'at supistukset: liukuportaat katosivat kokonaan ja Rieskan karheaan käteen lyötiin maanpakolaisen katkera sauva?

Onko mitään takeita ettei kohtsiltään koko bloginpitoa siirretä Kiinaan?

Saara kirjoitti...

Hehe, kyllä minä uskon, että ristipistotkin kaipaisivat vähän toisenlaista näkökulmaa... tuo vaihto alkoi kiinnostaa nyt yhä enemmän.

Ällös huoli, Tappinen. Jos vaikka Reiska maanpakolainen onkin, niin ei ainakaan minun pyynnöstäni. Eikä lähtökään ollut niin katkera kuin voisi kuvitella :) Mutta liukuportaat katosivat, se on totta. Kyllä tässä jaksaa näitä rappusia rampata vielä itse kukin. Hyötyliikuntaa nääs. Eli tällä hetkellä näyttää siltä, ettei tuotantoa olla siirtämässä Kiinaan, joten työpaikka on varmalla pohjalla. Yleensäkin suosin suomalaista aina kuin vain voin.

Kaura kirjoitti...

Voi miten IHANAA!½!! Vihdoinkin oma positiivisuuspäivä meille päivänsäteille!!! Siis nimittäin mulle ja Jykkelle <3 <3 <3 <3 <3 Tiko-tiko, poko-poko ja hali-hali teille muillekin!

Louhi kirjoitti...

En tosiaankaan tiennyt.

Mutta minä vietänkin joka viikko ihan ikiomaa positiivisuusviikkoa ; D

Saara kirjoitti...

Niin justiinsa :), Kaura sekä Louhi.

Mukavaa positiivisuusviikon jatkoa vaan kaikille muillekin possareille päivänsäteille.Tilulilu.

Kaura kirjoitti...

Kah, multa lipsahti positiivisuusPÄIVÄ vaikka kyse olikin VIIKOSTA. Herrajjesta, en mää kokonaista viikkoa jaksa. Tässä mitään juurströmmejä olla.

--KATA-- kirjoitti...

Positiivisuus my ass.
Terveiset tiistaisesta heippalappulasta.

Tiia kirjoitti...

Rääh, ei tässä mitään positiivisuuksia juhlita viikolla, jolloin yksi suurista esikuvista kuolee. Räkätautikin vaivaa, keuhkoihin koskee ja kurkku on karhea. Siivota pitäisi mutta on hiki ja jalat palelee. Rahat loppu, kämppä sotkuinen, äitiä on ikävä.

Hih, siinä positiivisuutta :D

Saara kirjoitti...

Hehe, kuka tätä jaksaisi edes yhtä päivää. Tai tuntia.

Katalle terveisiä. Tänään lähti sellainen heippalappu taas menemään, että jo ny on kumma, jos ei toimi. Se oli kaksi sivua pitkä ja kirjoitin sen eilen junassa kotimatkalla. Sen kirjoittaminenkin otti jo niin lujille, että nukahdin heti, kun pääsin kotiin. Ei ole heippalapun kirjoittaminen mitenkään helppoa.

Kato Tiia täällä! Morjens! Olipa mojova possaripaukku siinä. Niin, ja se krokotiilimies sai myrkkykalan (mikä se nyt olikaan) piikistä sydämeensä. Ikävä työtapaturma, kerta kaikkiaan. Ja menetys kyllä.