tiistaina, marraskuuta 29, 2005

Namutäti junassa

Tänään menin sitten sellaiselle paikalle junassa, että siinä oli jo pieni ihminen minua vastapäätä. Oli varaa valita keski-ikäisistä miehistä ja yhdestä pikkupojasta, joten otin varman päälle. Pojalla oli pipossa lieskoja ja pikkuinen reppu. Se nukahti jo heti Pasilan jälkeen ja minulle tuli huoli. Olen kerran aikaisemmin nähnyt pienen hätääntyneen pojan sännänneen junasta ulos puoliksi unessa. Niin minua sitten alkoi vaivata, että jos tämäkin poika ajaa pysäkkinsä ohi. Se oli niin autuaassa unessa, kun herätin sen Koivuhovissa. Tökkäisin vähän reppuun ja kysyin, missä sen pitää jäädä. Se katsoi minua vihaisesti ja tiuskaisi
- Ei vielä.
- Niin mutta missä sun pitää jäädä?
- Ei vielä vähään aikaan.
- Niin mutta entä jos sä nukahdat taas?
- Kyllä mä tiedän missä mun pitää jäädä.
- Ai vaikka nukahdat?
- Niin.

Poika ei enää nukahtanut ja jäi Espooseen. Minä tajusin, ettei niitä saa enää nykyaikana auttaa.

14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä niitä voi ja pitääkin edelleen auttaa, mutta sillä tavalla, ettei niiden katu-uskottavuus kärsi.

Ai, miten siis...varmaan joku viisaampi osaa neuvoa.

Petra

Saara kirjoitti...

Ei, kyllä niille on kotona sanottu, että kenellekään ei sitten sanota missä asutaan ja sen semmoista.

Anonyymi kirjoitti...

Nii-in, voihan se olla niinkin. Enpä taaskaan tullut ajatelleeksi tuotakaan.

Petra

Saara kirjoitti...

Niinpä. Ehkä se on parempi ajaa pysäkin ohitse ja vaihtaa sitten toiseen junaan. Tuskin siinä suurta vahinkoa pääseekään sattumaan. Joskus kyllä huolehdin aika turhasta.

Anonyymi kirjoitti...

Toisaalta, oma tyttöni matkasi viime talvena bussilla keskustaan, bussi oli hajonnut ja oli pitänyt siirtyä pysäkillä edessä olevaan(joka myös tuli keskustaan). No, aikuisillehan tämä on helppo juttu, mutta tyttö ei ollut 100 % varma, tuleeko bussi sittenkään rautatieasemalle, jossa minä olin odottamassa. Oli sitten hypännyt bussista pois jossain Hämeentiellä ja hortoillut siellä. Joku ystävällinen nainen oli kysynyt, mikä hätänä ja tämä nainen toi tytön luokseni, vaikka ei itse ollut tulossa samaan suuntaan.

Kyllä välittää täytyy.

Joopajoo, tytöllä oli kännykkä, mutta sen verran pelästyi, ettei muistanut käyttää sitä soittaakseen minulle.

Petra

Saara kirjoitti...

Äääh, niih. Kyllä ne vaan hätääntyvät sitten. Voi voi. Voi voi. Mitä minä nyt teen, jos joku lapsi taas nukahtaa junaan? Voi ei.

Anonyymi kirjoitti...

Ja mikä onni tietenkin, ettei se täti ollut namutäti, koska tyttö lähti hänen mukaansa. Huh.

Petra

Saara kirjoitti...

No niin. Tästä ei tule mitään. Teki niin tai näin, aina väärinpäin.

Anonyymi kirjoitti...

Eikä tee väärin, tarjoaa apuaan ja jos ei kelpaa, inttää vielä, ja jos toinen on selvästi pallo hukassa, auttaa sittenkin. Ei tee mitään väärää.

Tekee väärin, jos jättää kysymättä.

Petra

Anonyymi kirjoitti...

Oikeesti maailma on parempi paikka kuin koskaan ja hyviä välittäviä ihmisiä on paljon. Pahasta vaan puhutaan enemmän.

elvis

Saara kirjoitti...

Ihmiset ovat aina olleet pahoja ja hyviä, mutta nyt ihmisiä on niin paljon, että pahojen tekojen merkitys on suurempi. Hyvät teot jäävät niiden jalkoihin.

Anonyymi kirjoitti...

Vaikka se poika tiuskikin, niin teit minusta silti oikein. Välitit. Tee vastedeskin. Jos uskallat:)
-minh-

Anonyymi kirjoitti...

Eikä hyvät teot koskaan jää jalkoihin. Hyväntekijä itse ei ehkä pääse vaan nauttimaan hyvien tekojensa hedelmistä, mutta täytyy vain oppia iloitsemaan siitä että tietää olevansa enkelten puolella.

Saara kirjoitti...

Ou boi. Kunpa kaikki olisikin helpompaa.