torstaina, marraskuuta 24, 2005

Kasvatuksessa häikkää aina

No niin. Nyt se on meikäläisen kullannuppukin ollut tappelussa. Se oli ihan "huumorilla" paukauttanut kahden pojan päät "en just yhtään" yhteen. Toinen niistä jannuista oli vetänyt siitä "hirveet skitsot" ja heittänyt esikoiseni päin ovea ja ovi oli mennyt rikki. Tänään sitä on sitten puitu, että kuka sen oven maksaa. Taitaa mennä meidän mussukan piikkiin. Minä en ainakaan jaksa tapella siitä, maksaako se, joka aloitti vai se, joka paiskoo kavereita päin seinää. Minusta se ovi pitäisi maksaa porukalla, vaan aina ei kaikki mene niin kuin sitä ajattelisi.

- No mutta eihän toisten päitä saa hakata yhteen.
- Juu, ei saa. Mutta kumautti kuitenkin. Eihän sitä saisi paiskoa toista päin seinääkään.
- Niin mutta ei toisten päitä sillä tavalla saa mennä kumauttelmaan.
- Hohhoijaa. Tämä ei oikein etene.

En minä mitään puolustele, minusta oman muksuni huumorintaju on välillä tajuttoman huono ja tilannetaju surkea, mutta onneksi joillakin on vielä huonompi.

Joka tapauksessa rangaistukseksi nuori herramme siivoaa viikonloppuna tämän talon. Siis se tulee nuolemaan sen puhtaaksi. Tuskin sillä keinolla huumorintaju paranee, mutta jospa miettisi sitten ensi kerralla kannattaako lellipentujen päitä paljoa kumautella.

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No, huh-huh.
Nautihan kodin siisteydestä, ei tässä muuta osaa sanoa.

Petra

Saara kirjoitti...

Joo, kunhan se nyt sitten siivoaa. Huomenna.

Ohari kirjoitti...

Kakarat! Ne on just niin tuollaisia! Kun ei ne tajua... *pään pyörittelyä* Niillä on puolustuksena vähäinen ikä, mutta kun joillain raasuilla jatkuu kakaruus ihan tuonne eläkeikään. Aina joskus sitä kuvittelee, että se voi olla omillakin penskoilla edessä, kun kasvaminen on niin h-i-d-a-s-t-a ja t-y-ö-l-ä-s-t-ä.

On ne silti joskus aika kivoja(kin).

Saara kirjoitti...

Just niin, Ohi Ammuttu. Kyllä mä kattelen välillä niitä ihan pakahtuen. Ihania, mutta niin... grr....

haa kirjoitti...

Älä päästä sitä niin vähällä, ei se muuten mitään opi. Panet pojan tulemaan tänne kerran viikossa vuoden ajan siivoamaan minun kämppää, siitä se oppii. Voin uhrautua kasvatuksellisten päämäärien vuoksi.

Saara kirjoitti...

Haa, mitenkä minusta tuntuu, että se olisi karhunpalvelus sulle.

Mukavaa oloa.

minh kirjoitti...

Et antaisi periksi niin helposti. Porukallahan tuo kuuluu maksaa. Ehdottomasti. On siinä silloin muutkin käyttäneet väkivaltaa, kuin esikoisesi, jos ovi on hajonnut, kun hänet on sitä vasten paiskattu.

Tuo yks on pysynyt aika pitkään pois tappeluista. Ala-asteella piipittävä naisopettaja(Burberry-osastoa) lähetteli lappuja kotiin, että "K.(Laps) löi V:tä välitunnin lopussa. Tilanne on selvitetty ja anteeksi pyydetty, mutta toivon, että käsittelette asian vielä kotona läpi."
No, käsitellään sitten:
minh: Miks löit V:tä välitunnin lopussa?
Laps: No kun se jankutti ja jankutti eikä lopettanut, niin oli pakko.
minh: Eiks ole lyömisestä ollu puhetta, että ensimmäisenä ei mennä lyömään, vaikka kuinka jankutettais? Itsepuolustukseks ainoastaan.
Laps. nii, mut se vaan jankutti.
minh: jankutus ei oo syy lyödä.
Laps: Nii, mut se ei lopettanu sitä jankutusta.
minh: no kyllä se jossain vaiheessa olis lopettanu. Luuletsä, että se maailman tappiin olis jaksanu jankuttaa?
Laps: No se jankutti ihan tappiin asti.
minh: mee huoneesees(lysähtää huokaisten sohvalle).

