tiistaina, marraskuuta 01, 2005

1.11.2005

Tämä päivä alkoi jo niin perkeleen huonosti, ettei siitä paljon sen parempaa voinut seurata. Ihan kuin marraskuun jumalat tekisivät kaikkensa saadakseen aikaan mahdollisimman matalan mielen. Kun herätyskello soi, ei ollut mitään tajua taas siitä miksi se soi. Miksi se soi puoli kuusi ja mikä päivä edes on. Että se ottaa pattiin alkaa miettiä, millaisella intensiteetillä siitä sängystä nyt sitten pitäisi ylös nousta. Kissa kyllä tosin pitää sillä karmealla narinallaan huolen, ettei sänkyyn suinkaan voi jäädä mitään torkkuherätyksiä odottelemaan. Se on heitettävä neitokaiselle whiskassit naamaan heti tai koko kööri herää, ja sitähän ei jumankauta kestä kukaan, että me koko perhe oltaisiin yhtä aikaa hereillä.

Töissä tein koko päivän pirusti hommia, kiristelin takahampaitani muutamalle haitulalle, joitten töitten tekeminen alkaa muistuttaa seurapiiritoimittajien kaffekestejä, ja ramppasin kahden kaupan väliä tekemässä hirveällä kiireellä kuukausiraportteja unohtaakseni ne sitten käsilaukkuuni. Sinne häviää kaikki. Jos haluat hukata itsesi, tervetuloa käsilaukkuuni. Nuorena neitinä ollessani käsilaukkuni levähti Ravintola Muurmannin aulaan. Kun aloin posket punoittaen kerätä tavaroitani, ympärilleni oli kerääntynyt aikamoinen yleisö. Lattialla viruivat tongit, ruuvit ja mutterit, sytkäreitä, polttimoita, lukkosulaa, huulipunaa, tampaxeja, mutta mitäpä nuori nainen ei kantaisi mukanaan. Tilanne ei ole juuri muuttunut niistä ajoista, paitsi tulta ei meinaa löytyä enää milloinkaan eikä sitä kyllä tarvitakaan. Suussa on hirveä rakkula taas. Varmaan nikotiinin yliannostusta, koska se on ollut siellä lauantaiaamusta asti. Se on niin hemmetin kipeä, ettei mitään kärsi syödä. Ihan tässä riutuu vallan.

Minun piti kirjoittaa vielä junasta, joka meni rikki ja huivista joka jäi toiseen junaan, työvuorolistan tekemisestä, joka on kesken ja levällään tuolla keittiön pöydällä ja sitten siitä Loka Laitisesta (viehättävästä suomalaismiehestä) ja Anu Saagimista (virolaisesta rotunaisesta), mutta kun pihan pennut juuri hiipivät tuohon ikkunan alle ja kirkaisivat kammoittavalla tavalla, minä olen tässä parhaillaan saamassa jotakin kohtausta.

8 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Sinullahan on Muumimamman käsilaukku!

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa marraskuulta. Oikeastaan marraskuu ei juurikaan eroa muista kuukausista, on vain pimeämpää etsiä hävinneitä tavaroita.
Uskon kyllä, että monikin haluaisi olla hukassa kassissasi...

Petra

Saara kirjoitti...

Tähän voi jättää ilmoittautumiset:

Saara kirjoitti...

Hei, mustahan vois tulla presidentti.

Anonyymi kirjoitti...

No tietysti, Saara pressaksi, kassissa piisaa!

Petra

Anonyymi kirjoitti...

Ilmottaudun, mutten käsilaukkuun vaan taskuun ja lomsaan!
reiska

Anonyymi kirjoitti...

Jösses, meni kokonaista puol tuntia ennen kuin Reiska astui loukkuun. Luulin, että jo aikaisemmin, sen verran hyvät syötöt oli.

Petra

Anonyymi kirjoitti...

Eiku syötit, hah hah.

Petra