Vanha muistaa diskon ja muita tapauksia

Tytär lähti juuri naapuriin. Sen paras kaveri asuu tuossa seinän takana. Tytön vanhemmat ovat molemmat seurakunnan työntekijöitä. Tytär meni sinne pukeutumaan elämänsä ensimmäiseen diskoon. Otti mukaansa sukkahousut ja vekkihameen, sekä tummanharmaan t-paidan, jossa luki girls ja jotakin muuta hilekirjaimin. Oli aika täpinöissään. Minä tässä raaviskelen päätäni ja hörpin kahvia. Tuskin siellä mitään kummoisempaa on. Koulun disko kuitenkin.

Tuossa iässä, juuri yhdentoista korvilla, olin diskossa ensimmäistä kertaa. Minäkin menin naapuriin pukeutumaan. Sain oppilaskodin tytöiltä lainaksi mustat housut. Voi että ne oli hienot. Samanlaiset, mitä teinitytöt nykyäänkin pitävät. Napa näkyi ja peppu oli piukka. Olin niissä jotenkin aivan puristuksissa. Oparin likat lainasivat myös huulipunaa. Se oli kypsän kirsikan väristä ja ne huulet näkyivät kauaksi. Kun Oparin kuningatar Kipa laittoi sitä täyteläisiin huulinsa, me muut haukoimme henkeämme ja potkimme kiviä. Kipa oli jumalattoman hyvän näköinen, pitkä, hoikka, vaalea ja sillä oli hurmaava hymy, mutta se käytti sitä hyvin säästeliäästi. Pelkäsin Kipaa enemmän kuin mitään muuta. Se saattoi saada raivarin mistä vain ja ruveta potkimaan lähintä uhria. Siksi se oli kotoakin pistetty pihalle. Kipan ääni oli silloin 13-vuotiaana jo niin kulunut, että se huutaessaan enää kähisi. Se oli varmaan polttanut tupakkaakin syntymästään asti ja minun tupakoitani heti siitä asti, kun tavattiin. Joskus se sentään maksoikin niistä jotakin tai antoi varastettuja meikkejä tilalle, mutta kyllä minä aika tiukasti yritin tupakoistani kiinni pitää. Jostakin Kipa löysi aina viinaa. Antoi se siitä pari paukkua minullekin. Kyllä jännitti, pääsenkö diskoon sisällekään, kun olin niin kännissä. Kipan lisäksi porukassa olivat aina myös Pellisen siskokset. Nuorempi oli päästään aivan sekaisin ja se vanhempi kuvatutti itsensä pornolehteen heti, kun rinnat olivat tarpeeksi suuret. Sen kuva kiersi sitten meillä luokassa. Minä tuijotin sitä lumoutuneena. Vanhempi sisar oli todella kaunis ja tiesi sen kyllä.

Näin Kipan viimeksi televisiossa jossakin dokumentissa, joka kertoi naisvangeista. Sitä ei näytetty kunnolla, mutta tunnistin sen äänestäkin. Ja sen hymy vilahti kerran, hampaatkin olivat tallella. Nuoremman Pellisen näin viimeksi parikymmentävuotta sitten, kun se viimeisillään raskaana ryntäsi Roilin Teboilille huutamaan, että: "Kenen vitun auto tuolla seisoo. Aja vittuun se sieltä että muutkin saa bensaa", ja veti hermosavut päälle. Sen tukka hapsotti joka suuntaan ja takki rehotti auki. Liian pieni paita mahtui tuskin päälle eikä se ollut saanut housujaan enää kiinni. Sitä en kyllä unohda ikinä. Muutenkin näyttää siltä, että alan muistaa lapsuudesta kaiken, mutta tästä päivästä hädin tuskin mitään.

No siellä diskossa sitten pääsin Peten syliin istumaan. Olin ihaillut sitä poikaa jo jonkin aikaa. Pete oli jo yläasteella. Se pyysi minua koettamaan jalkoväliään, mutta sen farkut olivat tiukat ja pallit aivan puristuksissa. "Ei tunnu missään", Pete sanoi. Minä koetin kovempaa. "Ei tunnu vieläkään missään", se jatkoi. Nousin ylös ja kohautin olkapäitäni, enkä sen jälkeen kuullut Petestä enää mitään kuin vasta vuosien päästä, että se oli joutunut dialyysikoneeseen eikä sillä ollut elinaikaakaan kai kovin paljon. Lienee siis kuollutkin jo.

Vaikka väitetään, että nykyaikana pahuus on lisääntynyt ja lapset kauheita, minulla on siitä täällä lintukodossa toisenlainen käsitys. Nämä minun lapseni ovat saaneet olla lapsia aika paljon pidempään, kuin silloin 70-luvulla, jolloin lapset kasvoivat keskenään ja tekivät kaiken alusta asti omin päin ja heti, kun siihen tuli tilaisuus. Kun tytär kavereineen nyt menee diskoon, siellä kikatetaan paljon ja supistaan. Juostaan posket punaisina tukka hulmuten paikasta toiseen, vailla mitään tarkoitusta. Saadaan sätkyjä, kun poika vilkaisee vähän. Tanssilattialla yritetään ehkä esittää idolseja ja lauletaan muka mikrofoniin. Kenties vähän tanssitaankin.