Että tuli käsiteltyä...Sittten sama juttu, kun V. löi lasta välitunnilla niin, että veri tippui nenästä. Pojat oli sopineet ja lyöneet kättä päälle, mutta opettajan mielestä piti taas käsitellä kotona.
V. soitti lapselle ja sanoi.
-sori vielä kerran et löin sua. Noi pakotti soittamaan, ku pitää himassa kuulemma käydä asia läpi.
Laps: älä jankuta. johan se sovittiin.

:)
-minh-

Saara kirjoitti...

Hehheh, ihana.

Louhi kirjoitti...

Saara, teillä on sitten siistiä viikonloppuna :)

Samaa mieltä olen kuin Minh: ei mennyt ihan reilusti kyllä tämä oven korvaaminen. Sinun lapsesihan ei itse aiheuttanut juuri nimenomaista tuhotyötä vaikka aloittikin tappelun kalauttamalla kaksi kalloa vastatusten.

Kyllä sen riehupetterinkin kuuluisi maksaa osan siitä ovesta.

Minh, luulen, että opettajilla tosiaankin on tapana tiedottaa ikävistä asioista juuri tuohon tapaan. ;) Koulussa sattuneista asioista pitää keskustella vielä kotonakin, jotta koulun ja kodin yhteistyö tulee toteutettua pilkun päälle. Sinun lapsesi on muuten mukavan mutkaton :)

Saara kirjoitti...

Kyllä mä varmaan tappelisinkin tästä, jos jaksaisin. Mutta kun ne ihmiset... äh.

Mukava nähdä, Louhi, sinuakin pitkästä aikaa. Juttelin just muksun kanssa autossa tästä episodista vielä, ja se oli sitä mieltä, että tästä ei enää puhuta. Omasta mielestään sillä on ihan samanlainen huumorintaju kuin kaikilla muillakin sen kavereilla. Oli se ollut reksin puhuttelussakin, mutta se ei ollut kuunnellut mussukkani versiota asioitten kulusta. Minä kuuntelin kyllä ja ehkä menen lankaankin. Miksi en menisi, minähän olen sen äiti ja jonkun on tietenkin pidettävä myös lapsen puolta silloin kun sitä ei kuunnella.

Louhi kirjoitti...

Samaa mieltä, Saara :) Kukapa lapsen puolta pitäsi, jos ei sen vanhemmat.

... Ja sitä paitsi minä ainakin olen sitä mieltä, että syytön kunnes toisin todistetaan. : ) Olisihan ihan vainoharhaista ruveta aina epäilemään lasten puheita, etsimään niistä kätkettyjä rikkomuksia ja laiminlyöntejä.

Tyhmä reksi, kun ei edes viitsinyt _kuunnella_ lasta. :(


Voimarutistus. :)
Lueskelin tuolta alempaa, että sinulla on ollut todella rankkaa töissä.

Saara kirjoitti...

No juu, kiitos. Toisaalta välillä tuntuu niin kuin olisi ihan imagossaan siellä kiireessä ja paineessa, mutta sitten huomaakin, että ikää on ehkä tullut hieman liikaa, kun alkaa öisin vanne kiristää päätä. Tähtään tammikuulle, sitten on taas niin tylsää, niin tylsää...

Mutta minua nimenomaan ottaa pattiin reksi, joka on niin leipääntynyt virkaansa, että latelee ne samat tavanomaisuudet kuuntelematta yhtään, mitä lapsella on sanottavanaan. Vaikka onhan se kyllä kanssa hirveä duuni. Tai voisin kuvitella että on.